Seuraavan kerran kun joku sikailee verkkopelissä pidä mielessä: sikailun takana saattaa olla teinipeelon sijasta sosiologian professori, joka selvittää yhteisöjen sosiaalisia normeja. Näin oli City of Heroesin Freedom -palvelimella, jossa Loyolan yliopiston mediatutkija David Meyers ärryytti palvelinyhteisöä ja keräsi häiriköinnillään kaikkea tappouhkauksista pedofiliasyytteisiin palvelinfoorumeilla.
Meyersin huomasi, että PvP-taistelun lisääminen aluksi puhtaasti PvE-pohjaiseen City of Heroesiin soti pelaajayhteisön sosiaalisia normeja vastaan. Usein roisto- ja sankaripelaajat olivat taipuvaisempia auttamaan toisiaan NPC-vihollisia vastaan kuin taistelemaan keskenään. Meyers päätti heittää käytöstavat romukoppaan ja käytä PvP-matsinsa yksinomaan pelin ylläpidon valvomien sääntöjen mukaan - siis esimerkiksi tappaa samaa pelaajaa toistuvasti jos PvP-tavoitteen suorittaminen sitä vaati, tai "epäreilusti" käyttää pelin teleportaatiokykyä siirtämään vihollispelaajia keskelle ylivoimaisia NPC-vihollisia, jolloin vastustaja kuoli voimatta asialle mitään.
On ihan selvää, että moisella käytöksellä saa palvelimella sikailijan maineen. Jännäksi tempun tekee se, että se todistaa jotain mitä monet PvP-pelaajat tietävätkin: pelitalot suunnittelevat PvP-mekaniikkansa paljon julmemmaksi kuin pelaajat haluaisivat. Käytännössä PvP-pelaajat loiventavat kokemusta "reilujen tappojen" herrasmiessopimuksilla, ja pelaaja, joka ei noudata sopimuksia päätyy äkkiä vihalistoille. Vihatun pelaajan kohtelussa taas kaikki on sallittua. "Toivottavasti äitisi saa syövän" sekä "Jos tapat minut vielä kerrankin tulen sinne ja tapan sinut oikeasti, enkä pelleile" olivat painokelpoisimpia esimerkkejä pelaajien reaktioista Meyersin epäherrasmiesmäiseen pelitapaan.
Meyerin artikkeli sikailusta ja sen seurauksista, Play and Punishment: The Sad and Curious Case of Twixt, löytyy täältä.