Toiset videopelit haluavat kertoa vaikuttavia ja koskettavia tarinoita. Toiset taas antavat pelaajalle paljon vapautta, ja päästävät sitten vain niin sanotusti irti maailmaansa. Bethesdan Rage 2 kuuluu tähän jälkimmäiseen pelityyppiin. Avalanche Studiosin ja id Softwaren yhteistyönä syntyvä peli haluaa parantaa edeltäjästään sen kaikilla osa-alueilla, ja samalla antaa pelisarjalle uuden mahdollisuuden parrasvaloissa. Ensimmäisen Ragen faneista saattaakin tuntua siltä, että he ovat nyt kokonaan erilaisen pelisarjan äärellä.
Alkuperäisen ruskeista ja harmaista maisemista on nyt vaihdettu elämää ja kasveja kuhiseviin laakeisiin maisemiin. Maailmanlopun jälkeinen tunnelma on edelleen läsnä, mutta kaikki näyttää aiempaa paremmalta kutsuen pelaajaa tutkimaan itseään. Tämä muutos johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että Avalanche Studios on saanut yhdistää alkuperäisen Ragen oman Mad Max -näkemyksensä kanssa. Kahden tunnin ajan suurimmaksi osaksi katselin maisemia, ja sain tehdä melkein mitä itse halusin. Varsinkin maastoa tutkiessa on helppo havaita Just Cause -pelien vaikutus. Kaikki ajokkien ohjaamisesta grafiikkaan näyttää ja tuntuu Just Causelta. Paikasta A paikkaan B liikutaan sutjakkaasti autoilla, moottoripyörillä ja muilla futuristisilla ajokeilla, joita ohjataan yhdellä napilla. Huonona puolena ovat sitten tekniset ongelmat. Ainakin kehityksen tässä vaiheessa piirtoetäisyys on liian lyhyt, ja maisema näyttää ajoittain turhan suttuiselta.
Tarina on sijoitettu useamman vuosikymmenen verran ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen, ja päähenkilökin on uusi. Avalanche Studiosin muiden pelien tapaan tarina ei ole se pääasiallinen koukku. Kuitenkin tarinaa on enemmän kuin Just Causessa, ja Rage 2:n maailma tuntuu elävämmältä kuin ainutkaan Just Cause -peli. Pelaamassani demossa oli tarjolla muutama tarinatehtävä. Niissä suojeltiin pikkukaupungin pormestaria, ja osallistuttiin melkoisiin kekkereihin Colosseumin kaltaisella areenalla. Dialogi ei voita palkintoja, eikä tarina jää vuosien ajaksi mieleen. Siitä huolimatta nautin huonosta huumorista ja persoonallisista henkilöhahmoista. Rage 2 ei siis ota itseään liian vakavasti, joten vaikkapa Red Dead Redemption 2:n tai The Last of Usin vakavaa otetta ei kannata odottaa.
Vuoden 2016 Doomista nauttineet pelaajat tuntevat olonsa välittömästi kotoisaksi Rage 2:n parissa. Kyseessä on hyvin väkivaltainen peli, joka jättää useita mahdollisuuksia kaikenlaisille kokeiluille erilaisilla kyvyillä ja aseilla. Riittävän tehokkaat aseet sinkoavat pahiksien raajoja ilmaan, ja lähietäisyydeltä käytetyt lyömäaseet ovat brutaaleja välineitä. Rage 2 yhdistää toisiinsa saumattomasti myös ajokeilla tapahtuvat taistelut sinkoineen ja erilaiset kyborgikyvyt. Pelaajalla voi olla neljä erilaista voimaa käytössään samanaikaisesti. Keinot vaihtelevat ulottuvuuksien välisestä kranaatista aina selvää jälkeä tekeviin lyönteihin. Kykyjen käyttö tuo mieleen Destinyn ja Crysiksen. Jokaisella aseella taasen on kaksi käyttötapaa, jotka ovat yleensä hyvin erilaiset toisiinsa verrattuina. Erilaisilla aseilla kokeileminen ja oikean kyvyn käyttäminen oikeassa tilanteessa on keskeistä Rage 2:ssa.
Vuoden 2016 Doomiin verrattuna Rage 2 on selvästi vaatimattomamman näköinen, mikä arvatenkin johtuu pelin suuremmasta koosta. Mittaa ei kuitenkaan ole yhtä paljon kuin Just Cause -peleissä, mutta kuitenkin "riittävästi". Pelin maailmaan uppoutumista varten on salaisuuksia löydettäväksi ja tarinaa luettavaksi. Testasin pelin kokoa hyppäämällä moottoripyörän selkään, ja ajettuani 10-15 minuuttia kohtasin raunioiksi tuhoutuneen kaupungin. Matkan varrella huomasin vaikuttavan määrän erilaista nähtävää. Maailma tuntuukin elävältä, ja sillä on omanlaisensa identiteetti. Maastossa on myös pahiksien tukikohtia tuhottavaksi, kuinkas muuten.
Rage 2 saattaa hyvinkin olla se epeli, joka jatkaa alkuperäisen pohjustamaa tarinaa ja maailmaa juuri oikealla tavalla. Avanlanche Studios ja id Software näyttävät löytäneen täydellisen tasapainon yhteistyössään. Rage 2 on muotoutumassa hauskaksi peliksi.