Rock Band 4

Viimeisestä Rock Bandista on vierähtänyt nyt viisi vuotta, ja useimmissa talouksissa muovikitarat ja sähkörummut on korjattu komeroon olohuonetta rumentamasta. Nyt Harmonix on kuitenkin pamauttanut markkinoille Rock Band 4:n, vajaat kaksi viikkoa ennen kuin Activision ehtii apajille Guitar Hero Liven kera.

Siinä missä kilpakumppani painottaa uudistumiseen ja innovaatioon, Harmonix luottaa perinteisiin sekä jo luotuun sisältöön. Peliä ei ole muutettu radikaalisti, ja pelaajat voivat käyttää sekä vanhoja soittimia että vuosien varrella kertynyttä musiikkikirjastoa, ainakin teoriassa.

Graafiselta ilmeeltään uusi Rock Band erottuu edellisestä ainoastaan konsolisukupolven mitalla. Hahmoja hallitsee sama sarjakuvamainen ja jokseenkin muovinen olemus, ja kaikki on jonkin verran aiempaa sulavampaa kiitos paremman prosessorin. Täytyy tosin sanoa, että hahmojen kädet uppoavat soittimiin ja niiden lävitse häiritsevän usein, joka on todella outoa, etenkin kun ottaa huomioon kuinka rajallisella hahmovalikoimalla Rock Band 4:ssä pelataan.

Vaikuttaa melkein siltä, että kehittäjät ovat keskittyneet vain tärkeimpiin ydinominaisuuksiin, ja kaikki muu on "vähän sinnepäin". Hahmoille tarjotaan tasan kahta kehotyyppiä (maskuliini tai feminiini), ja eroa näihin saadaan lähinnä vaatekappaleilla. Kasvojakaan ei saa enää muokata vapaasti, vaan molemmille sukupuolille on puolisentusinaa eri perustyyppiä ja kolme tukkaa. Vaatekaupan sisältökään ei varsinaisesti tipauta ketään tuoliltaan.

Äänipuoli kuulostaa vallan hyvältä ja miksaus on edelleenkin laadukasta. Pelaajan laulussa on tosin ärsyttävä viive, mutta on paha sanoa johtuiko tämä käytetystä laitteistosta. Yleisö laulaa kiitettävästi biisien mukana, joka luo oikeaa keikkatunnelmaa. Fokus on kuitenkin edelleen bändissä, toisin kuin kilpailijalla, joka on kääntänyt katseensa kohti yleisöä.

Pelifiilis on Rock Band 3:a pelanneille todella tutunomainen, eikä tällä saralla juuri mikään ole muuttunut. Uusi rauta mahdollistaa lyhyemmät latausajat ja yleisesti sujuvamman meiningin, mutta muuten bailataan kuin vuosi olisi 2010. Olen aina pitänyt Rock Bandin nuotitusta Guitar Heroa parempana, ja tämä tuntuu pätevän edelleenkin.

Rock Band 4:n suuri uudistus on ns. freestyle-osuuksissa, jotka tarjoavat pelaajille uutta vapautta sooloilla omiaan kitaralla. Myös rummuttelijat sekä laulajat saavat oman osansa uudesta joustosta, mutta kitaristi on ehdottomasti tämän setin superstara. Vaikka tavallisen nuotituksen seuraaminen on perinteiseen tapaan tyydyttävää, voi tietyissä osissa kappaletta kokeilla oman luovuutensa rajoja.

Systeemi on varsin mielenkiintoinen ja sen avulla on mahdollista saada aikaan jopa todella siistiltä ja aidoilta kuulostavia improvisaatioita. Siitä löytyy myös yllättävää syvyyttä, joka teke freestylestä ehdottomasti Rock Band 4:n mietityimmän uuden osion, joka todella piristää tunnelmaa ja tekee soittamisesta orgaanisempaa.

Mukana on myös uusi "roolipelimäinen" kampanja, joka on aiempaa koomisempi ja päästää pelaajan päättämään mihin suuntaan bändin uraa viedään. Vaikka kyseessä on verrattain kevyt setti, tuo se peliin omaa väriään sekä pelillisempää rakennetta. Tämä toki antaa tilaa hauskoille läpille, mutta kampanja typistyy lopulta kouralliseen valintoja, jotka tarjoavat bändille erilaisia bonareita fanien tai instrumenttien muodossa. Vaikka kyseessä on näin aika kevyt setti, tuo se kuitenkin peliin omaa väriään sekä pelillistä rakennetta.

Poistojen listalla ovat puolestaan pro-kitara ja pro-basso sekä kosketinsoitintuki, joista itse jään kaipaamaan lähinnä viimeistä. Pro-soittimien omistajia tuen puute kuitenkin korpeaa, ja nämä joutuvat pitämään PS3:n käsillä haastavampaa harrastamista varten.

Vaikka tili olisikin vielä tässä kohtaa plussan puolella, Rock Band 4 kompuroi juuri niissä kohdin joissa sen pitäisi loistaa. Ensinnäkin sen biisikokoelma on köykäisin koko sarjassa, eikä 65:n kappaleen valikoimaan ole mahtunut montakaan hittiä. Materiaali on pääosin vanhaa, ja vaikka valikoimassa on isojakin nimiä, on peliin päätynyt näiltä lähinnä B-settiä. Mukana on tietenkin myös uudempaa tuotantoa, mutta suurin siivu siitä on vähemmän, jos ollenkaan tunnettua.

Tämän ankean setin tukena on onneksi Rock Bandin mittava ja moneen kertaan mainostettu musiikkikirjasto, mutta vain teoriassa. Osaa kappaleista ei ole pystytty lisensioimaan uudestaan, eivätkä Rock Band Networkin kappaleet ole enää ollenkaan saatavilla.

Tämä oli täysin odotettavissa ja ymmärrettävissä, mutta se mikä todella hiertää, on se että tätä kirjoitettaessa, yli viikko julkaisusta, on suurin osa pelin lisäsisällöstä edelleenkin hakusessa. Olen itse ostanut Rock Bandiin vuosien varrella satoja biisejä, joista olen nyt onnistunut pitkällisen yrittämisen tuloksena lataamaan kokonaiset 11 kappaletta Rock Band 4:ään. Kauppa tunnistaa kappaleet ostetuiksi, mutta valittaa puuttuvasta sisällöstä, jos niitä kehtaa koittaa ladata.

Jos kaikki tämä jo maksamani ja julkaisupäiväksi luvattu sisältö olisikin saatavilla, olisi edessä täysin mielipuolinen urakka, koska jokaisen biisin joutuu lataamaan yksi kerrallaan. Kehittäjä syyttää tästä verkkokauppojen teknisiä rajoituksia, mutta jos tämä seikka oli jo ennalta tiedossa, siitä saisi mielestäni mainita erikseen suurella varoitustarralla pelin kotelossa. PS Store ei ole notkea ostospaikka, ja urakka kammottaa jo valmiiksi.

Harmonix on näin liittynyt niiden lukuisien julkaisijoiden joukkoon, jotka ovat puskeneet markkinoille tuotteen, joka ei yksinkertaisesti ole valmis. Ydinpeli kenties toimii, mutta sitä on myyty nimenomaan mittavan musiikkiarkiston voimin, jonka koko tarjonta ei kuitenkaan ole ainakaan täällä Suomessa saatavilla, ja foorumien perusteella emme ole tässä yksin.

Ongelman muodostaa myös Rock Bandin instrumenttien myyntimalli. Kitaroita ei myydä erikseen tällä hetkellä ollenkaan, ja pelaajia ajetaan näin ostamaan peruspaketin lisäksi bändipaketti jos nämä mielivät harrastaa kaverin kanssa, ja kalliiksihan se tulee.

Tässäkin nojataan varmasti siihen, että kyllähän pelaajilta vielä vanhoja kitaroita löytyy, joka voi olla tottakin, mutta niiden kunto voi viiden vuoden jälkeen olla karunpuoleinen. Omakin skittani oli osin hapantunut säilytyksessä, ja nyt sitä pitää käyttää lähinnä bassona. Täytyy myös muistaa, ettei pohjoismaista yleisöä palveltu erityisen hyvin instrumenttimarkkinoilla edellisenkään sukupolven aikana.

Rock Band 4 on siis vaikea tapaus. Peruspakka on karsittu versio edellisestä, mutta se toimii uuden teknologian voimin erittäin hyvin ja sujuvasti. Pelaamisen tielle tulee kuitenkin musiikkikirjasto, joka ei palvele luvatuissa mittasuhteissa, ja jos kaikkeen pääsisikin käsiksi, sen lataamisesta tulisi tuskien taival. Lisäksi instrumenttien saatavuus on epäilyttävissä kantimissa.

Potentiaalia olisi siis vaikka muille jakaa, mutta tällä hetkellä, tällä tarjonnalla, joudun julistamaan yhdelle rakkaimmista konsolipelisarjoistani tylyn tuomion. Ilman vallitsevia epäkohtia arvosanaksi olisi asemoitunut vähintäänkin kahdeksikko.