Rebel Moon - Part Two: The Scargiver (Netflix) on parempi kuin se ensimmäinen

Rebel Moon - Part One: A Child of Fire katsottavaksi saatiin, enkä oikein pitänyt siitä. Zack Snyderin avaus uuteen tieteismaailmaansa ei tehnyt vaikutusta, vaikka ulkoisesti näyttävä olikin. Elokuva oli hidastempoinen, dialogi selitti liiaksi asioita auki ja tarina oli liiaksi innoittunut Dyynistä ja Warhammer 40,000 -sarjasta.

Yllättäen pidin Rebel Moon - Part Two: The Scargiveristä enemmän kuin sen edeltäjästä. Part One asetti pelikentän paikoilleen, joten The Scargiver pääsee kertomaan sitä varsinaista tarinaa. Keskeisiin henkilöhahmoihin paneudutaan enemmän mukaan lukien päähenkilön tausta. Nämä tiedot olisivat auttaneet ensimmäistä elokuvaa vetoamaan paremmin katsojiin.

Tarina jatkuu siitä, mihin Rebel Moon - Part One: A Child of Fire lopetti. Kora, Gunnar ja muut ovat paenneet Motherworldin joukkoja takaisin Veldtille. Sitten käykin ilmi, että Ed Skreinin Admiral Noble on palaamassa takaisin Veldtille aikeenaan kerätä mukaansa niin vilja kuin Koran pääkin. Ja siinä se onkin. Tarina on hyvin yksinkertainen, ja se on laskettava positiiviseksi asiaksi. Ja koska tarina on suoraviivainen, jättää se mahdollisuuden paneutua enemmän henkilöhahmoihin. He eivät ole niitä kiinnostavimpia, mutta kuitenkin riittävästi, että heidän kohtalostaan on kiinnostunut. Samalla tarina asettaa paikoilleen mittavan maailmankaikkeuden. Onkin harmi, että elokuva pysyttelee niin tiukasti pienellä maanviljelysplaneetalla, kun paljon muutakin olisi mahdollista näyttää.

Snyderin uusi tieteismaailma innoittuu vahvasti muista kilpailijoista, mutta silti se onnistuu olemaan omana itsenäänkin riittävän kiinnostava. Ulkoisesti mukana on paljon erilaisia avaruusolioita ja kiinnostavia alusmalleja. Erikoismaininnan ansaitsee Anthony Hopkinsin Johnny the robot. Kaikesta huolimatta Rebel Moon on molemmissa elokuvissaan liiaksi hajuton ja mauton.

Tekijät ovat selvästi tehneet paljon töitä tieteismaailman luomisessa. Katsoessa tuleekin miettineeksi luodun maailman asioita, mutta itse elokuva ei kuitenkaan palkitse katsojaa tällaisista pohdinnoista. Se mitä ruudulla näkyy, on se mitä saadaan ja sillä siisti. Katsojia pitäisi rohkaista ajattelemaan näkemäänsä, ja nyt näin ei tehdä.

Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä varsinkin ottaen huomioon sen, ettei dialogi ole kummoista. Kovat kundit ja kimmat antavat kuulua pahiksille ja siinäpä se. Pahiksena loistaa odotetusti Ed Skrein ja on syytä painottaa, ettei Rebel Moon - Part Two: The Scargiveria katsoessa ole tylsää. Elokuva on hyvin rytmitetty, joskaan rimaa muuten ei korkealle aseteta.

Olisin pitänyt Rebel Moon - Part Two: The Scargiveriä todella kovana juttuna 14-vuotiaana. Mukana on paljon toimintaa, luotu maailma näyttää hyvältä, ja henkilöhahmoissa on juuri riittävästi persoonaa. Toisaalta tarina ei ole kummoinen, ja kun kilpaillaan tieteiselokuvien raskaassa sarjassa, ei Rebel Moon pärjää alkuunkaan. Tämä jälkimmäinen elokuva on ehdottomasti parempi kuin se ensimmäinen.