Rime

Täydentävä mielipide

Ossi Mykkänen

Tequila Worksin Rimen pelitraileri herätti mielenkiintoa näyttävällä grafiikallaan ja sielukkaalla sisällöllään. Icon (Team Ico, 2001) ystävänä olin innoissani tästä uudesta mahdollisesta klassikkoseikkailun manttelinperijästä. Nyt pelin koettuani, tunne on varsin ristiriitainen.

Rimen grafiikka on todella miellyttävää. Pelkistetty ilme on huolella suunniteltu luoden selkeän mutta näyttävän pohjan värikkäälle seikkailulle. Hahmot ovat sympaattisia, runsaat ja eläväiset maailmat aistillisia ja tunnelma positiivinen. Erityisen huomion saavat dynaamiset varjot ja vaihteleva vuorokaudenaika osana valaisua.

Pelin keskiössä olevat pulmat ovat varsin selkeitä. Pientä aivopähkinää, valolla kikkailua ja ajoituksia vaativia ongelmia yhdistellään mukavan tasapainoisesti. Yhdenkään ongelman edessä ei joudu turhautumaan ennen ratkaisun oivaltamista. Vaikeustaso on selkeästi pidetty matalalla, jotta pelaajan tunnelma pysyy positiivisena puuhailun ohella kautta linjan.

Erilaista kerättävää on Rimeen upotettu ehkä jo vähän liiaksikin. Kaiken maailman toteemieläimiä, taikakoruja, kivipitsanpalasia ja niin edelleen esitellään heti ensimmäisen pääpulman yhteydessä. Tämän jälkeen aikaisemmin helposti löydettyjä keräilytavaroita ei tunnu enää olevan juuri missään. Tavaroiden ripottelun epätasapainoisuudesta tulee mieleen aivan kuin ensimmäisen pulmailun jälkeen koko pelin rakenne muuttuisi kettueläin-oppaan lähtiessä mukaan. Opastavan repolaisen perässä juokseminen johtaa siihen, että laajahkot alueet jäävät koluamatta kerättävien tavaroiden toivossa. Toisaalta ilman tätä opastusta myös tarinan eteneminen on hiukan epäselvää, joten pelaaja joutuu valitsemaan taistelunsa.

Rimen suurin heikkous on sen omaperäisyyden puute. Enkä tällä tarkoita kohtuullisen perinteisiä pulmia vaan erityisesti hahmoja. Olin todella yllättynyt, kun koko peli alkaa käytännössä siitä, mihin Ico loppui. Nuori eteläamerikkalaistaustaiselta vaikuttava poika on huuhtoutuneena rannalla. Icossa olevan pojan punainen paita ja valkoinen riepu ovat vaihtaneet Rimen hahmolla värejä päikseen. Rimen hahmo myös huutelee napin painalluksella, joka on avaintoimintoja pelissä juuri niin kuin Icossakin. Yhteneväisyydet eivät kuitenkaan lopu tähän. Tämä kovin tutunoloinen hahmo seuraa pelissä mystistä, punaiseen viittaan kääriytynyttä hahmoa, joka on yksi yhteen sama kuin Journeyssa (Thatgamecompany, 2012). Itseasiassa samanlaisesti ilmassa leijaileva punaviittainen kaveri vie pelaajan Rimessä muun muassa tasoon, josta Journey-peli alkaa, eli aavikolle. Tähän kun vielä lisätään Nausicaä (Ghibli, 1984) -elokuvan kettuhahmo ja muita eläimiä sekä olentoja Ghibli-animesta niin ei voi kuin kummastella.

On toki hienoa, että klassikkotarinat inspiroivat luomaan uutta sisältöä, mutta se luomisprosessi pitäisi olla mukana siellä jossain. Rimen sisällöstä suuri osa tuntuu olevan suoraan vain kopioitua muualta. Tämä toiminta pöyristyttää mielikuvattomuudellaan, mutta selkeästi se myös nakertaa fiilistä eläytyä peliin. En tiedä ovatko tekijät oikeasti jo niin lähellä inspiraation lähteitään, etteivät he huomaa kopioineensa muilta vai luulevatko he, etteivät muut seuraa populaarikulttuuria. Valitettavasti vaatteiden värien vaihtaminen päikseen ei riitä ainakaan harhauttamaan minua. Niin tai näin, on kyseessä teknisesti upea peli, joka sisältää mukavaa puuhasteltavaa jättäen ristiriitaisen tunnelman kokonaisuudesta. Erittäin harmillista.

7/10