Passenger

Passenger on jälleen yksi tämän vuoden monista lupaavista kauhuelokuvista – jukra, meillä on todellakin valinnanvaraa tänä vuonna. Näin trailerin elokuvateatterissa ja pidin siitä, että siinä näytettiin pätkä itse elokuvasta juonikuvauksen sijaan; se oli tehokas ja herätti tiettyä odotusta.

Mistä siis elokuvassa * Passenger * on kyse?
Todistettuaan auto-onnettomuuden nuori pariskunta huomaa, ettei heitä jäänyt yksin onnettomuuspaikalle. Demoni, joka tunnetaan nimellä ” Passenger ”, ei anna periksi ennen kuin on saanut heidät kiinni, ja muuttaa heidän matkailuautoseikkailunsa painajaiseksi.

Aloitetaan ohjaajasta. Norjalainen André Øvredal teki läpimurtonsa vuonna 2010 elokuvalla Trollhunter, josta muistan nauttineeni todella paljon. Sen ansiosta Hollywood otti hänet avosylin vastaan. Sen jälkeen hän on tuonut meille elokuvan The Autopsy of Jane Doe, joka on todella hyvä ja ansaitsee pian uuden katselukerran. Vuonna 2019 ilmestyi Scary Stories to Tell in the Dark, jonka tuotti ja osittain käsikirjoitti Guillermo del Toro – sekin oli viihdyttävä. Sitten on vielä The Last Voyage of the Demeter, joka on edelleen hieman arka aihe. Tätä elokuvaa olin odottanut innolla useita vuosia. Alun perin sen oli tarkoitus ohjata Neil Marshall, joka on tehnyt yhden maailman ehdottomasti rohkeimmista kauhuelokuvista, nimittäin The Descentin. Lopulta tehtävä siirtyi Øvredalille, ja vaikka en voi sanoa paljoakaan itse ohjauksesta, käsikirjoitus oli melko kömpelö ja elokuva varsin keskinkertainen. Mutta siitä riittää.

Siirrytäänpä näyttelijöihin. Tunnetuin nimi listalla on Melissa Leo, jolla on todella vankka ansioluettelo elokuvista kuten Snowden, Prisoners ja Oblivion. Päärooleissa näemme Jacob Scipion, joka on esiintynyt muun muassa kahdessa viimeisimmässä Bad Boys -elokuvassa, sekä Lou Llobellin sarjasta Foundation. Molemmat ovat suhteellisen tuntemattomia kasvoja, vaikka Scipio onkin esiintynyt melko monessa elokuvassa. He tekevät hyvää työtä, ja heidän välillään on kemiaa. Pidän siitä, kun kauhuelokuvissa käytetään vähemmän tunnettuja nimiä. Se tuo ylimääräisen ulottuvuuden hiipivään levottomuuteen.

Passenger Elokuva on tyylikäs ja varsin tehokas. Alkuasetelma luo tunnelman todella hyvin, ja on selvää, että Øvredalilla on silmää tälle genrelle. Rakenne toimii hyvin, ja jännitystä ja jännitystä riittää. Kyseessä on elokuva, jonka kesto on hieman yli yhdeksänkymmentä minuuttia, mikä on mielestäni valtaosassa tapauksia täydellinen pituus kauhuelokuvalle. Se helpottaa vauhdin ylläpitämistä ja karsii pois osan tarpeettomasta täyteaineesta. Elokuvassa on pari varsin tehokasta säikytyskohtausta (tiedän, olen se, joka valittaa niistä aina), ja ” Passenger ” -elokuvassa on aavemainen tunnelma, kun se pääsee vauhtiin.

Valitettavasti en kuitenkaan koskaan kokenut sitä erityisen häiritsevänä. Olisin toivonut, että se olisi mennyt vielä pidemmälle. Ja kuten niin usein tapahtuu, osa levottomuudesta haihtuu, kun uhka paljastuu. ” Passenger ” – eli hahmo – saattaa näyttää hieman häiritsevältä, mutta se ei ole mitään, mikä pelottaisi tai avaisi uusia ulottuvuuksia. Tämä ei ole yksi vuoden parhaista kauhuelokuvista, mutta ei myöskään yksi huonoimmista. Teknisesti elokuva on pätevästi tehty, samoin kuin näyttelijöiden suoritukset. Elokuvassa on jännitystä ja hiukan hiipivää levottomuutta, vaikka olisin toivonut hieman enemmän. Øvredal on kuitenkin ohjaaja, jota aion ehdottomasti seurata jatkossakin. Jos haluat menettää halusi lähteä matkailuautolomalle tai haluat vain mukavan pienen kauhuelokuvan, jonka parissa voi käpertyä sohvalle, niin Passenger on ehdottomasti katsomisen arvoinen.