Prince of Persia: The Lost Crown palaa kaksiulotteisille juurille

Prince of Persia: The Sands of Time on ainakin teoriassa edelleen tulossa, joten oli yllättävää nähdä Summer Game Festin aloittavana pelinä traileri teoksesta Prince of Persia: The Lost Crown. Pääsin kokeilemaan peliä niin PC:llä kuin Nintendo Switchillä. Nähtyä versiota on tietojen mukaan hieman muutettu verrattuna julkaistavaan versioon.

Alusta asti käy selväksi, että The Lost Crown on todellakin Prince of Persia. Käsillä on fantastinen ja yliluonnollinen Persia, jossa ihmisillä on uskomattomia kykyjä, ja jossa jumalat ja hirviöt elävät ihmisten rinnalla. Varsinainen pelattavuus on kaksiulotteisessa ympäristössä niin sanotun Metroidvanian elkein. Tämä tarkoittaa runsasta loikkimista, seinien kiipeämistä, reunoilta roikkumista ja erilaisten ansojen välttelyä puhumattakaan pahiksien pieksemisestä. Päähenkilönä ei kuitenkaan ole Persian prinssi, vaan heppu nimeltä Sargon. Hän kuuluu Immortals-ryhmittymään, jonka on määrä mennä Persian sellaiselle alueelle, jossa aika on vinksallaan, ja prinssi on vankina.

Kenttäsuunnittelu on hyvin perinteistä Metroidvaniaa. Saumattomassa maailmassa on paljon nurkkia tutkittavaksi. Kaikkiin paikkoihin ei kuitenkaan pääse käsiksi heti, vaan se vaatii Sargonin kykyjen päivittämistä. The Lost Crown tuntuu siis perusteiltaan hyvin tutulta peliltä. Silti sujuva liikkuminen on nautinto käyttää. Pelisarjalle ominaiset tekniikat ovat taas läsnä, joten pelaaminen ei tunnu liiaksi itseään toistavalta verrattuna lajityypin muihin merkkiteoksiin. Ulkoisesti The Lost Crown näyttää mahtavalta, ja todellakin kuljettaa pelaajan myyttiseen Persiaan.

Kaksiulotteisessa pelissä taistelu on enemmänkin oikea-aikaista reagointia ja asemointia oikeaan paikkaan. Peruspahiksienkin kanssa on oltava varovainen, sillä Sargon ei kestä kauheasti osumaa. Vastaavasti heppu voi loikkia, väistellä ja liukua iskujen alta pois puhumattakaan täydellisesti ajoitetuista vastaiskuista. Kahdella miekalla saa läiskittyä tehokkaasti ja laittaa sekaan jousella pitkän matkan iskuja. Oma lukunsa ovat Time Power -keinot, jotka tulevatkin hyväksi avuksi taiston tiimellyksessä. Ennakkoistunnossa testasin kahta erilaista aikatekniikkaa. Toinen oli pyyhkäisevä ja pökerryttävä isku, kun taas toinen tuotti pommimaisesti parantavan lammikon haluttuun paikkaan. Sargonin on odotetusti kerättävä voimaa iskujen käyttämiseksi, ja toiset kuluttavat enemmän voimaa kuin toiset. On siis syytä pohtia tarkkaan, milloin käyttää mitäkin keinoa.

The Lost Crownissa on oma hahmonkehityksensä. Kerättyä valuuttaa käytetään hankkimaan myyjiltä parempia aseita (tai päivittämään jo käytössä olevia). Lisäksi Sargonin terveysjuomasta saa parempaa. Amuletit puolestaan muuttavat pelattavuutta. Esimerkiksi jokainen onnistunut vastahyökkäys voi palauttaa hieman terveyttä takaisin, ja jousella voi ampua yhden nuolen sijasta kolme kerrallaan.

Se on mainittava, ettei The Lost Crown ole helppo peli. Perinteiseen Metroidvanian malliin eteneminen vaatii jonkin verran taitoa ja erilaisten pelimekaniikkojen opiskelua nopeatempoisuuden vuoksi. Haastavien pomovastuksien kaataminen on toisaalta erittäin tyydyttävää, ja pelaaminen on jännittävää muutenkin.

PC:n ohella kokeilin Switchin versiota, ja The Lost Crown sopii hyvin Nintendon laitteelle. Maailma näyttää värikkäämmältä ja monipuolisemmalta isolla ruudulla, mutta Switchin versio toimii sujuvasti tarjoten saman kokemuksen kuin PC-versio. Julkaisu tapahtuu tammikuussa 2024, ja Nintendo Switch on toistaiseksi se alustavalintani.

Prince of Persia: The Lost Crown on muotoutumassa mielenkiintoiseksi paluuksi Prince of Persian maailmaan. Kyseessä on nopeatempoinen ja jännittävä peli, joka palauttaa Persian prinssin juurilleen.