Perintö (4K)

Family Plot eli kotimaisittain Perintö on vuonna 1976 valmistunut verkkainen rikosdraama, joka jäi ohjaajansa Alfred Hitchcockin (1899-1980) viimeiseksi elokuvaksi. Raina kertoo tarinansa mestarin vakain ottein, mutta ei kuitenkaan tee vaikutusta oikein mitenkään. Katselukokemusta kuvaa parhaiten sanapari "ihan OK".

Perinnön aiheena on kaksi pariskuntaa, joiden näennäisesti tyystin erilaiset polut kohtaavat lopulta, ja konflikti on vääjäämätön. Juuri tämän enempää tarinasta ei kannata tietää, koska elokuvan verkkaisuuden vuoksi katsoja pysyy muutenkin hyvin leffan eri käänteissä mukana. Hieman lisäväriä mukaan tuovat ajoittaiset komedialliset hetket, dialogin lukuisat seksuaaliset viittaukset ja toki perinteiseen malliin ruudulla vilahtava Hitchcock itse.

Koko elokuvan ehkä vaikuttavin osuus on varmuus, jolla tarina kerrotaan. Kaikki suoritetaan viimeisen päälle varmalla otteella, eikä katsojalle missään vaiheessa tule mielikuvaa siitä, että esimerkiksi budjetin pienuus tai tuotantoa kohdanneet ongelmat olisivat jollakin tavalla vaikuttaneet lopputulokseen. Kokonaisuuden mielenkiintoisinta antia onkin vajaa 50-minuuttinen katsaus elokuvan tekemiseen. Perintö tehtiin alusta loppuun ihailtavalla rutiinilla: ohjaaja saapui paikalle klo 09 aamulla, ja poistui klo 17 illalla. Lounas nautittiin aina klo 12. Hitchcock tunnetusti piti aina kiinni rutiineista, ja tämä näkyy omalla tavallaan myös valmiissa elokuvassa. Toisaalta katsomiskokemus on tyystin yllätyksetön, sillä mitään erityisen räväkkää ei tapahdu. Itseään voi viihdyttää esimerkiksi siten, että kiinnittää huomiota 1970-luvun jälkipuoliskon kalifornialaisiin maisemiin.

Vaikutelmaksi jää, että elokuva tehtiin lähinnä siksi, että Hitchcock halusi sen tehdä. Tarinassa ei ole mitään sellaista, joka säväyttäisi katsojaa samalla tavalla kuin esimerkiksi saman ohjaajan Psyko, Takaikkuna tai Linnut. Perintö on todellakin mallia "ihan OK". Se on osoitus ohjaajansa huippuun saakka kehittyneestä ammattitaidosta ja rutiinista tehdä elokuvia.