
Kreikkalaisesta mytologiasta inspiraationsa ammentava roolipeli kuulostaa varsin herkulliselta tapaukselta. Kuningas Iasonin ja argonauttien seikkailu osuu melkein nappiin.
Luojan kiitos meitä tavallisia kuolevaisia ei vaivata samanlaisilla parisuhdeongelmilla kuin kreikkalaisten tarustojen sankareita. Kuningas Iasonin morsmaikku salamurhataan hääalttarille kesken vihkimisen. Tähän verrattuna iänikuinen kiistely vessapaperirullan oikeasta sijoittelusta telineeseen kuulostaa mukavan arkiselta.
Lievästi sanottuna epäonnistuneen häätilaisuuden jälkipyykkiä pestessään kunkku päättää, ettei muijaa voi noin vain päästää alamaailmaan sekoilemaan. Mitä siitäkin tulisi, jos raavas mies joutuisi itse kiillottamaan haarniskansa tai puhdistamaan veritahrat miekastaan? Yhteistuumin kivitalon kokoisen Herakleen kanssa Iason päättää herättää morsiamensa takaisin henkiin.
Juoni polveilee villisti moneen suuntaan, vaikka olinkin erittäin siirappisen alun jalkeen valmis tuomitsemaan argonautit ikuiseen kadotukseen. Tapahtumien alkupisteestä, Iolkoksen saarelta poistuttaessa tarinaan - ja ennenkaikkea kerrontaan - tulee roppakaupalla lisää puhtia.
Lähin pelillinen esikuva Rise of the Argonautsille löytyy aikajanan toisesta ääripäästä. Peli on paljon velkaa erinomaiselle Mass Effectille. Biowaren scifieepoksesta kelpaakin lainailla, sillä tieteistarina on kerronnallisesti ja pelillisin ansioin kiistatta eräs maailman parhaista roolipeleistä.
Mass Effectissä erinomaisesti toiminut tosiaikainen taistelujärjestelmä on siirretty esihistoriaan mainiosti. Vaikka taistelu häviääkin muutaman spartalaisen mitan genren mittatikkuna pidetylle God of Warille, toimii mätkintä roolipelien mittakaavassa riittävän hyvin. Taistelumekaniikkaa hioessaan ohjelmointiosasto on tapittanut silmä kovana 300-elokuvaa, sillä leffan brutaalit taistelut on siirretty hienosti pelimuotoon hidastuksia myöten.
Mättäminen tapahtuu kolmen aseen voimin. Nuija on hidas, mutta turkasen voimakas. Keihäs taas tarjoaa ulottuvuutta voiman kustannuksella. Miekka asettuu näiden kahden ääripään väliin,ollen samalla asearsenaalin käyttökelpoisin teurastustyökälu. Asetta pystyy vaihtamaan lennosta, mikä huomioidaan yhdistelmäliikkeitä suorittaessa. Miekalla ja nuijalla tosin selvittää leijonanosan taisteluista siinä missä keihäs on käyttökelpoinen ainoastaan jättimäisen Herakleen korvien puhdistamiseen.
Taistelun lisäksi Mass Effectistä lainataan keskustelujärjestelmä. Ruudun alalaidasta valitaan valmiiden vuorosanojen sijaan ajatuksia, jotka pelihahmo pukee sanoiksi. Dialogin seuraaminen on mielenkiintoista, kun koskaan ei voi olla varma, mitä Iason suustaan laukoo. Sanailu ei kuitenkaan ole läheskään niin dynaamista ja monitahoista kuin Mass Effectissä.
Dialogin tekninen toteutus toimii, mutta samaa ei valitettavasti voi sanoa itse käsikirjoituksesta. Varsinkin takautumat Iasonin ja kihlattunsa Alkimeden kanssa aiheuttavat vahvaa myötähäpeää. Voimafantasia on kyllä pelinkehittäjillä hallussa, mutta tunteisiin vetoava herkistely on tässäkin pelissä nolompaa kuin puolet Rakkausrunot.com-sivuston sisällöstä.
Suorittamiseen keskittyvä pelaaja koluaa pääjuonen läpi reilussa kymmenessä tunnissa. Roolipeliksi kestoa on siis kitsaasti. Argonauttien kanssa pidempikin seikkailu olisi maistunut, mutta tutkimusmatkailua harrastavat saavat seikkailulleen lisäkestoa sivutehtäviä suorittamalla.
Tähän asti peli vaikuttaa mielenkiintoiselta, eikö vain? Viimeistely on kuitenkin jäänyt puolitiehen. Ruudunpäivitys takeltelee ikävän usein ja grafiikkahäiriöitä löytyy paljon. Välkkyvät tekstuurit ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Suurin syy tähän lienee huonosti PS3:lle istuvan Unreal3-grafiikkamoottorin käytössä. Xbox 360- ja PC-versiossa ruudunpäivitys toiminee paremmin. Pienenä lisä-ärsyttävyytenä Iason tarttuu nurkkiin ja seinäpintoihin kiinni häiritsevän usein.
Rise of the Argonauts ei missään nimessä ole huono peli, mutta parempaankin olisivat paukut riittäneet. Yksistään käsikirjoitusta hiomalla lopputulos olisi huomattavasti parempi. Ammottavaa kevytroolipeliaukkoa argonautteilu paikkaa mukavasti, mutta mitään suuria kulttuurielämyksiä tästä tuotteesta on turha etsiä.