Quantum of Solace

Maailman tunnetuimman agentin nimellä on tehty 1980-luvulta lähtien jopa enemmän pelejä kuin elokuvia. Elokuvalisenssin varaan rakennetut pelit saavat usein ansaitusti penseän vastaanoton, mutta James Bondin peliuralle mahtuu floppien ohella myös hittejä. Parhaiten Bond-lisenssipelit muistetaan vuonna 1997 julkaistusta Golden Eye -räiskintäpelistä, jota pidetään pelihahmon silmistä kuvattujen konsoliräiskintöjen merkkipaaluna. Kahden tuoreimman Bond-elokuvan - erinomaisen Casino Royalen ja tuoreen Quantum of Solacen - tapahtumiin sijoittuva Quantum of Solace -peli on hyvä, mutta ei Golden Eyen tasoinen saavutus.

Quantum of Solace ottaa ymmärrettävästi melko paljon vapauksia elokuvien tapahtumien puitteissa. Melko suoraviivainen räiskintä on nimittäin täynnä toimintaa, joka kuitenkin tapahtuu elokuvista tuttujen osuuksien lomassa. Olennainen osa toimintaa on nykytrendin mukaisesti suojan tehokas käyttö. Bond voi käyttää sujuvasti suojanaan lähes kaikkea ympäristöjen geometriaa, ja suojasta voi ampua tähdättyjä laukauksia tai tarvittaessa vaikka räiskiä sarjaa sokkona. Myös viholliset taitavat suojautumisen, joten taisteluista suoriutuminen vaatii suojan vaihtoa ja taktista silmää rynnäköintiin. Lisämaustetta räiskintään tuovat lähitaistelussa käytettävät maahanvientiliikkeet, joiden onnistuminen vaatii oikea-aikaisen napinpainalluksen. Maahanviennit ovat tarpeellisia hiiviskellessä, mutta tulitaisteluissa niiden käyttö altistaa agentin lyijymyrkytykselle. Pelin varrella törmätään myös elokuvissa nähtäviin kaksintaistelukohtauksiin, joiden aikana painellaan nappeja purkitettujen animaatioiden aikana. Otteluita on onneksi vain muutamia, ja siksi tuttuja taisteluita katsoo ihan mielellään myös peliin ikuistettuna.

Peli käyttää elokuvien juonia löyhästi yksinpelin tarinan kerronnassa. Tehtävien välillä tapahtumia käydään läpi mm. MI6-johtaja M:n kertomana, kun tämä seuraa Bondin vaiheita seurantajärjestelmällä. Täten yksinpelistä muodostuu enemmänkin sarja tehtäviä kuin yhtenäinen tarina. Läpipeluu kestää vajaat kymmenen tuntia, mutta yksinpelin rakenteesta huolimatta peli kestänee useammankin läpipeluukerran haastavammalla vaikeusasteella. Peliä tähdittävät elokuvista tutut näyttelijät niin äänen kuin kasvojenkin osalta, ja hahmomallit on tehty erittäin yhdennäköisiksi esikuviensa kanssa. Ammattilaiskaartin äänityöskentely on laadukasta, joskin peliä varten kirjoitetut vuorosanat ovat ajoittain ontuvia. Pelin edetessä musiikkina kuullaan elokuvista tuttuja teemoja, ja vihollisten selättäminen tutun Bond-teeman pauhatessa hymyilyttää.

Pelin pohjalta löytyy samaa tekniikkaa kuin etenkin verkkopelinä suositusta Call of Duty 4: Modern Warfaresta. Mainiolle pohjalle on hyvä rakentaa, joten ei ole ihme, että Quantum of Solacen verkkopeli on viihdyttävä. Moninpelimuotoja on useita, ja valinnanvaraa löytyy niin taktisen joukkuepelin kuin perinteisen tappomatsin ystäville. Nopeatempoinen moninpeli on parhaimmillaan todella hauskaa ja hektistä, vaikka aseiden hienoiset tasapainoviilaukset olisivat paikallaan. Moninpelivarustusta voi päivittää otteluista saatavilla pisteillä, ja kaikkien varusteiden avaaminen vaatii melkoisen määrän pelitunteja.

Quantum of Solace on mainio lisäys Bond-pelien pitkään listaan. Vaikka kyseessä ei ole mikään mestariteos, perusasiat ovat hyvin kohdallaan. Etenkin nettipelistä luulisi riittävän viihdykettä talven pimeisiin iltoihin. Yksinpelin suurin ongelma on heikko juonen käyttö. Bond-lisenssin käyttö räiskintäpelissä on sinänsä ongelmallista, sillä elokuvien ja kirjojen Bond ei oikein sovellu jatkuvaan räiskimiseen. Esimerkiksi Gears of Warin köriläät ovat paremmin kotonaan jatkuvassa luotisateessa. Jatkossa olisikin kiinnostavaa nähdä Bond-lisenssiä käytettävän myös räiskintäformaatin ulkopuolella, jos vain tuotantoyhtiöiden pamput tällaisiin kokeiluihin taipuisivat. Varmaa on kuitenkin, ettei kuolemattoman agentin ura pelisankarina ole päättymässä ihan heti.