Rise of the Tomb Raider

Vuonna 2013 julkaistu Tomb Raider oli kehittäjä Crystal Dynamicsilta onnistunut suoritus. Jatko-osassa studio on selvästi ottanut huomioon kaiken saamansa palautteen. Samalla on kuitenkin selvää, ettei Rise of the Tomb Raider eroa edeltäjästään mitenkään dramaattisesti. Jatko-osakin on ytimeltään kolmannen persoonan toimintapeli, jossa on joitakin hiekkalaatikkopeleistä tuttua piirteitä yhdistettynä hiiviskelyyn ja suojien käyttöä hyödyntäviin taisteluihin.

Edellisen pelin tapahtumista on kulunut jonkin aikaa, ja Larasta on nyt sukeutunut täysiverinen seikkailija. Hänen isänsä Richard Croft käytti viimeiset vuotensa tavoitellessaan ikuisen elämän avainta. Kyse ei kuitenkaan ollut terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta, vaan jonkinlaisesta muinaisesta esineestä. Isä Croft joutui lehdistön hampaisiin pakkomielteensä vuoksi, ja häpäistynä päätyi lopulta itsemurhaan. Tytär Lara ottaa asiakseen saattaa loppuun isänsä kesken jääneen etsinnän ja siinä sivussa palauttaa hänen maineensa.

Tällaisista lähtökohdista tarina vaikuttaa härskisti kopioivan ideansa Indiana Jonesilta ja Da Vinci -koodista. Lara etsii johtolankoja vanhasta haudasta Syyriassa, joka on kuitenkin tyhjä. Sitten vanha veljeskunta nimeltä Trinity keskeyttää Laran etsinnät. Tästä alkaa eräänlainen kilpajuoksu Croftin ja pahiksien kesken osapuolten tavoitellessa ikuisen elämän salaisuutta. Alun ennalta arvattavasta ja tylsästä rakenteesta huolimatta tarina paranee ajan kuluessa merkittävästi. Melkoinen siivu hyvin tehdyistä sivutehtävistä saattaa jäädä kokematta pelkästään siksi, että pelaaja keskittyy vain koukuttavaan päätarinaan nähdäkseen kuinka se päättyy.

Rakenteellisesti peliä voi luonnehtia sarjaksi pieniä hiekkalaatikoita, joiden kyljessä on muutama isompikin alue tutkittavaksi. Päätarinan tehtävät avaavat yleensä pääsyn uusille alueille. Tällainen liitos vapaan maailman ja toisaalta lineaarisen tarinankerronnan välillä on onnistunut hyvin.

Yksi alkuperäiseen peliin verrattuna eteenpäin kehitetty osa-alue ovat Challenge Tombs -haastealueet. Jatko-osassa näitä on yhteensä yhdeksän kappaletta, ja nämä suljetut alueet keskittyvät yksinomaan pulmanratkontaan. Ne nousevat mielestäni ollen ehkä koko pelin onnistuneimmaksi osa-alueeksi. Nämä haasteet eivät ole ylettömän vaikeita, mutta vaativat silti hieman ajatustyötä. Lisäksi ne tarjoavat loistavan hengähdystauon toimintaosuuksien välissä. Tämä on sitä klassista Tomb Raideria modernissa kuosissa. Jokaisen haasteen suorittamisesta palkitaan uudella kyvyllä, jota ei saa käyttöönsä millään muulla keinolla. Nämä uudet taidot eivät ole välttämättömiä pelin läpäisyn kannalta, mutta tekevät etenemisestä kuitenkin merkittävästi helpompaa.

Rise of the Tomb Raider on pullollaan kerättäviä esineitä. Jotkin tavarat jopa avaavat mahdollisuuden etsiä niiden avulla lisää tavaroita, joten perfektionisteilla riittää töitä pitkäksi aikaa. Viime vuosien julkaisuista lähinnä Assassin's Creed on yltänyt samalle tasolle keräiltävän roinan määrässä. Kiinnostavimpia ovat dokumentit, joiden avulla oppii hiljalleen ymmärtämään uuden oudon kielen rakennetta. Varustettuna näillä uusilla tiedoilla pystyy taas lukemaan piirtokirjoituksia, joiden avulla pääsee varsinaisten palkintojen äärelle. Muut kerättävät tavarat eivät palkitse yhtä hyvin, joten ne kiinnostanevat lähinnä vain täysien saavutuspisteiden metsästäjiä.

Toimintakohtaukset ovat hyvin vaihtelevia tarjoten runsaasti mahdollisuuksia riippuen siitä, haluaako hiippailla hiljaa vai hyökätä päälle kuin yleinen syyttäjä. Jousen ja nuolen kanssa hiiviskely on yleensä mielenkiintoisinta, mutta välillä peli laittaa Laran tilanteisiin, joissa hiipiminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Pelaaja ei siis saa vapaasti valita pelityyliään, mutta vastapainoksi tällä tavalla varmistetaan monipuolisempi pelikokemus toiminnan osalta. Tämä on sinänsä harmillista, koska peli on parhaimmillaan hiiviskellessä. Ammuskeluksi muuttuessaan toiminnasta tulee varsin perinteistä kolmannen persoonan räiskintää. Peruspyssyttely on toteutettu ihan hyvin, mutta toisaalta se ei erotu mitenkään edukseen kilpailijoistaan. Moneen kertaan nähdyt kliseet eivät nekään auta asiaa. Vastaan tulee esimerkiksi raskaasti panssaroituja pahiksia kilpien kanssa ja liekinheittimillä varustettuja solttuja räjähtävät bensatankit selässään. Onneksi mukana on myös aidosti erilaisia kohtaamisia. Yksi näistä ottaa innoituksensa pilkkimisestä yhdistäen oivalla tavalla hiiviskelyä ja toimintaa.

Varusteiden rakentaminen ja metsästys kuuluvat myös kokonaisuuteen. Elikoita piisaa vaikka muille jakaa: jäniksiä, oravia, karhuja, lintuja, peuroja, puumia ja niin edelleen. Järjestelmä toimii samoin kuin Far Cry -sarjassa. Tiettyä tavaraa varten tarvitsee pyytää oikeanlaisia eläimiä, joita löytää vain tietyltä alueelta. Ratkaisu toimii pääsääntöisesti hyvin, joskin joidenkin päivitysten hankkiminen vaatii hieman liikaa työtä suhteessa väsäämisestä saatavaan palkintoon.

Ulkoasultaan Rise of the Tomb Raider on karkkia silmille. Pääasiassa Siperiaan sijoittuvan seikkailun voisi luulla olevan koko matkaltaan varsin samannäköinen, mutta näin ei kuitenkaan ole. Lumiset osuudet vaihtelevat onnistuneesti metsien, luolien, temppelien ja vesistöjen kanssa. Lara itse on mallinnettu huomattavan yksityiskohtaisesti, mutta valitettavasti muut henkilöhahmot eivät ole saaneet osakseen läheskään yhtä tarkkaa käsittelyä. Bugeja tuli testisessioissa vastaan muutamia. Peli jäätyi kerran ja räjähdyksen jälkeen fysiikkamallinnus käyttäytyi kummallisesti, mutta muuten kokemus oli varsin sujuva.

Äänimaailma on tehty pätevästi, mutta luvassa ei ole mitään suuria yllätyksiä. Jotkut äänimerkit voivat olla suuremmaksi hyödyksi kuin visuaaliset ärsykkeet, joten korvat kannattaa pitää auki. Tekijät ovat selvästi kiinnittäneet paljon huomiota siihen, että pelaaja hahmottaa ympäristönsä ihan vain katselemalla ja kuuntelemalla, eikä hänen tarvitse välttämättä turvautua tärkeät paikat kultaiseksi maalaavaan Survival Instinct -toimintoon.

Kilpailullista moninpeliä ei tällä kertaa ole lainkaan. Tilalla on mahdollisuus pelata uudestaan jo läpäistyjä tehtäviä erilaisilla tavoilla, kuten keräten mahdollisimman paljon pisteitä tai suorittaen vaaditut asiat mahdollisimman nopeasti. Yksinkertaista ajatusta on syvennetty eräänlaisella korttijärjestelmällä, jossa Lara saa valita tehtävään esimerkiksi paremman haarniskan tai vähemmän terveyspisteitä. Järjestelmä on monipuolinen ja se lisää pelin kestoa niille, jotka haluavat ottaa ostoksestaan kaiken irti. Mielenkiintoisin pelimuoto on kuitenkin Remnant Resistance. Siinä pelaaja voi muokata tehtävän mieleisekseen ja suurempi haastetaso takaa tietenkin suurimmat palkinnot. Pelaamalla ansaitaan pakkauksia ja pelin sisäistä valuuttaa, joilla sitten voi ostaa lisää pakkauksia tarinatilaa pelatessaan. Pelin omaa valuuttaa voi ostaa myös oikealla rahalla mikromaksujen muodossa, mutta onneksi myös normaalisti pelaamalla pärjää hyvin. Näin ollen mikromaksut eivät tunnu pakotetulta.

Rise of the Tomb Raider on jälleen vahva osa Lara Croftin tarinaan ja oiva näyttö kehittäjä Crystal Dynamicsin osaamisesta. Jatko-osa ei kuitenkaan laajenna alkuperäisessä luotua pohjaa merkittävästi, ja muutamat pikkujutut estävät peliä saamasta vieläkin parempaa arvosanaa. Siitä huolimatta kyseessä on ehdottoman viihdyttävä ja laadukas tuote. Microsoft maksoi pitkän pennin Tomb Raiderin yksinoikeudesta ja näyttää siltä, että ainakin laadullisesti sijoitus kannatti.