EA:n FIFA tekee oman juttunsa hyvin, mutta Konamin vuosien aikana hiottu PES on vain kerrassaan mahtava. Sama pätee myös tämän vuoden Pro Evolution Soccer 2019 -peliin.
PES on parhaimmillaan hyökkäyspelissä. Syöttäminen toimii, ja pelaajat liikkuvat älykkään oloisesti. Pelaamisessa on aivan oma sujuvuutensa, jossa auttavat myös parannellut liikeanimaatiot ja yleinen graafinen ulkoasu. Pelaaja tuntee olevansa lähes täysin kontrollissa tapahtumissa, mutta samaan aikaan pallo on ikään kuin kesytettävä pitääkseen sen hallussaan.
Osa pelin tunnetuimmista tähtipelaajista toimii aiempaa yksilöllisemmin verrattuna muihin pelaajiin. Tämä tietenkin lisää lisämaustetta menoon, ja tekee yksittäisistä pelaajista aiempaa tärkeämpiä. Toisaalta niin tekoäly kuin pelaajakin tekevät ajoittain virheitä, joka luo omanlaistaan realismia pelaamiseen.
Tuomaritoiminto on edelleen hieman epätasaista laadultaan, joskin mukana on hieman aiempaa enemmän sitä tosielämän draamaa, jota nähdään oikeallakin pelikentällä. Suurin osa mokista johtuu kuitenkin edelleen pelaajasta itsestään. Ottelun yleinen tunnelma sen sijaan vaihtelee suuresti matsista toiseen, ja selostajat ovat tavallisesti anteeksiantamattoman huonoja.
Ajoittain hankalasti käytettävä käyttöliittymä aiheuttaa päänvaivaa. On aivan liian paljon nappeja paineltavana, liikaa tarpeettomia tekstilaatikoita luettavana ja valikot ovat liian hankalasti ymmärrettäviä. Tämäkin osa-alue kaipaisi uudistusta, ja kipeästi.
Valikoiden kankeuden kanssa pystyy kyllä elämään, mutta muitakin ongelmia on. Selostus, kuten jo tuli mainituksi, on jokseenkin huonoa. Ainahan se on sitä ollut, mutta tämän vuoden kommentointi on yhtä väsynyttä kuin muu käsikirjoituskin.
Uusista pelimuodoista ei ole paljoa kerrottavaa, sillä suuria innovaatioita ei ole. On silti sanottava, että verkossa pelaaminen on pääosin sujuvaa. EA:n FUT-pelitilaa vastaava MyClub-tila tekee paluun joillakin parannuksilla siunattuna. Halutessaan pystyy kokoamaan oman unelmajoukkueensa, ja edistystä voi nopeuttaa kaivamalla kuvetta taalaa tiskiin latoen. Oikeilla joukkueilla pelatessa tarjolla on perinteiset vaihtoehdot turnauksista ja liigoista. Pitkäkestoista viihdettä haluavat voivat hoitaa omaa klubiaan Master Leaguessa. Yksinpeli on puolestaan nimeltään Become a Legend.
Master Leaguen päivitetyssä versiossa pääsee kehittämään joukkuettaan ja pelaajiaan uusilla tavoilla. Mukana on myös uusia pelimekaniikkoja siirroille. Valitettavasti tämä tuntuu jo nyt vanhentuneelta. Siirtodiilien tekeminen ja deadline-päivien huomioiminen osoittautuu lopulta ikäväksi työksi. Tarjouksien tekeminen ei pysty millään tavalla tavoittamaan immersion tunnetta.
Onneksi mukana on kourallinen uusia lisensioituja liigoja, kuten skottien ja Venäjän divisioonat, mutta ne eivät kykene paikkaamaan Champions Leaguen ja Europa Leaguen menetystä. International Champions Cup on mukana, mutta niin monta oikeasti tärkeää puuttuu joukosta. Bundesliga loistaa lähes tyystin poissaolollaan, ja monet maailman parhaat joukkueet ovat mukana keksittyjen nimien voimin.
Nykyaikana jalkapallo on ehdottomasti muutakin kuin kentän tapahtumat ottaen huomioon esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvan uutisoinnin. Tämä kokonaisuus huomioiden hankalat valikot ja puuttuvat joukkueet tekevät sen, ettei PES 2019 ole tarkka simulaatio urheilulajista, jota se esittää. Tämän voisi ehkä antaa anteeksi, ellei EA olisi suorastaan aallonharjalla tässä asiassa FIFAnsa kanssa.
PES on hankkinut vuosien varrella itselleen legioonan uskollisia faneja. He ovatkin yleensä valmiita katsomaan puutteita läpi sormien. Pääosassa ovat jälleen kerran itse kentän tapahtumat, ja PES 2019 onkin vakuuttava vaihtoehto EA:n palloilulle.