Party Animals viihdyttää niin verkossa kuin samallakin sohvalla

Tappelevat moninpelit voivat olla todellisia viihteen lähteitä. Vaikka yksi pelaaja olisi muita parempi, saattavat muut liittoutua tätä yhtä vastaan tasapainottaen ottelua merkittävästi. Siksi muun muassa Super Smash Bros. Ultimate ja Gang Beasts on niin paljon hauskempi seurassa kuin yksin. Samassa hengessä melskaa nyt Party Animals, jossa söpöilevät elukat pieksävät toisiaan joko yksilöinä tai joukkona. Paikallinen moninpeli on erityisesti mieleeni.

Party Animals alkaa huonolla tavalla, vaikkakin perustellusti. Aloittava harjoitusosio on 5-10 minuutin mittainen, ja se kannattaa pelata. Samalla tulee opittua omaperäinen ohjaus, joka on kuin humalaista koiraa taluttaisi. Otin tuntumaa peliin Last Stand -pelimuodossa. Kaaos on täydellinen, ja oli toivotonta koettaa saada mitään aikaan. Valittu hahmo voi nyrkkeillä, puskea päällään tai tehdä hyppypotkuja. Erilaisten työkalujen käyttö luonnistuu sekin aseena. Moinen on kuitenkin vaikeaa, sillä on seisottava juuri oikeassa paikassa. Muuten esine vain poimitaan kyytiin heittämistä varten.

Ajan kanssa ymmärsin kuitenkin homman nimen. Taistot voi voittaa lyömättä ketään, tai sitten voi mäiskiä kaikki pois pelistä. Kentissä on mielenkiintoisia alueita, jotka muuttavat pelitilannetta merkittävästi. Esimerkiksi lumikentässä on pysyteltävä leirinuotion lähellä saadakseen jotain aikaan. Toisin sanoen tappelun ohella aina on jotain, mitä kannattaa varoa.

Party Animals on parhaimmillaan, kun pelaa jonkun tuntemansa kanssa. Toisaalta jengi linjoilla alkaa selvästi hiljakseen ajan kanssa ymmärtää, mistä onkaan kyse. Koin yksinkin hyviä matseja. Pelaaminen tietokoneen ohjastamia botteja vastaan luonnistuu paikallisesti ja jaetulla ruudulla, mikä on erittäin hauskaa sekin. Voittoon vaaditaan vastustajien eliminointi. Tämä tehdään heittämällä vihut ulos, jossa voi onnistua monella eri tavalla. Ja kun oma pelihahmo on pyörtynyt, joutuu katselemaan, kuinka se heitetään jäiseen mereen. Moinen on aina stressaava kokemus. Tavallinen erä päättyy, kun joku saavuttaa kolme voittoa.

Pelimuotoja on useita, joista yksi on Arcade ja toinen Team Score. Arcade on muunnelma Last Standista, jossa ei ole syytä jäädä yksin, ja kuolla pitää niin vähän kuin mahdollista. Joka kerta kun lusikan nurkkaan heittää, saa uuden mahdollisuuden, mutta samalla jää jälkeen pelikavereista. Pelaaminen on viihdyttävää siksi, että kelkasta putoavan ei tarvitse odottaa muiden pääsevän loppuun. Team Score on oma juttunsa omine kenttineen. Joukkuepohjaiset haasteet laittavat muun muassa taistelemaan makeisista Lollipop Factoryssa, mikä onkin yksi pelin kohokohdista poukkoilevine viinikumeineen kaikkineen. Toinen mahtijuttu on Trebuchet, jossa joukkueet ampuvat toisiaan pommeilla. Beast Hockey on puolestaan oma versio jääkiekosta. Päivittäiset haasteet yhdessä avattavien tavaroiden kanssa innostavat pelaamaan vielä yhden matsin. Mikromaksuja on tietysti mukana, mutta pelkästään pelaamalla tuntuu saavan mukavasti auki myös.

Huonojakin puolia on, mutta ne liittyvät enemmän valittuun lajityyppiin kuin Party Animalsiin sinänsä. Yksin pelaavalla ei ole kivaa varsinkaan, jos ei voi kommunikoida muiden kanssa. Kehnot joukkuetoverit aiheuttavat sen, että voittaminen on yleensä mahdotonta. Tämä siksi, että heikoin lenkki todellakin jarruttaa kaikkia muitakin. Lisäksi valikot ovat sekä turhan hitaita että liian sotkuiset. Tähän toivottavasti tulee muutosta tulevaisuudessa.

Party Animals on suositeltava bilepeli. Hauskaa on niin verkossa kuin sen ulkopuolella, ulkoisesti peli on miellyttävä ja idea on toteutettu niin, että melkein aina on jännittävää. Pelaaminen ei ehkä ole niin helposti opittavissa kuin toivoin, mutta viihdearvo on mahtava.