Microsoftilla on ollut tapana välillä päivittää Xboxin ohjaimia ja tarjota vaihtoehtoja. Tämä nähtiin esimerkiksi Elite-ohjaimessa. Sonyn toimintamalli on toista maata: dualshock 4 on mitä on ja sillä siisti. Onneksi myös PS4-pelaajille on vaihtoehtoja, mikäli haluaa saada ainakin teoreettista etua verkkomoninpeleissä.
Razer on valmistanut lukuisia suosikikseni muodostuneita lisälaitteita vuosien varrella, kuten esimerkiksi Elite-ohjaimen kilpailijan Razer Wildcatin. Razer Raiju toimiikin PS4:n versiona Wildcatista. Väritys on huomattavasti maltillisempi verrattuna kirkkaaseen vihreään Wildcatissa.
Razer Raijun pakkaus on tukeva kokonaisuus, joka soveltuu sekä säilytykseen että kuljetettavaksi. Onpa mukana oma ruuvimeisselikin. Ohjain painaa hieman enemmän kuin virallinen PS4-ohjain. Kuminen pinta mahdollistaa todella tiukan otteen hikisissäkin peleissä.
Muotoilu, käyttömukavuus ja laatu ovat hyvin samanlaiset kuin Xbox Onen ohjaimessa hieman karkeaa muovipintaa myöten. Ohjaimessa on ylimääräisiä nappeja sekä ylä- että alapuolella. Eron käytettävyydessä huomaa heti, kun klikkaa yhtä etupuolen nappia. Painamiseen tarvittava voima on pieni, mutta juuri oikea välttääkseen vahinkoja.
Razer Raijulla reaktioaika nopeutuu. Erityisesti tämä korostuu ensimmäisen persoonan räiskinnöissä. Liipaisimet voi nimittäin tehdä yhtä herkiksi kuin etupuolen niin sanotut tavalliset napitkin. Tämä nopeuttaa tulen avaamista hieman, ja nopeissa räiskinnöissä se yleensä riittää. Nappien toimintoja voi vapaasti muokata ilman erillistä koneeseen asennettavaa ohjelmistoa.
Testasin Razer Raijua Doomissa ja Final Fantasy XV:ssä. Molemmissa ohjain tuntui paremmalta normaaliin dualshock 4:ään verrattuna. Final Fantasyssa pelaaminen ei kuitenkaan muuttunut muuten kuin väärien painalluksien vähentymisenä, ja vastahyökkäyksien parempana ajoittamisena. Doomissa tilanne on tyystin toinen. Nopeatempoinen räiske oli niin paljon parempi Razer Raijulla, että tavalliseen dualshockiin palaaminen oli sanalla sanoen tuskallinen kokemus.
Testasin myös Street Fighter V:ttä. Razerin ohjaimessa ristiohjain on itse asiassa neljä erillistä nappia yhden ristikon sijasta. Näin ollen on helppoa painaa esimerkiksi ylös ja alas samanaikaisesti. Tämä on tietenkin täysin hyödytöntä taistelupelissä. Seurauksena Razerin ohjaimella tuli tehtyä enemmän virheitä verrattuna perinteiseen dualshockiin.
Analogiset tatit on hyvin valmistettu, ja sininen kumipinta takaa loistavan tuntuman peukaloille. Toisaalta tatit ovat hyvät jo alkuperäisessä dualshockissa, joten kysymys on enemmänkin henkilökohtaisista mieltymyksistä. Sen sijaan kosketuspinta tulee jakamaan mielipiteitä. Sen toiminta vaatii selkeästi enemmän painallusvoimaa aktivoituakseen: se ei ole yhtä herkkä kuin virallisen ohjaimen kosketuspinta. Minua tämä ei haitannut, mutta vahvasti kosketuspinnan käyttöön nojaavassa pelissä ylimääräinen voimavaatimus saattaa muodostua ongelmaksi.
Mukana tuleva kaapeli on kangaspäällysteinen ja niin jäykkä, että sen käyttäminen on ajoittain tarpeettoman hankalaa. Johtoa ei myöskään myydä erikseen, joten kaapelin hukkuessa tai hajotessa on samalla ostettava kokonaan uusi ohjain. Jostain syystä niin sanottujen bumper-nappien eli LB- ja RB-namiskoiden tuntuma on huono: ne ovat selkeästi kehnoimmat koko ohjaimessa. Muutama vaihtopäällyste analogitateille olisi ollut mukava lisä pakettiin, koska kyse on kuitenkin kulutustavarasta.
Kokonaisuutena Razer Raiju on loistava ohjain toimintapelien ystäville. Toisaalta taistelu-, bile- ja tasoloikkapelien fanittajille hankinta ei ole välttämätön. Lisäksi jos ei pelaa kovinkaan usein, tai perheessä on pieniä lapsia, voi ylimääräisten säätöjen läsnäolo vain häiritä pelaamista. Jos siis haluaa parasta sellaisiin peleihin kuin Battlefield 1, Call of Duty: Infinite Warfare ja Overwatch, on Razer Raijun hankinta erittäin suositeltavaa.