Ideoiden lainaaminen tai röyhkeä rosmoaminen on pelialalla nykyään varsin tavallista. Tavallista on myös lainata elementtejä muutamasta eri pelistä ja rakentaa niistä omaperäinen kokonaisuus. Outlandin tapauksessa lainauksen kohteeksi joutuneita pelejä on pitkä liuta, alkaen Prince of Persiasta ja Flashbackistä, kiertäen aina bullet hell -räiskintöjen kautta Metroidiin. Voisi kuvitella että monet selkeät lainat useasta eri genrestä latistaisivat pelikokemusta, mutta niin vain Housemarque on keitoksessaan onnistunut.
Selkein laina, pelin selkärankana toimiva vaihtelu pimeiden ja valoisien voimien välillä on monelle tuttu entuudestaan Treasuren Ikarugasta sekä Silhouette Miragesta. Kun pelaajan polariteetti on valoisalla puolella, eivät valoisien vihollisten panokset tee lainkaan vahinkoa ja pimeyden hirviöt ottavat kovemmin kuonoonsa. Homma toimii, sillä polariteettien vaihtelua käytetään taistelemisen lisäksi myös kevyeen ongelmanratkaisuun ja reitinhakuun. Harmaita aivosoluja haastetaan esimerkiksi tilanteissa joissa ruutu on täynnä erivärisiä ammuksia ja reitti läpi on selvitettävä oikean polariteetin valinnalla ja nopeilla reflekseillä.
Valtavan maailmankartan varrelta löytyvät eri taidot päästävät pelaajan aiemmin saavuttamattomiin paikkoihin ja aiemmin koluttuihin ympäristöihin voi palata milloin tahansa metsästämään puuttuvia salaisuuksia. Selkein eroavaisuus genren muihin peleihin on totuttua suoraviivaisempi, kenttiin jakautunut rakenne sekä yksittäisten karttojen paljastaminen kokonaisuudessaan heti uuteen huoneeseen astuttaessa. Suoraviivaisuutensa ansiosta peli on mahdollista pelata läpi suoraan paahtamalla, eikä omia jälkiään ole pakko seurata oikeastaan missään vaiheessa. Koluaminen kuitenkin palkitsee muun muassa uusilla ominaisuuksilla ja piilotetuilla kentillä, joten syyhy palata tutkimaan aiemmin pääsemättömiltä vaikuttaneita paikkoja on kova.
Toinen hyvä syy tutkia Outlandin maailmaa on sen uskomaton kauneus. Pelaaja heitetään täysin tuntemattomaan maailmaan, jossa jokaisella askelella eteen tulee jotain uutta. Jokainen pelin viidestä maailmasta on esteettisesti upeasti suunniteltua, mielikuvituksellista namia. Tunnelma on kuin antiikin Kreikan maalaustaiteella esitetystä Metroidista. Kuvankauniiden ympäristöjen lisäksi jokainen peli pomotaisteluista on huikeaa jälkeä. Pomot ovat suuria, kauniita ja mielikuvituksellisia ja vaativat opettelua kaatuakseen. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä eeppisimmiksi taistot käyvät ja henkeään saa haukkoa toistuvasti. Myös riviviholaiset ovat mielikuvituksellista ja monipuolista jälkeä. Taistelu vaatii myös taktiikkaa ja taitojen monipuolista hyödyntämistä, minkä ansiosta eteneminen pysyy jatkuvasti mielekkäänä. Outland myös haastaa pelaajansa kunnolla. Loppuvaiheessa peli vaatii hirmuista refleksien ja aivosolujen akrobatiaa, eikä läpäisy ole missään nimessä läpihuutojuttu.
Harmilista on Outlandin kohdalla varsin lyhyt. Karttasysteemi voisi olla selkeämpi ja koluamattomat alueet olisi hyvä piilottaa salaisuuksien metsästämisen helpottamiseksi. Koska karttoja on paljon, olisi niitä hyvä myös päästä selaamaan vapaasti, sillä kaikkiin pelin huoneisiin ei pääse sinne tänne ripoteltujen teleporttien kautta. "Missäs himputissa se paikka nyt olikaan" -ajatukset tulevat harmillisen tutuiksi. Pomotaisteluista ei viimeistä lukuun ottamatta pysty jostain syystä pakenemaan lainkaan, joten jos tuntuu että muutama energialisäys olisi kiperässä tilanteessa tarpeen, muu kuin hampaiden pureminen tiukemmin yhteen ei auta. Loppupuolen pomotaistelut ovat myös todella pitkiä ja vaikeita, eikä niissä ole tarkistuspisteitä, joten kuoleman korjatessa edessä on pahimmillaan minuuttien mittainen uudelleenrymistely.
Kokonaisuutta pienet huolimattomuudet haittaavat kuitenkin todella vähän. Outland on kaunis ja vetoava pieni taideteos, joka tietynlaisesta tuttuudestaan huolimatta onnistuu tuntumaan tuoreelta. Seikkailulla on myös riittävästi mittaa, noin kymmenen tunnin verran. Tarinan ohella tarjolla on myös ennalta määrätyillä kyvyillä aikaa vastaan juostavat Arcade-osuudet, sekä yhteistyöpeli kaverin kanssa verkon yli. Sonyn verkko-ongelmien vuoksi nettipeli jäi tällä kertaa tosin testaamatta. Outland on vahva voimannäyttö suomalaiselta studiolta. Kun ohjaimen lopulta malttaa laskea kädestään, tuntee todella kokeneensa jotain hienoa.