Path of Exile 2 - vaikutelmia Early Access -vaiheesta

Olin mukana LANeissa vuosia sitten, ja kuten usein sattuu moisissa kokoontumisissa, oli vaikea päättää, mitä pelataan. Keskustelun jälkeen joku ehdotti Path of Exilea, joka oli free-to-play ja kuuleman mukaan samanlainen kuin Diablo II, joka siis oli ollut aiempien LANien vahva suosikki. Päätimme kokeilla, mutta muistan kuitenkin, miten vaikea oli päästä kunnolla alkuun. Pelasimme muutaman tunnin, mutta sitten luovutimme.

Peli oli liian haastava, ja oppimiskynnys oli liian korkea. Se olikin ensimmäinen ja ainoa kohtaamiseni Path of Exilen kanssa aina tähän saakka. Peli on aina ollut mukana ajatuksissani sellaisena, johon vielä joskus palaan, mutta koskaan en saanut aikaiseksi. Nyt kun Path of Exile 2 on saatu Early Access -vaiheeseen, on tilaisuus koittanut. On aika ottaa selville, ottaako tämä ARPG niin paljon Diablosta, että se voittaa minut puolelleen.

Ennen muuta haluan kertoa, mitä kaikkea Early Access -julkaisussa on. Mukana on viisi pelattavissa olevaa hahmoluokkaa - ollaan siis vielä kaukana tusinasta, joka luvattuna on lopulliseen julkaisuun. Pääsin kokeilemaan kolmea kaikkiaan kuudesta pelin näytöksestä eli Actista, mutta jo niissä kolmessa on paljon sisältöä. Mukana on monia tunteja pelattavuutta ja on selvää, ettei kyseessä ole mikään pieni maistiainen, vaan mittava osa kokonaisuudesta. Sisällön määrästä ei tarvitse olla huolissaan, se on selvä.

Path of Exile 2:n tarina tuntuu jokseenkin epämääräiseltä varsinkin kaltaiselleni uudelle tulokkaalle. Ensimmäisen pelin veteraanit saattavat saada pelin aloituksesta enemmän irti, muta tulkintani aloituksesta on seuraava. Pelaaja on osa tehtävässä olevien sotureiden joukkoa. Kaikki menee pieleen, kun hirviöt hyökkäävät. Kiihkeän taistelun jälkeen ilmaantuu paha olio - ilmeisesti pelin pahis - ja pyyhkii koko pelaajan ryhmän pois. Sitten herätään kaupungissa, josta tarina alkaa. Pitäjä toimii keskusalueena, jossa voi käydä kauppaa ja puhua kouralliselle henkilöhahmoja, jotka antavat tehtäviä ja taustatietoa ympäristöstä. Kuten Diablo II:ssa, on kaupunki tukikohta, mutta henkilöhahmot ovat dynaamisempia ja saattavat ilmaantua muuallakin kartalla matkan varrella. Omalaatuinen ei aloitus ole, ja suurimmalle osalle hyvinkin tuttu tapa aloittaa, joskin tällainen aloitus mahdollistaa paremman tutustumisen henkilöhahmoihin ja ympäristöihin.

Pelin tunnelma on kauttaaltaan masentava. On selvää, että Path of Exile 2:n maailma on kamala paikka asua. Korruptio, hävitys ja hirviöt ovat kansan riesana luoden kiihkeän tunnelman, joka on sekä kiehtova että masentava. Tarina on pääasiassa keino sitoa tehtäviä yhteen, mutta toimii se myös keinona rakentaa tunnelmaa, joka tekee siten pelin monista pomotaistoista tyydyttävämpiä. Jos peli on jossakin jo nyt onnistunut, on se tunnelman luominen.

Path of Exile 2 ei pihistele pomotaistoissa. Jokaisella kartalla on 4-5 pomotaistoa pelaajaa haastamassa. Osa on sidottuja tarinaan, kun taas toiset ilmaantuvat satunnaisesti. Joskaan kaikki eivät ole omaperäisiä, ovat kohtaamiset aina vaihtelevia, sillä pelin dynaaminen järjestelmä muuttaa sitä, miten hirviöt ilmaantuvat. Tässä nousee kuitenkin esille ongelma: useassa paikassa jouduin hyökkäyksen kohteeksi lähellä omaa ilmaantumispaikkaani, ja näin kuolin uudelleen ja uudelleen turhauttavalla tavalla. Toivottavasti tämä korjataan ennen pelin lopullista julkaisua lopulliseen versioon.

Kokonaisuutena Path of Exile 2 on vaikea peli. Kuolema on jatkuva vieras, ja peli vaatii niin kärsivällisyyttä kuin strategiaa. Aina kun pelaaja tuntee olevansa riittävän vahva vastustajien päihittämiselle, tulee vastaan uusi alue kovempine vastustajineen. Toisaalta tämä on positiivista, sillä se antaa syyn "grindata" varusteita ja "loottia", ja näin saattaa saada jännittäviä parannuksia. Toisaalta voi olla turhauttavaa toistaa samoja alueita, koska ei ole tarpeeksi vahva siirtymään seuraavaan haasteeseen. Haastetuksi tuleminen saattaa kuulostaa mukavalta, mutta voi sanoa niinkin, ettei se sovi yhteen elegantisti muiden ARPG-pelin suunnitteluratkaisujen kanssa. Diablo IV:n haaste on useissa vaikeustasoissa ja vihollisten lukumäärässä - Path of Exile 2 tuntuu ainakin toistaiseksi kovin erilaiselta.

Loot-järjestelmä ansaitsee maininnan. Tavalliset viholliset pudottavat harvoin käyttökelpoisia esineitä, joten suurin osa tavarasta putoaa pomovastuksilta. Näin ollen pelissä on paljon toistoa - on taisteltava laumoittain pahiksia vastaan päästäkseen pomojen luo, ja sitten kuolema korjaa ja on aloitettava matka alusta uudet pahikset kohdaten. Eivätkä nämä pahikset anna sitä dopamiinitunnetta, koska pelaaja tietää, etteivät ne pudota kiinnostavaa roinaa.

Path of Exile 2:n taitojärjestelmä on yksi isoimmista parannuksista verrattuna edeltäjään. Kyvyt eivät ole enää sidottuja ainoastaan varusteisiin, vaan taitoa tulee myös taitokivistä. Pelasin maagina ja keskityin salamapohjaisiin kykyihin, ja olin siis kuin elävä teslakäämi. Oikeilla passiivisilla kivillä saatoin vahvistaa salamahyökkäyksiäni pahiksien sähköttämiseksi, ja tehdä ajan kuluessa lisävahinkoa. On hieno tunne yksilöidä omaa hahmoaan tällä tavalla, ja tiedän pelin tarjoavan suuresti mahdollisuuksia erilaisten hahmojen rakentamiseen.

Skill Tree eli kykypuu on niin ikään keskeinen osa hahmonkehitystä. Se on suuri, ja saattaa tuntua liian suurelta aluksi, mutta samalla se tarjoaa vaikuttavan määrän vapautta. Aloitin maagilla, mutta voisin myöhemmin siirtyä muiden hahmoluokkien oksiin tekemään hybridihahmon. Valinnat ovat joustavia, ja näin peli alkaa erottua kilpailijoistaan.

Graafisesti Path of Exile 2 on vaikuttava varsinkin yksityiskohtaisissa ympäristöissä ja dynaamisessa valaistuksessa. Kuitenkin toiset alueet ovat niin pimeitä, että on vaikea nähdä vihollisia. Olisi suuri apu, jos pelissä olisi mahdollisuus merkitä vihollisia niin kuin vaikkapa Baldur's Gate III:ssa. Äänimaailma onkin sitten suuri vahvuus: musiikki ja riipivät äänitehosteet lisäävät epämiellyttävää ja kuolettavaa tunnelmaa.

Onko siis Path of Exile 2 pelaamisen arvoinen nykytilassaan? Se riippuu pelaajasta. Jos on lajityypin fani ja haluaa tukea kehittäjiä, voi pelaaminen olla hyvä ajatus. Toisaalta kokonainen versio on free-to-play, enkä usko olevan kannattavaa maksaa 30 euroa Early Access -versiosta ellei sitten ole todella kärsimätön. Suurimmalle osalle on kannattavaa odottaa kokonaista julkaisua, vaikkakaan ei ole tiedossa, koska julkaisu tapahtuu.

Kokonaisuutena Path of Exile 2 on lupaava jatko-osa, joka rakentaa vahvuuksille ja tarjoaa syvällisemmän ja joustavan kokemuksen, mutta on samalla virtaviivaisempi. Tilaa parannuksille on, mutta tällä hetkellä kyseessä on peli, joka turhauttaa ja kiinnostaa. Jos pitäisi laittaa nykyversiolle numero, olisi se 7, mutta toisaalta ei tätä tekstiäni voi pitää arviona. On odotettava, miten peli kehittyy, ja sitten palattava astialle.