Prince of Persia: The Lost Crown ei ehkä ole ihan hintansa arvoinen

Prince of Persia: The Lost Crownissa pelaaja hyppää nuoren Sargonin saappaisiin. Sargon kuuluu "kuolemattomiin" eli Persian parhaiten koulutettuihin erikoissotilaisiin. Onnistuneen taistelun jälkeisissä juhlinnoissa Persian prinssi kidnapataan ja Sargon taistelutovereineen lähtee pelastusretkelle. Retki johtaa mystiselle vuorelle, jossa aika ja tila vääristyvät ja seikkailu saakin odottamattomia käänteitä ja mutkia. Juoni on hyvä ja sitä siivittävä ääninäyttely on enemmän kuin kelvollista. Hahmot jäävät kuitenkin kohtalaisen hyvästä näyttelystä huolimatta pinnallisiksi ja pelin potentiaali jää tällä saralla täyttymättä.

Pääosassa on kuitenkin itse toiminta ja siinä pärjätäänkin hyvin. Taistelu tuntuu alkuun hieman kankealta ja yksitoikkoiselta, mutta kankeuteen tottuu nopeasti ja pelin edetessä aukeavat uudet kyvyt ja aseet antavat taistelulle sen kaipaamaa vaihtelua ja syvyyttä sen verran, että pelaaminen muuttuu kuin muuttuukin hauskaksi hommaksi. Pelaajalla on käytössään erilaisia hyökkäyskeinoja, jotka ovat torjunta, väistö, jousi, ja tämän päälle joukko erikoiskykyjä. Väistöjen ja torjuntojen ajoittaminen on voittamisen avain, ja taistelut vaativat oletusvaikeustasollakin keskittymistä ja tarkkuutta. Sarjoja pystyy yhdistämään väistöihin sekä hyppyihin ja akrobaattinen ilmataistelu on niin ikään avainasemassa taisteluissa. Pelaaja voi varustautua miekkojen ja jousen lisäksi erilaisilla amuleteilla, jotka parantavat ominaisuuksia tai antavat erilaisia kykyjä. Vihuilta kerätyillä kristalleilla puhumattakaan salapaikoista ja tehtävistä saatavilla harvinaisemmilla resursseilla varustusta pystyy sitten parantamaan. Vastassa on monimuotoinen jengi erilaisia vihulaisia, joihin täytyy soveltaa erilaisia taktiikoita. Lisäksi pelaaja kohtaa monia pomovastuksia, jotka ovat kenties pelin paras osuus. Isot möröt ovat haastavia ja vaativat kuvioiden opettelua, ajoitusta ja taitoa. Niitä värittää myös välissä ja lopussa tapahtuvat päheät animaatiopätkät, jotka aiheuttavat paikoitellen jopa ääneen ilakoimista. Mähinät tarjoavat todella hyvin haastetta, ja taitavimmallekin toimintakonkarille vaikein vaikeustaso on varmasti riittävä.

Taistelun lisäksi sarjalle tuttuun tapaan mukana on myös tasoloikintaa ja pulmien ratkontaa. Näissä peli loistaa ja kekseliäät kentät omanlaatuisine ongelmineen ovat oikein rattoisaa ja mielekästä pompittavaa ja pähkäiltävää. Erilaisia ansoja ja esteitä on laaja skaala, ja loikkiminen vaatii juuri sopivasti näppäryyttä. Tasoloikka-osiosta uusin PoP nappaakin isot pisteet.

Kartta on lajityyppi huomioiden laaja, ja siellä liikkuminen on melko vapaata. Pelaaja saa ravata edes takaisin miten halajaa, ja vanhoilla mestoilla kannattaakin käydä vielä uudelleen pyörimässä, sillä uusien taitojen oppiminen avaa uusia mahdollisuuksia myös taistelun ulkopuolella. Ensivierailulla taakse jää useita saavuttamattomia reittejä ja aarteita, jotka kutkuttelevat sitten takaraivossa odottaen uusien jippojen oppimista. Taakse jäävistä selvittämättömistä salapaikoista saa onneksi napattua kuvakaappauksia, jotka tallentuvat merkeiksi karttaan. Näin ollen jokaista väliaikaisesti yli hypättyä juttua ei tarvitse muistaa ulkoa.

Ulkonäöltään peli on keskinkertainen. Värimaailma on miellyttävä, mutta animaation taso ei huimaa päätä, eikä aiheuta sen kummemmin tunteita. Kivoista taustoista peli saa pisteitä, mutta se ei riitä nostamaan muuten mitäänsanomatonta ulkoasua keskiverron yläpuolelle. Jo mainitut lyhyet animaatiopätkät pomotaisteluissa on kuitenkin hyvin tehty ja piristävät pelin muuten latteaa visuaalista ulosantia. Myös äänimaailma jättää säväyttämättä. Musiikit, tehosteet ja ääninäyttely ajavat asiansa, mutta epäonnistuvat herättämään mitään sen suurempaa.

Kadonnut kruunu tarjoaa yhden läpipeluun verran hyvää viihdettä. Onnistuneen pelimekaniikan ja viihdyttävän hahmonkehityksen ansiosta teoksen pelaa kyllä mielellään loppuun asti. Muiden osa-alueiden keskinkertaisuus ja kankea alku kuitenkin pistävät harkitsemaan vahvasti, onko Prince of Persia kuitenkaan hintalappunsa arvoinen. Hieman halvempana tekele olisi varmasti hintansa väärti, mutta 50 euroa on ehkä hivenen liikaa. Pelistä on lisäksi Deluxe-versio, jolle hintaa tulee täysin tyhjästä vielä 10 euroa lisää. Ylimääräistä sisältöä ei ole kuin yksi asu ja aarteita havaitseva lintukaveri (jonka lirkutukset ovat lähes hyödyttömiä ja lähinnä ärsyttäviä). Deluxe-version pelkkä olemassaolo haiseekin yököttävästi rahastukselta, eikä missään nimessä ole ostamisen arvoinen. Perusversio on kuitenkin kohtalaisen hyvä peli ja jos sen löytää alelaarista tai ylimääräisestä rahasta ei ole pulaa, on 2D-toimintapelien faneille uusin Prince of Persia kelpo ostos.