Sveitsiläiset ihmisoikeusjärjestöt Trial ja Pro Juventute ottivat asiakseen pelata moderneja sotapelejä ja tutkia, miten niissä käsitellään tosimaailman sotatoimia rajoittavaa lainsäädäntöä. Tutkimuksessa järjestöjen edustajat pelasivat 20:ä huippupeliä juristin valvonnassa. Juristin tehtävä oli tulkita, miten pelaajan toimia käsiteltäisi, jos ne olisivat todellisia eikä virtuaalisia.
Ensisijaisesti huomiota kiinnitettiin Geneven sopimukseen ja sen lisäyksiin. Etenkin antautuvien sotilaiden ja sota-alueelle joutuneiden siiviilien kohtelu sekä hävityksen suhteellinen määrä kiinnosti tutkijoita. Tutkittujen pelien joukossa olivat mm. Army of Two, Call of Duty: World At War, Far Cry 2 sekä Conflict: Desert Storm.
"Sääntöjen ja sanktioiden lähes täydellinen puute on ällistyttävää," tutkimus totesi. Jotkut pelit kyllä palkitsivat strategioista, joissa siviiliuhreja ja ympäristötuhoja minimoitiin, mutta toisissa myös sallittiin suojeltujen kohteiden kuten sairaaloiden ja kirkkojen tuhoaminen, eikä sanktioitu kidutuksesta tai edes summittaisista teloituksista. Keskimäärin pelintekijöiden sotalaintuntemus todettiin kehnoksi.
Kiinnostavaksi tutkimuksen tekee se, että tutkijat eivät peräänkuuluta väkivallan vähentämistä, vaan vieläkin realistisempaa sotakuvausta, joka huomioisi myös sotarikosten seuraukset sodassa ja antiterrorismioperaatioissa. Kiinnostavaa on myös tutkijoiden alleviivaus, että tutkitusti esimerkiksi Irakissa sotivat peliharrastajat eivät ole sotilastovereitaan turtuneempia väkivaltaan, koska peliväkivalta prosessoituu pelaajan aivoissa selvästi kuvitteellisena kokemuksena. Tutkijat eivät pelänneetkään pelien epärealistisen sotakuvauksen vaikuttavan pelaajien normaaliin väkivaltasuhteeseen, vaan käsityksiin siitä, mikä useimmille kaukaisessa sotatilanteessa on normaalia ja oikeutettavaa toimintaa. BBC:n artikkeli aiheesta täällä.