Outlast 2

Syksyllä 2013 julkaistu indie-hitti Outlast aiheutti monille painajaisia. Tarina sijoittui mielisairaalaan, jonka asukeille epäiltiin tehdyn mitä kamalimpia kokeita. Peli keräsi ylistystä muun muassa avuttomuuden tunteesta, jota se pakotti pelaajansa tuntemaan. Taistella ei voinut: vain pakeneminen oli mahdollista, ja valoa antoi ainoastaan himmeä kameran lamppu. Outlast 2 parantaa alkuperäisen tuttua kaavaa sijoittamalla tapahtumat aiempaa avoimempaan maailmaan uusien pelimekaanisten ratkaisujen kera.

Outlast 2:n tarina seuraa journalistien Blake ja Lynn Langermannin matkaa Arizonan aavikolle ottamaan selvää, mitä nuorelle naisvainajalle oikeastaan tapahtui. Kuollut tunnetaan vain nimellä Jane Doe. Perille päästyään parivaljakko joutuu eroon toisistaan löytäen itsensä sadistisen kultin takapihalta. Psykoottisten asukkien jahtaamana Blaken täytyy löytää vaimonsa, ja siinä sivussa ottaa selvää ympäröivistä kauhuista.

Ajallisesti jatko-osan tapahtumat sijoittuvat hieman alkuperäisen pelin jälkeen. Muutamia välivideoita lukuun ottamatta tarina aukeaa lähinnä maastosta löytyvien veristen papereiden avulla. Blakella on tällä kertaa erikseen käsikirjoitettua dialogia, joka antaa hänen hahmolleen syvyyttä ja inhimillisyyttä aiemman pelin henkilöihin verrattuna. Pelaaja kokee Blaken kautta aiempaa enemmän empatiaa miehen samoillessa aavikon kauhuissa vaimoaan etsien.

Kuten jo tuli mainituksi, on Outlast 2:n maailma aiempaa avoimempi ja monipuolisempi. Henkiinjäämisestä taistellaan niin labyrinttimaisissa maissipelloissa, metsämaisemissa kuin teurastamoissakin. Ensimmäisen pelin kylmäävä tunnelma on edelleen vahvasti läsnä, ja iso kiitos tästä kuuluu äänimaailman kiliseville ketjuille, heiluville puille ja rätisevälle nuotiolle. Avoimempi ympäristö mahdollistaa usean erilaisen pakenemisreitin takaa-ajajilta ja muutenkin maaston tutkimisen tunne on enemmän läsnä. Kaikesta huolimatta tarinassa on lineaarinen rakenne siinä mielessä, että vain yksi reitti johtaa eteenpäin eikä takaisin omia jälkiään tarvitse palata.

Alien: Isolationin malliin Outlast 2:n piiloleikki jättää pelaajalle täydellisen avuttoman olon. Hiiviskely ei ole vain vaihtoehto, se on ainoa mahdollisuus. Aavikon maisemissa on monia keinoja hiippailla huomaamatta, mutta varsinainen adrenaliiniryöppy tietenkin saavutetaan paetessa pilkkopimeässä perässä juoksevia aseistautuneita hulluja. Tekoäly on aiempaa älykkäämpi ja perusteellisempi etsinnöissään.

Alkuperäisen tyyliin pimeyttä valaistaan ainoastaan kameran salamalla, joten näkökenttä rajoittuu aavemaisen vihreään putkeen. Varaparistojen mukana pitämisestä huolehtiminen on pakollista, koska muuten ainoana oppaana ovat ajoittaiset maastossa roihuavat nuotiot ja soihdut. Kamerassa on nyt mikrofonikin, jolloin käytössä olevaa virtaa voi käyttää myös ympäristön kuuntelemiseen. Tämä on erityisen hyödyllinen tiedusteluväline silloin, kun kyttää suojassa oikeaa hetkeä liikkua eteenpäin.

Turhauttavinta ovat liian usein toistuvat yritys ja erehdys -osuudet, jotka pakottavat toistamaan saman osuuden moneen kertaan. Läheskään aina ei nimittäin ole selvää, mihin pitäisi kulkunsa suunnata. Tämä johtaa latausruudun tuijotteluun hieman liian usein. Peli haluaa luonnollisesti simuloida nopeassa aikataulussa tehtävien kriittisten päätösten stressaavuutta, mutta saman osuuden toistaminen moneen kertaan tekee pelaamisesta yksinomaan tylsää. Lisäksi valikosta kannattaa laittaa oikea-aikaista nappien painelua vaativat osuudet asentoon "eivät epäonnistu koskaan": tuntuu käytännössä mahdottomalta karistaa kimpustaan maasta hyökkääviä pahiksia pelin tarkoittamalla keinolla.

Edeltäjänsä malliin Outlast on rakennettu Unreal Engine 3 -pelimoottorille, ja ikääntyvät kehitystyökalut näkyvät ajoittain karkeana grafiikkana varsinkin muihin ensimmäisen persoonan peleihin verrattuna. Hahmomallinnus pistää vanhentuneena erityisesti silmään verrattuna ympäristön loistoon. Säveltäjä Samuel Laflamme tekee toivotun paluun tuoden oman panoksensa Outlast 2:n aavemaiseen tunnelmaan.

Alkuperäistä halveksineita ei jatko-osa tule voittamaan puolelleen, mutta Outlast 2 on silti edeltäjäänsä verrattuna kaikin tavoin parempi pelikokemus. Avoimempi ja vaihtelevampi maailma yhdessä mielenkiintoisen päähenkilön kanssa toimii, ja pisteenä iin päällä ovat uudet pelimekaaniset ratkaisut. Ulkonäön puolesta mainittavaa edistystä ei ole tapahtunut, mutta silti Outlast 2 on varma valinta varsinkin alkuperäisen kauhuilun ystäville.