Olen tehnyt Rainbow Six: Extractionista ennakkoraportteja, enkä ole ollut erityisen vakuuttunut siitä, mitä Ubisoftilla on ollut muhimassa. Peli sijoittuu Tom Clancyn Rainbow-maailmaan, jossa joukko Rainbow Six: Siegen operaattoreita eivät enää taistelekaan keskenään, vaan yhdistävät voimansa työskennellen REACT-joukon osana. Tavoitteena on ymmärtää jatkuvasti muuntuvaa, hyökkäävää ja kasvavaa avaruuden örmyä, joka tunnetaan nimellä khimairaloinen (Chimera parasite). Kyseessä on yhteistyötä painottava ensimmäisen persoonan räiskintä, joka lainaa monia elementtejä ja pelimekaniikkoja Rainbow Six: Siegelta. Näitä ovat muun muassa ympäristön tuhoutuminen ja taktinen pelaaminen. Mutta toisin kuin edellä mainitussa, Extraction painottaa salavihkaista kaverien kanssa pelaamista, joka usein keskittyy horde-tyylin pelaamiseen zombeja muistuttavia avaruuden ötöjä vastaan. Toisin sanoen meno on hyvin erilaista kuin mitä Rainbow-sarjan peleiltä on totuttu odottamaan.
Kuinka siis Extraction toimii? Siegen malliin mukana ei ole erillistä tarinatilaa tai juonta. Tarjolla on neljä erilaista aluetta, joihin voi mennä pelaamaan (New York, San Francisco, Alaska ja Truth or Consequences). Alueilla on omat tehtävänsä suoritettavana ja näin kokemuspisteet ansaittavana. Ja toki parempia varusteita ja esineitä kertyy. Siinäpä se sitten onkin. Pelaaminen koostuu siis vain eri alueista, joissa kohdataan erilaisia vihollistyyppejä. Ajan kanssa avautuu hieman enemmän tarinaa siitä, miten khimairaloinen on ehkä voitettavissa.
Tällainen tyyli ei tietenkään ole omiaan tuottamaan tyydyttävää pelikokemusta. Muutamat ensimmäiset pelitunnit ovat nautittavia, kun käyttöön avautuu runsaasti uusia varusteita, ja kohdattavat tilanteet ovat alati haastavampia vaatien enemmän ja enemmän tiiminä pelaamista. Ennen pitkää saavutetaan kuitenkin tilanne, jossa huomaa tehneensä samaa asiaa tunti toisensa perään ilman sen kummempaa syytä. Sen jälkeen pelaaminen on ainoastaan tylsää.
Extractionin tyypillinen tehtävä menee seuraavasti. Valitaan yksi neljästä pelialueesta (joista jokaisessa on kolme alialuetta), valitaan yksi vaikeustaso, luodaan se oma operaattoreiden tiimi, ja lopuksi suoritetaan kolme päätehtävää (yksi jokaisella alialueella). Tehtävänä voi olla esimerkiksi vangiksi jääneen REACT-tutkijan pelastaminen, erityisen avaruusörmyn vangitseminen ja lopuksi kyseisen pelialueen avaruusolioiden kasvun aiheuttava pomoörvö. Tehtävätyyppejä on suurin piirtein kymmenen erilaista, joista osa on varsin samanlaisia toisiinsa verrattuna. Tehtävät ovat satunnaisia, joten alkuvalikon aikarajan puitteissa on valittava oikeat operaattorit edessä olevaan tehtävään.
Kaikesta huolimatta Extractionin pelaaminen onnistuu myös yksin, parina tai triona. Tällöin peli mukautuu vaikeustason, vihollisten lukumäärän ja vihollisten tyyppien mukaan pelaajien lukumäärään. Suurin osa peliajasta on sitä, että edetään kentällä eteenpäin pahiksia tuhoten meteliä nostamatta. Jos tämä ei onnistu, on perässä joukoittain aggressiivisia pahiksia. Operaattorin kaatuessa se ei ole pelattavissa ennen kuin se pelastetaan samasta paikasta, jossa kaatuminen tapahtui. Samaan aikaan suurin osa operaattoreista voi olla poissa käytöstä, mutta kokonaan pelistä ulos ei voi tulla suljetuksi.
Mukana on 18 pelattavaa hahmoa, joista jokainen on oikeastaan aivan samanlainen kuin Siegessa. Sledge rikkoo seiniä vasarallaan, Ela heittelee miinoja, Docilla on parantava ruisku ja niin edelleen. Jotkut pelattavat hahmot ovat nopeita, kun taas toisilla on enemmän suojaa ja kestävät siis enemmän osumaa. Tämä vielä yhdessä heidän kykyjensä ja aseistuksensa lisäksi, joten on pohdittava, kuka onkaan paras käsillä olevaan tehtävään.
Sen varsinaisen kampanjan jälkeinen endgame-pelaaminen koostuu kahdesta asiasta, jotka ovat Assignments ja Maelstrom Protocol. Molemmat on pakko pelata triona, ja haastetta on selvästi aiempaa enemmän. Erona on sekin, että tehtävän suorittamiseksi on tehtävä aiempaa enemmän (Maelstromissa jopa yhdeksän toimeksiantoa). Lisää vaikeutta tulee siitäkin, että käytössä olevia resursseja on vähemmän. Molemmat pelimuodot ovat sitä parasta, mitä Extraction tarjoaa. Kuitenkin vaativuuden vuoksi osa pelaajista ei niihin juuri koske.
Extraction on hyvin tehty peruspelattavuuden ja grafiikan osalta, mutta nautinnon taso ei ole samalla korkeudella. Hahmonkehitys on niin tyypillistä ja tylsää kuin kuvitella saattaa. On siis oltava kiinnostunut pelaamaan yhä uudestaan ja uudestaan samoja tehtäviä kovemmilla vaikeustasoilla saadakseen hieman parempia varusteita kuin ennen. Näin ollen Extractionin suurin ongelma tulee olemaan se, ettei se ole kovinkaan pitkäikäinen. Mukana ei ole mitään, mikä rohkaisisi pelaamaan muutamaa tuntia kauempaa.
Extraction on mitä loistavin peli Xbox Game Passiin ja PC Game Passiin. Muutaman kaverin kanssa Extraction tarjoaa mitä parhainta viihdettä tylsän viikonlopun ajaksi, jonka jälkeen palataan takaisin muiden asioiden ja pelien pariin.