Red Bull Playgrounds

Kun latasin ensimmäisen kerran Red Bull Playgroundsin, minusta tuntui kuin olisin ollut mainoksen kohdeyleisö. Tiedättehän, ne mainokset, joissa kaikki ovat nuoria, raikkaita ja hyvännäköisiä, hyppivät katolta toiselle, tekevät voltteja BMX-pyörillä ja laskeutuvat hidastetusti yleisön hurratessa ja konfettien tippuessa. Tässä BMX-pelissä, rullalautailu ja parkour sekoittuvat fysiikkaan perustuvaan järjestelmään, ja voit rakentaa omia kenttiäsi, kilpailla aikarajoitetuissa tapahtumissa ja jopa avata oikeita extreme-urheilun ammattilaisia mentoreiksi. Melkein kuin joku olisi ottanut Trialsin, Tony Hawkin ja Mirror's Edgen, heittänyt ne tehosekoittimeen ja kaatanut tuloksen purkkiin, jossa on Red Bull -brändi.

Ainoa ongelma on se, että kun aloitin pelin, tuntui enemmänkin siltä kuin tölkki olisi ollut auki kaksi päivää ja menettänyt hiilihapponsa. Ensimmäisen kentän luominen alkoi lupaavasti, ja napsautin nappulaa, asetin sen paikalleen, ja... pam, koko peli sammui. Ajattelin, että se oli luultavasti vain yksittäinen juttu. Mutta hei, se tapahtui kolme kertaa peräkkäin, ja jouduin asentamaan pelin uudelleen saadakseni bileet käyntiin.

Kun pääsin aloittamaan ruudun naputtelun ja extreme-urheilupakettiin osallistumisen, en myöskään ollut erityisen vaikuttunut. Se oli vähän kuin alkaisi rakentaa Lego-linnaa ja huomaisi, että joku oli piilottanut puolet paloista ja liimannut loput yhteen. Se ei ole paljon muuta kuin yksinkertainen pieni rakennelma, jossa kohtaat ennalta määrättyjä temppuja ja painat samaa nappia ruudulla yhä uudelleen ja uudelleen, ja ainoa asia, johon sinun täytyy keskittyä, on se, ettet laskeudu päällesi tai tee temppua liian myöhään. Se on hyvin paljon "kiskoilla" ja siitä puuttuu täysin se vapaus, jonka ainakin minä yhdistän extreme-urheilulajeihin, kuten parkouriin, BMX:ään ja rullalautailuun.

Silloin kun se toimii, itse pelattavuus ei ole ainakaan täysin huono. Samassa kisassa eri lajien välillä hyppiminen on hauskaa ja tarjoaa tietynlaisen "wow"-tekijän. Ainakin sen verran, että syntyy lyhyt "oho, siinäpä se" -hetki. Parkour-hetket, joissa pomppii seinien välissä ja tekee voltteja, ovat kohtuullisen tyydyttäviä, kun fysiikka todella toimii yhteistyössä, ja BMX-osuus tuntuu hieman hiotummalta kuin rullalautailu, jossa pyörät jäävät joskus jumiin kuin ajelisi siirapissa. Myös oikeiden ammattilaisten vapauttaminen mentoreiksi on hauska kikka, vaikka se onkin lähinnä kosmeettinen eikä varsinaisesti mullista peliä.

Mutta sitten tulemme rahaan, jonka Playgrounds haluaa minulta. Pelissä on "Superpass" (heidän oma versionsa battle passista) ja ilmainen rata. Paperilla se kuulostaa ihan hyvältä. Ongelma? Ilmainen rata ulottuu aina tasolle 99 asti, kun taas maksullinen passi pysähtyy tasolle 50. Kyllä, luit oikein: maksullisessa vaihtoehdossa on vähemmän tasoja kuin ilmaisessa. Se on kuin ostaisi kalliimman junalipun ja huomaisi, että sillä pääsee vain puoleen väliin määränpäätä, kun taas ilmainen kyyti kulkee koko matkan. Toki saat nopeamman pääsyn tiettyihin temppuihin ja ratoihin, mutta asetelma tuntuu silti... takaperoiselta.

Eteneminen ei ole kovin avokätistä. Jos haluat avata asioita kohtuullisessa tahdissa, sinun on joko käytettävä kohtuuttoman paljon tunteja tai alettava syöttää korttitietojasi. Tämä ei ole mitään uutta mobiilipelien maailmassa, mutta tässä se on erityisen selvää, koska peli on niin koukuttava silloin, kun se toimii. Aivan kuin he tietäisivät, että haluat "pelata vielä yhden tason", ja laittavat sitten tiellesi pieniä grindausseiniä houkutellakseen sinua maksamaan tie niiden ohi.

Ja kun puhutaan "kun se toimii", vakaus on edelleen punainen vaate. Peli on jähmettynyt latausnäytöissä, painikkeet ovat kadonneet kesken kisan, ja joskus peli on menettänyt kokonaan syötteeni, jolloin hahmoni on seisonut paikallaan kellon tikittäessä. Harva asia saa tuntemaan olonsa voimattomammaksi kuin se, että avatarisi liukuu hitaasti alas ramppia, aivan kuin häneen olisi yhtäkkiä iskenyt eksistentiaalinen ahdistus.

Ironista on se, että pelin keskiarvo on tällä hetkellä noin 4,8 arvosanaa viidestä App Storessa. Ymmärrän kyllä, mistä korkeat arvosanat johtuvat: pelaajille, jotka onnistuvat välttämään kaatumiset ja joilla on kärsivällisyyttä sietää grindausta ja rahan ansaitsemista, tarjolla on täysin kunnollinen ja kohtuullisen luova peli. Kokemukseni mukaan se on kuitenkin vähän sama kuin antaisi ravintolalle viisi tähteä, koska sen ruokalista näytti hyvältä verkkosivustolla, vaikka puolet ruokalajeista puuttui, kun istuit alas.

Mitä mieltä minä olen? Mielestäni Red Bull Playgrounds on peli, joka sekä tekee minuun vaikutuksen että ärsyttää minua samaan aikaan. Idea on oikea: sekoita kolme toiminnantäyteistä urheilulajia, anna pelaajille vapaus rakentaa omia tasojaan, lisää yhteisö, jossa voi kilpailla toisiaan vastaan, ja kruunaa se pienellä ammattimaisella glamourilla. Mutta toteutus... no, se on kuin voittaisi extreme-urheilukilpailun ja kompastuisi sitten palkintokorokkeella. Oikeilla korjauksilla ja pelaajaystävällisemmällä talousmallilla tästä voisi tulla vakituinen pelini. Tällä hetkellä se on kuitenkin enemmänkin "pelaa, kun olet hyvällä tuulella ja sinulla on kärsivällisyyttä bugeja kohtaan" -kokemus.

Siksi lopullinen arvosanani on kolme, ei enempää eikä vähempää. Se saa kuitenkin yhden tähden ideasta, yhden BMX-jaksoista silloin, kun ne oikeasti toimivat, ja puoli tähteä siitä, että nauroin silti välillä kurjuudelle. Red Bull voi pitää loput, kunnes he pystyvät todistamaan, että Playgrounds on muutakin kuin suhteellisen kivan näköinen, puolivalmis temppusarja kalliilla pääsylipuilla.