Outland

Outland on erikoinen tuttavuus. Päällisin puolin peli tuo mieleen moniakin viime vuosien pelejä, aina Trinen tunnelmasta Limbon minimalistiseen tyyliin ja Prince of Persian pelimekaniikkaan. Mikään näistä ei kuitenkaan osu täysin kohdalleen, vaan Outland sekoittaa tutuista piirteistä kokonaisuuden, joka tuntuu heti ensikosketuksesta ainutlaatuiselta, juuri Outlandiltä.

Peli sijoittuu mystiseen maailmaan, jonka loivat joskus muinoin kaksi sisarusta, vain pistääkseen sukset ristiin ja tuhotakseen kaiken myöhemmin. Esiin nousi kuitenkin urhea sankari, jonka onnistui kahlita riitaisat siskot ja estää vastakohtien yhteenotto. Nyt sankarin on aika syntyä uudestaan. Pelaaja saa kontolleen elämäänsä suuntaa etsivän miekkosen, josta kasvaa ja kehittyy matkan varrella itse legenda. Korvan taakse jää niin miekaniskuja, liukuja kuin seinähyppyjäkin, mutta yhtenä keskeisimmistä opittavista kyvyistä on mahdollisuus vaihtaa lennossa sinisen ja punaisen olomuodon välillä.

Pohjimmiltaan Outland on luokiteltavissa tasohyppelyksi, jossa eteneminen edellyttää tarkkoja hyppyjä ja herkeämätöntä ajoitusta. Otteen lipsuessa on paras valmistautua tunnustelemaan piikkiaitaa tai kapuamaan samat liikkuvat tasot toistamiseen. Mukana on kuitenkin myös taistelua jättiläisötököitä vastaan sekä elementtejä Ikarugan kaltaisista klassisista räiskintäpeleistä. Kentissä on eräänlaisia energia-ammuksia sylkeviä esteitä, jotka voi välttää turvallisesti vain vaihtamalla samanväriseen olomuotoon. Suojautumista mutkistaa se, että alla oleva taso saattaa edustaa juuri toista olomuotoa ja kykenee kannattelemaan vain tätä väriä kantavaa sankaria. Hypätäkseen energian läpi olomuotoa onkin vaihdettava välittömästi tasolta irtauduttuaan tai muuten taso muuttuu läpinäkyväksi ja sankari putoaa sen läpi. Polaarisuus vaikuttaa myös taisteluun. Perinteiseen tasohyppelyyn saadaankin näin reilusti lisää syvyyttä.

Pelimekaniikka ei ole kuitenkaan se, mikä Outlandistä päällimmäisenä jää mieleen, vaan peli tekee suurimman vaikutuksen audiovisuaalisella puolella. Sivusta kuvattu seikkailu esitetään täysin kaksiulotteisella grafiikalla, mutta ruudulle piirtyvät värit ja esineet herättävät viidakkomaisen pelimaailman mielenkiintoisella tavalla henkiin. Vaikka itse kentät näyttävätkin alun perusteella melko samankaltaisilta ja laatikkomaisia pohjaratkaisuja suosivilta, on niissä runsaasti ihmiskunnan syntyjä syviä huokuvia yksityiskohtia, mitä korostaa myös Ari Pulkkisen säveltämä kauniin tunnelmallinen musiikki.

Outland ei jää myöskään pelkän yhden läpipeluun ihmeeksi, vaan lisää tekemistä tarjotaan vaihtoehtoisen Arcade-pelimuodon ja yhteistyötilan merkeissä. Arcade tarjoaa mahdollisuuden kilpailla kenttien huippupisteistä maailmanlaajuisilla tulostauluilla, kun taas yhteistyötila mahdollistaa kaverin kutsumisen netin välityksellä mukaan seikkailuun.

Housemarquen uusin ladattava vaikuttaa ennakkoversion valossa seuraamisen arvoiselta paketilta, joka tosin ehkä hieman ratsastaa Limbon ja Braidin menestyksellä. Peli ei kuitenkaan tyydy kierrättämään kaavaa, vaan hakee 2D-tasohyppelyyn selkeästi omaa suuntaa sekä pelillisten että taiteellisten ominaisuuksiensa puolesta. Se ei tunnu massamarkkinatuotteelta, vaan olomuodon vaihtelu taistelun ja tasohyppelyn ohessa tarjoaa haastetta kokeneemmillekin pelaajille, ja onpa luvassa myös jättimäisiä pomovastuksia. Lopulta paljon riippuu siitä, onnistutaanko kenttiin luomaan riittävästi pelimekaniikkaa tukevaa monimuotoisuutta.