Renegade Ops on nostalgisointia nostettuna yhteentoista. Tahallisen ylinäytelty ja falski juoni kertoo piljoonannen kerran pahasta kenraalista (tällä kertaa nimeltä Inferno), jonka voi pysäyttää vain lain toisella puolella toimiva eliittiautoilijajoukko. Juonta kuljetetaan nykyisin jo moneen kertaan nähdyin "liikkuvin sarjakuvin". Valinta on epäilemättä enimmäkseen budjetin sanelema, mutta muutenkin kasarifiiliksissä kulkevaan Renegade Opsiin se sopii hyvin.
Kahdella ohjaimen tatilla ohjattavia autoja on ilo ajaa. Ajotuntuma on löysä mutta johdonmukainen. Ohjaukseen totuttuaan hienoja tahallisia tai tahattomia ajosuorituksia syntyy liukuhihnalta pommeja, taloja ja kielekkeitä viistäessä. Pelkästään paikasta A paikkaan B siirtyminen vaikka ilman vihollisen vihollista on hauskaa, etenkin jos vierellä kaahaa yhtä rämäpäinen kaveri tai kolme. Ja kun tykit alkavat laulaa, homma potkaistaan uudelle vaihteelle.
Renegade Opsin toiminnasta olisi vaikea ottaa ruudunkaappausta ilman, että joka puolella räjähtelee. Vastustajat lakoavat konetykkien alla. Rakennukset sortuvat ja tuhoutuvat niiden läpi ajaessa. Tiukimmissa väännöissä ilman on sakeana luodeista, ohjuksista ja tykinkuulista. Kiitos Avalanchen edellisen pelin Just Cause 2, kaikki näyttää pirun hienolta. Just Causen ympäristöt viidakkoineen ja aavikkoineen on siirretty tyylikkäästi ylhäältä kuvattuun toimintapeliin.
Tehtävät vaihtelevat myös ulkoisesti toisten sijoittuessa tiukempiin kanjoneihin ja toisten taas avoimiin aavikkomaastoihin. Roteva äänimaailma tukee ylieeppisine taustamusiikkeineen tuhon sinfoniaa, josta bassoa ei ole unohdettu orkesterimonttuun. Pienenä teknisenä miinuksena mainittakoot pelin kaatuilu pariin otteeseen Xbox 360:llä. Teknisiä ongelmia on raportoitu myös PS3:lla, joten päivitys lienee tuloillaan molemmille alustoille.
Pelkän räimeestä nauttimisen lisäksi Renegade Opsissa on pari muutakin koukkua. Vaikeustasoa nostamalla aukeaa mahdollisuus tienata kokemuspisteitä, joilla omaa autoa voi yhteensä yhdeksän pitkän tehtävän välissä parantaa. Jokaisella pelin neljästä hahmosta on oma yksilöllinen kehityslinja erikoisominaisuutta parantamaan sekä kaksi yleisempää ajokin kestävyydelle ja kakkosaseelle. Esimerkiksi karikatyyrimäisen ison mustan miehen miehistönkuljetusvaunu voi vetäistä hetkellisesti tuhoutumattoman panssarin kulkuneuvonsa suojaksi. Tasoja nousemalla panssari voi heijastaa luoteja ja raketteja takaisin lähettäjälle. Kokemuspisteet nousevat nopeammin kaikkein kovimmalla vaikeustasolla. Pelikokemus siis sekä syvenee että vaikeutuu.
Renegade Ops on tervetullut tuulahdus menneiden pelien mahdista. Vaihtelevat ympäristöt erilaisine tehtävineen pitävät mielenkiinnon yllä koko kampanjan ajan. Uudelleenpeluuarvoakin riittää uudella pelihahmolla tai peliporukalla väännettynä. Peli kun tukee hienosti moninpeliä neljällä hengellä niin verkossa kuin sohvallakin. Renegade Ops ei liene peli jokaiseen makuun, mutta allekirjoittaneen peliporukkaan se upposi kuin panssarivaunu partavaahtoon.