Out of Sight on virkistävä kauhupeli

On varmaankin alimitoitettua sanoa, että toisen persoonan näkökulmasta koettavien pelien nuorempien fanien lukumäärä on kovin pieni. Harvemmin nähdään pelejä, joissa kamera näyttää pelihahmon sen sijaan, että katseltaisiin maailmaa joko hahmon silmistä tai olan takaa. Aina asiat eivät kuitenkaan olleet niin. Vuosien varrella on ollut useita mahtavia esimerkkejä toisen persoonan videopeleistä, ja jokainen huomioidaan kunnioituksella The Gangin kauhuseikkailussa Out of Sight.

Tässä on toisen persoonan videopeli, sillä toinen kamerakulma sellainen on. Ensimmäinen on tyypillinen ensimmäisen persoonan näkökulma, mutta se toinen on sellainen, jossa pelaajana näkee päähenkilö Sophien kiinteästä kuvakulmasta samaan tapaan kuin voi muistaa Raccoon City Police Departmentin alkuperäisessä Resident Evil 2:ssa. Out of Sightin pelattavuus toimii näin, koska päähenkilö Sophie on nuori lapsi, joka etsii mahdollisuutta paeta kieroutuneesta ja kärsineestä kartanosta, mutta hän ei pysty näkemään... tai oikeastaan ei voisi. Eräänä kohtalokkaana päivänä Sophie herää ja huomaa näkönsä palautuneen, mutta vain tutun nallekarhun näkemänä. Ja näin voi liikkua kartanossa, välttää vaaroja ja ratkoa ympäristön pulmia sijoittamalla nallekarhun eri paikkoihin, ja käyttäen näkymää kuin Resident Evilin turvakameroita, tai ensimmäisen persoonan näkymässä, kun nallea kanniskelee. Moinen on kiehtovaa ja tarjoaa varsin tehokasta pelattavuutta, jota harvemmin muualla näkee hyödynnettävän.

Kiitosta on annettava The Gangin jokseenkin saumattomalle toteutukselle ensimmäisessä ja toisessa persoonassa, joita Out of Sightissa käytetään. On hienoa vaihtaa nallen kanniskelusta pois, ja näin helpommin katsella ympäristöä, tai sitten ratkoa pieniä pulmia, kuten avaimen poimimista lukitun oven avaamiseksi tai laatikoiden siirtämiseksi, ja kaikki toimii sujuvasti. Kaikki tuo mukanaan uuden ulottuvuuden pulmiin pakottaen pelaajan katsomaan asiaa uudesta näkökulmasta, mikä voi olla hieman kummallista, vaikkakin suurin osa pulmista on lyhyitä, suoraviivaisia ja tehty helposti selätettäviksi. Sama koskee myös kauhua ja tapaa, jolla The Gang pyrkii herättämään pelkoa, ja siis tyypillisesti vainoajan kaltaisilla pahiksilla; riipivä äiti ja häikäilemätön talonmies.

Hello Neighbor -malliin Out of Sightissa Sophie on jatkuvasti pakenemassa henkensä edestä pelottavia ja julmia aikuispahiksia, joiden suunnitelma on varsin kammottava. En tee tässä juonipaljastuksia, mutta sanon, että Sophiella on vielä yksi mahdollisuus nähdä auringonnousu... nämä pahikset eivät ole oikeastaan pelottavia, mutta ne ovat uhkaavia yllättäen pelaajan jatkuvasti takaa-ajojaksoilla, kieroutuneilla aikeilla ja epämukavalla ulkonäöllä tavalla, joka tuo mieleen Little Nightmaresin. Tapa, jolla The Gang käyttää pahiksia haastamaan pelaajaa on se kohokohta, ja näin on vältettävä pahiksia niin ensimmäisessä kuin toisessa persoonassa, ja myös hetkissä, jotka tuovat mieleen Crash Bandicootin juosten kohti pelaajaa, ja samalla paeten takana tulevaa uhkaa. Jälleen kerran on pelaaminen epätavallista ja aivan toisenlaista kuin mitä on totuttu odottamaan kauhupeliltä, mikä näyttää asettuneen viime aikoina selviytymiskauhuun tai halpoihin säikyttelykohtauksiin pääasiallisina keinoina aiheuttaa kauhua.

Out of Sight tekee vaikutuksen ennen kaikkea näkökulmallaan, mutta ulkoasu ja tunnelma ovat nekin hyvät. Kartano on pelottava ja pimeä, jossa on monia pelottavia huoneita tutkittavaksi. Jatkuvasti natisevat lattialankut, askeleet ja etsivien pahisten raskas hengitys pitävät pelaajan varpaillaan, kun kulkee käytävillä hiirenloukkuja ja muita vaaroja vältellen, jotka saattaisivat paljastaa pelaajan sijainnin. Kauhuasetelma on ajoittain ehkä jopa liian tyypillistä, sillä ajoittain näkee jo kaukaa ansan tai muun ennalta määritellyn jakson, mutta toisaalta se kertoo, että Out of Sight on tehokas kauhupeli.

Keitä pahikset ovat? Miten päähenkilö oikein näkee? Tämä osa tarinasta jätetään liiaksi ympäristön kerrottavaksi. Pelaajan pitää suurimmaksi osaksi itse ottaa selville, ja osa kerrotaan ihan vasta pelin lopussa, jos lainkaan. Ymmärrän myös, ettei ole kivaa jäädä jumiin pulmaan, joutua peruuttelemaan taaksepäin ja etsiskelemään kaikkia nurkkia vihjeiden toivossa. Silti The Gang olisi voinut ottaa vähän riskejä pulmiensa suunnittelussa. Suurin osa haasteista on hyvin helppoja ja erittäin helppoja ratkaista jopa siinä määrin, ettei niitä tarvitse ajatella lainkaan. Ehkä aktiiviset pahikset ovat tässä isossa roolissa työntäen pelaajaa koko ajan eteenpäin, ja painostaen toimimaan nopeammin.

Mutta kaiken kaikkiaan pienen mittakaavan lyhyenä tunnelmallisena kauhuseikkailuna Out of Sight toimii varsin hyvin, ja erottuu omalla tavallaan. The Gangin yksityiskohtiin keskittyminen ja pelattavuuden hiominen ovat tarinan kohokohdat, jotka miellyttävät kauhupelien faneja, jotka eivät niinkään nauti äänekkäistä ja halvoista pelottelukeinoista, vaan enemmänkin hermoja koettelevasta pelosta siinä missä Little Nightmares on ollut niin hyvä jo vuosien ajan. Pelattavuus ja pulmat toimivat ongelmitta, vaikka ne eivät olekaan niin hienovaraisia kuin mitä on totuttu odottamaan vaikkapa Resident Evililtä. Ja pahiksista puuttuu jotain puhdasta kauhua tuottavaa, kuten Tyrantilla tai xenomorphilla. Mutta, silti kokonaisuutena Out of Sight on pystyvä, tehokas, erityinen ja nautittava kauhupeli, joka kauhupelien ystävän kannattaa kokea.