On monia asioita, joita Control Resonant ei ole. Se ei ole avoimen maailman peli, eikä se ole Soulsin kaltainen. Se ei anna sinun hylätä lähitaistelua ja keskittyä vain etäpeliin perustuviin rakennelmiin, eikä se jätä sinua täysin eristyksiin, sillä Dylanin käsittelijä Zoe pitää Manhattanin paranormaaleja katuja silmällä kaukaa. Kaikki nämä yhdessä tekevät pelistä varsin ainutlaatuisen kokemuksen, mutta sellaista, johon voi silti vetää vertailuja.
PS Blogin uudesta pitkästä artikkelista löytyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia Control Resonantista. Taisteluihin perehdyttäessä on selvää, että peli näyttää toimivan hieman Bayonettan tai Devil May Cryn tavoin. "Toiminta nojaa nyt enemmän lähitaisteluun ja yliluonnolliseen synergiaan", lukee Remedyn taistelua käsittelevässä osiossa.
"Sen ytimessä on Aberrant, Dylanin muuntuva lähitaisteluase. Se vaihtelee erilaisten ensisijaisten ja toissijaisten muotojen välillä sekä tehokkaiden kombopäätteiden kanssa, jolloin voit räätälöidä nopeutta, kantamaa ja taistelutehtävää yhden buildin sisällä."
Taistelu nojaa myös vahvasti vauhtiin. Mitä enemmän hyökkäät ja pelaat aggressiivisesti, sitä enemmän hallitset koko taistelukenttää. Se luo silmukan, joka on suunniteltu palkitsemaan päättäväisyytesi pelaajana ja joka toivottavasti tuntuu hyvältä pelata.