Trumpin uhkaus määrätä laajoja tulleja kahdeksalle Euroopan maalle niiden kieltäytymisen vuoksi myydä Grönlantia on sysännyt Euroopan unionin tuntemattomalle alueelle. Liittolaisten väliset kauppakiistat eivät ole mitään uutta, mutta tullien käyttäminen vipuvoimana alueellisen suvereniteetin suhteen on jotain aivan muuta.
Monille eurooppalaisille kysymys ei ole vain se, miksi Grönlannista on tullut tällainen kiistakapula, vaan myös se, miten Euroopan unioni voi reagoida, jos taloudellinen painostus korvaa diplomatian. Suljettujen ovien takana Brysselissä tämä kysymys on johtanut termin elvyttämiseen, joka kuulostaa sopivammalta taistelukentällä kuin kauppakokouksessa: "sinko".
Dramaattisesta lempinimestä huolimatta niin sanottu kauppasinko ei ole ase perinteisessä mielessä. Se on lyhennelmä EU:n tehokkaimmasta oikeudellisesta välineestä, jolla se voi puolustautua, kun ulkomaiset hallitukset käyttävät taloudellisia uhkia (kuten tulleja, investointikieltoja tai markkinapaineita) pakottaakseen poliittisia päätöksiä. Ajatus on yksinkertainen: jos taloudellista painostusta käytetään vipuvoimana, Euroopalla pitäisi olla keino vastatoimiin.
Tämä väline on olemassa, ja sillä on virallinen nimi: pakkokeinoväline. Se hyväksyttiin vuonna 2023 sen jälkeen, kun Euroopan johtajat tunsivat itsensä yhä haavoittuvammiksi suurvaltojen, erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan, taloudelliselle painostukselle. Tuolloin tavoitteena oli pikemminkin pelote (tehdä selväksi, että pakkokeinoilla on hintansa) kuin vastatoimet.
Tähän mennessä välinettä ei ole koskaan aktivoitu. Mutta Trumpin Grönlannin tulliuhka on muuttanut keskustelun sävyä. Aiemmin teoreettisena suojakeinona pidetystä välineestä keskustellaan yhtäkkiä todellisena vaihtoehtona, ja Macron kehottaa avoimesti Brysseliä harkitsemaan sen käyttöä. "Hän on koko päivän yhteydessä eurooppalaisiin kollegoihinsa ja pyytää Ranskan nimissä pakottamisen vastaisen välineen aktivointia", Macronin toimisto kertoi sunnuntaina.
Kun EU:n diplomaatit kokoontuvat hätäkeskusteluihin, keskustelu ei enää koske vain tulleja tai kauppalukuja. Kyse on suvereniteetista, liittoutumista ja siitä, kuinka pitkälle Eurooppa on valmis menemään puolustaakseen poliittista autonomiaansa, kun sitä painostetaan taloudellisesti. Keskustelun keskiössä on kysymys, jonka monet eurooppalaiset esittävät nyt ensimmäistä kertaa: Pitäisikö Euroopan laukaista tämä "sinko" ensimmäistä kertaa?