Strategiapelien fanit ovat tietoisia Snapshot Gamesin uusimmasta pelistä Phoenix Point, jolla on paljon yhteistä alkuperäisen Xcomin ja sen uusintaversion tehneen Firaxiksen pelin kanssa. Phoenix Pointissa on omat ongelmansa, mutta sillä on silti paljon annettavaa. Tarina on monipuolinen ja kovasti Lovecraftin mieleen tuova, joka erottaa pelin kilpailijoistaan. Poissa ovat hyökkäävät avaruusoliot, ja sen tilalla on napajäätiköiden alta valloilleen pääsevä virus. Pandoravirus mutatoi ihmiset ja muuttaa heidät inhoiksi hirviöiksi kummallisine kykyineen. Peli alkaa muutama vuosi tämän maailmanlopun viruksen valloilleen pääsemisen jälkeen.
Sulavat jäät ovat muuttaneet maisemaa, sillä suuret maa-alueet ovat jääneet veden alle. Ihmiskunta ei ole enää järjestynyt erillisiksi kansallisvaltioiksi. Nyt on enää kolme erilaista ryhmittymää: yksi pitää ihmiskunnan puhtaana, toinen luottaa teknologiaan ja kolmas on mutanttien kanssa samaa mieltä. Pelaaja on tekemisissä kaikkien kanssa Phoenix Projectin pomona, joka haluaa jälleenrakentaa mutanttien uhasta huolimatta.
Peli on jaettu kahteen osaan. Aika jakautuu taktisiin taisteluihin itse värvättyjen, koulutettujen ja varustettujen sotilaiden kanssa. Se toinen osuus on suunnitelmien tekeminen taktisemmalla tasolla. Suurempi osa ajasta kuluu tappeluissa, vaikka koinkin sen korkeamman tason suunnittelun mielenkiintoisemmaksi.
Peli alkaa tukikohdalla ja lennokilla, jolla sitten lennellään merkittyihin paikkoihin kartalla. Matkan varrella tutkitaan paikkoja ja jutustellaan paikallisten kanssa heitä tavatessa. Alueen tutkimisen, muutaman tappelun ja pienten tarinapalojen jälkeen on aika "skannata" alue, jolloin paljastuu uusia kohteita tulevaisuuden tutkimista varten. Näin pelimaailmassa liikutaan, ja uusia sotilaita värvätään kohdatuista yhteisöistä.
Kolmen ryhmittymän rakenne on mielenkiintoinen, joskin vältin konflikteja mahdollisuuksien mukaan niiden kaikkien kanssa. Maailman tutkiminen ja henkilöhahmojen kohtaaminen on se mielenkiintoisin osuus. Peli esittelee hyvällä tahdilla uusia elementtejä, jotka rakentavat ydinmekaniikkojen päälle. Harmillisesti asioita ei aina selvennetä riittävän hyvin, ja tarinaa on taustalla vähän liiankin kanssa.
Edistyminen mitataan paitsi päätehtävien suorittamisella myös tukikohdan kunnolla. Parannukset ja päivitysten tutkiminen on tärkeää. Uusien aseiden kehittäminen avaa tietenkin uusia mahdollisuuksia tappeluihin. Sotilaiden hahmonkehitystä määrittää hahmoluokkamainen kykypuu. Toinenkin hahmoluokka on opeteltavissa, joten ennen pitkää oma joukko on varsin monipuolinen.
Taistelut käydään ruudukoksi jaetuissa kentissä, jotka ovat täynnä kaikenlaista suojaa niin omille kuin vihollisillekin. Kartat muodostuvat satunnaisesti, mikä tarjoaa enemmän uudelleenpeluuarvoa. Toisin sanoen niistä myös puuttuu sellainen käsintehdyn huolellinen tuntuma. Suurin osa tehtävistä on melkoisen suoraviivaisia, ja ajoittain kummallinen tekoäly vie iloa taisteluista. Joskus vihut esimerkiksi juoksevat keskelle aukeaa ottamaan tyhminä osumaa. Moista ei tapahdu usein, mutta riittävästi jäädäkseen mieleen.
Phoenix Pointissa on vielä valitettavan paljon bugeja, joista suurin osa tapahtui taisteluiden tiimellyksessä. Toivottavasti puutteet korjataan pikaisesti. Yksinkertainen tekoäly aiheuttaa lisäksi sen, että taistelut ovat ohi varsin nopeasti. Yleensä tällaisissa peleissä on valittavana muutama erilainen toiminto omille hahmoille, mutta tällä kertaa mahdollisuuksia on enemmän. Toimintapisteitä käyttävä liikkuminen antaa paljon liikkumavaraa ja kaikki kerrotaan pelaajalle selvästi. Lisäksi tahdonvoimaan luotava mekaniikka antaa mahdollisuuden suorittaa lisätoimintoja.
Omat joukot ottavat vahinkoa tiettyihin paikkoihin. Jos siis saa osuman käteen, ei välttämättä pysty painamaan liipaisinta sillä kädellä seuraavassa erässä. Näin ollen tavaravalikon kanssa puljaaminen on tärkeää, ja onneksi kehittäjä on tehnyt tämänkin osa-alueen hyvin. Tavaraa voi poimia niin maastosta kuin kaatuneiltakin. Maasto on ilahduttavan interaktiivinen bugeista huolimatta, ja tuhoutuvat ympäristöt pakottavat miettimään.
Erilaisia vihollisia on niitäkin mukavan suuri määrä. Jokaisella ryhmittymällä on omat mutatoituneet joukkonsa, ja niillä on omat kykynsä. Voitto edellyttää tilanteisiin sopeutumista. Yleisesti ottaen erilaisten yksiköiden laatu on onnistunut, ja pitää tappelut vaihtelevina. Peli myös näyttää hyvältä, joskin äänien puolella laatu ei ole samalla tasolla.
Snapshot Gamesin Phoenix Point ei ihan täysin uhkaa Xcom 2 -peliä, sillä ongelmia on turhan lukuisasti. On selvää, että peli olisi kaivannut vielä jonkin verran lisäaikaa hiomista varten. Phoenix Point kannattaa kuitenkin lajityypin fanien katsastaa.