Pelaajat haluavat eri asioita laitteistoltaan kuin muut. Siksi pelilaitteita tulee usein arvioitua hieman eri kriteereillä yleisesti ottaen. Näppäimistö on kuitenkin naamasi alla joka hetki niin Battlefield-sessiossa kuin sähköpostia kirjoittaessa. Harva vaivautuu sitä vaihtamaan eri tilanteiden yhteydessä. Joten pelinäppäimistön tulee suoriutua myös päivittäisen käytön esittämistä haasteista. Razerin nimihirviö Blackwidow Ultimate Stealth täyttää pelaajan tarpeet hyvin, mutta peruskäytössä se ei aivan täydellisesti sovi.
Kuten suuri osa pelaajille suunnitelluista näppäimistöistä nykyään, myös Stealth hyödyntää mekaanisia Cherry MX -kytkimiä. Mekaaniset kytkimet muistuttavat vanhoja "klonksunäppäimiä" tuntumaltaan, ja ne vaativat hieman enemmän painallusvoimaa. Metakkaakin mokomat pitävät tavallista näppäimistöä enemmän, kliksuen kuuluvasti huoneesta toiseen. Valmistajan vakuutteluista huolimatta hiirenhiljainen se ei kyllä ole. Vastapalveluksena tuntuma on jämäkkä ja selkeä kautta linjan. Pienen totuttelun jälkeen vanhaan on vaikea enää palata.
Ultimaten käyttämät Cherry Blue -kytkimet on Stealth-variantissa vaihdettu kytkinperheen hiljaisimpiin Cherry Brown -kytkimiin. Naksuva ääni on silti hyvin selkeä ja vaadittava painallusvoima suurempi kuin esimerkiksi edellisessä käyttämässäni Logitech G105-näppäimistössä. Kannattaa varmistaa, että lähiympäristö on sujut lisääntyvän metakan suhteen kotirauhan säilyttämiseksi. Ääntä lukuun ottamatta näppäinten tuntuma on hyvä ja täsmällinen.
Niin sanottu "10-key rollower" mahdollistaa kymmenen napin painamisen pohjaan yhtä aikaa näppäimistön lukkiutumatta. Yksinpelaajalle tämä riittää varmasti, mutta joidenkin pelien edelleen tukema usean pelaajan moninpeli samalta näppäimistöltä voi vaikeutua. Kyseiset pelisessiot lienevät pääosin historiaa nettipelaamisen aikakaudella. Rajoitus saattaa olla osittain USB-liitännän vika, sillä vanhemmalla PS/2-liitännällä laudan kaikki nappulat voisi painaa pohjaan. Liitäntä on kuitenkin kadonnut lähes kokonaan moderneista koneista, joten sen käyttöä on vaikea perustella.
Ulkoisesti Stealth on kohtuullisen hillitysti muotoiltu. Ohjelmoitavia makronappeja on vain viisi, joten näppäimistö on normaalin levyinen. Sivusta löytyy käyttöön myös usb- ja kuulokeliitännät, jos niiden läpivientiin tarvittavan toisen USB-piuhan kytkee kiinni koneeseen. Harmillisesti tyylin takia näppäinhattuja koristavat Razerin omalla fontilla varustetut kirjaimet. Ne saattavat ensi alkuun näyttää hyvältä, mutta käytännössä tyylitellyt kirjasimet sekoittuvat helposti toisiinsa samankaltaisuuden takia. Jos jokin nappi on hukassa, sen etsiminen kestää hieman pidempään.
Monien pelinäppisten tavoin Razerista löytyy myös taustavalaistus, joka on hieman jännästi toteutettu. Näppäinhattujen lisäksi myös yksittäisten näppäinten välit on valaistu samalla "Razerinvihreällä" värillä. Tämä saattaa näyttää hyvältä kuvissa, mutta käytännössä se häiritsee. Pelaajaa asia ei varmasti paljoa häiritse, sillä katse on kohdistettuna 99% ajasta ruutuun eikä syöttölaitteisiin. Lisäksi taustavalaistuksen saa niin intensiiviseksi, että sitä voisi käyttää sumuvalona. Itse pidin valoja koko ajan päällä mutta minimiasetuksella, tai hohkaava vihreys alkoi häiritä katsekentän alarajassa.
Kokonaisuutena Razer Blackwidow Ultimate Stealth on hyvä paketti pelaajalle, muttei välttämättä muutenkin paljon konetta käyttävälle. Mekaanisten näppäinten hyvä tuntuma tulee lisääntyneen naksumisen kanssa. Näppäinten valaistus on toteutettu allekirjoittaneen mielestä hölmösti, ja oikean näppäimen hakeminen Razerin tyylitellyn fontin takia on hitaampaa kuin perinteisessä näppäimistössä. Jos haet yleiskäyttöistä näppäimistöä, löydät varmasti halvemman ja vähintään yhtä hyvän vaihtoehdon Stealthiin verrattuna. Puhtaasti pelaamiseen kokeneelle kirjoittajalle se on kuitenkin pätevä valinta ilman erikoisia krumeluureja tai ominaisuuksia.