Aamulla kuulin ohimennen radiosta että taas oli kirkosta eronnut porukkaa runsain määrin. Ensimmäisenä mielessäni kävi ajatus että mikähän taas on ollut syy erota. En kuitenkaan pahemmin uhrannut asialle ajatusta, saavathan ihmiset itse valintansa tehdä. Päivemmällä päätin kuitenkin ottaa selvää ja kysyin työkaverilta oliko hän kuullut mistä olisi kyse. Häneltä sain kuulla että taas netissä leviää uutisia kuinka homoseksuaaleja syrjitään. Pudistin päätäni sillä tiesin mitä odottaa. Työkaverini oli huvittunut.

Ei ollut mitenkään yllättävää lukea kuinka media paasasi joka sivulla sanoja "suvaitsematon", "ällöttävä", "ahdasmielinen" jne jne. Eläähän media pääosin skandaaleista. Kuitenkin näiden yhdistäminen kristittyihin ja kirkkoon tyrmistytti, muistinhan viimeksi turhankin pitkään jauhetun homokohun ja sen mielikuvitukselliset skandaalin nälkäiset uutiset. Taas sitä mennään ajattelin. Kuitenkin, pitihän minun ottaa asiasta selvää ennen päätöksen tekoa. Loppupäivästä löysin kohun aiheuttajan "Älä alistu"-kampanjan kotisivut ja lukaisin että mistä oikein on kyse.

"Ryhmäpaine, valtamedia, yhteiskunta. Ajattele näin, käyttäydy näin, ole tätä. Kolme asiaa, jotka haluavat kertoa sinulle, millainen sinun pitäisi olla. On helppoa alistua määrittelemään oma identiteetti yleisen mielipiteen, omien elämänkokemusten ja sisäisten tuntemuksien mukaisesti. Kysy kuitenkin itseltäsi, onko se vapautta, että saat täysin vapaasti olla kaikkien ulkopuolisten vaikutteiden pommitettavana ja vapaasti tulla juuri sellaiseksi, kuin maailma sinut sattuu muokkaamaan? Onko se vapautta, että saat tehdä juuri niitä valintoja, joita ympäristösi haluaakin sinun tekevän? Onko se vapautta, että yleinen mielipide on yhtä kuin totuus?"

Erittäin pohdinnan arvoisia asioita.

"Tiedotuskampanjan sai alkunsa nuorten omista kokemuksista ja pohdinnoista. Kampanjan taustalla olevat nuoret olivat huomanneet, että on edelleen olemassa "vähemmistön vähemmistö" eli joukko nuoria, jotka ovat epävarmoja omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan, mutta tahtovat elää kristillisen vakaumuksensa mukaisesti. Heidän näkemyksensä ei saanut tilaa missään mediassa. Kampanjavideon "Anni" tarjoutui sanoittamaan oman tarinansa videokameralle. Sitten lähetettiin tiedotteet medialle."

Eli "Anni" kertoi täysin oman riippumattoman tarinansa bi-seksuaalisesta kokemuksestaan ja siitä kuinka hänestä tuli hetero uskoon tulonsa myötä. Homoseksuaalisuus oli hänelle yhteisön esittämä suunta josta poikkeaminen ei ollut helppoa. Hän ei alistunut vallitsevaan käsitykseen vaan valitsi oman tiensä.

Mielestäni oli hienoa että tällainenkin vaiettu totuus tuotiin vaihteeksi mediaan julki. On olemassa ihmisiä jotka taistelevat maailman ja yhteiskunnan paineen keskellä omasta seksuaalisuudestaan ja elämän suunnastaan. Eivät ainoastaan homoseksuaalit ole paineen alla kuten annetaan ymmärtää, on olemassa vieläkin kovempaa painetta kokevia ihmisiä. Heitä jotka tahtovat elää vakaumuksensa mukaan vaikka kaikki ympärillä painostavat ajattelemaan toisin. Media, kaverit, musiikki, yleinenmielipide,yhteiskunta, kaikki musertamassa itsenäisen ajattelijan maailmaa.

"Lennokkaasti alkanut Älä alistu! -kampanja on esimerkki mediakampanjasta, joka herättää keskustelua koko valtakuntaa myöten. Samalla Älä alistu! -kampanja esittää kysymyksen, mitä "Annin" kaltainen nuori saa tuntea ja ajatella."

Ei ainakaan omalla tavalla, mikäli mediaan on uskominen. Jos sitä yrittää ajatella itse ja pitää päänsä vastoin yleistä mielipidettä, on automaattisesti mustamaalauksen uhri. Niin kauniisti tasa-arvosta puhuva media ei itse näytä sitä tajuavan. Yleisesti ottaen on huvittavaa huomata että juurikin nämä suvaitseviksi itseään kutsuvat ovat kärkkäimmät tuomitsemaan toiset jos mielipide eroaa vallitsevasta. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Päivi Räsästä joka puhui totta eikä niin kuin ihmiset olisivat halunneet. "suvaitsevaiset" leimasivat naisen välittömästi "ihmishirviöksi" ja olisivat varmasti kivittäneet tämän (mikä oli myös monen apostolin kohtalo) jos laki sen olisi sallinut. Kaikki vain siksi että hän oli rohkeasti omaa mieltä eikä taipunut valehtelemaan.

"Kampanja rakentuu yhden nuoren naisen omakohtaiselle kokemukselle. Siitä tarinasta voi jokainen laatia oman mielipiteensä. Tämän nuorten itsensä ideoiman kampanjan saama valtaisa huomio osoittaa, että kampanja on ajankohtainen ja tarpeellinen. Maassamme on tahoja, jotka haluavat estää moniäänisen seksuaalisuuteen liittyvän arvokeskustelun. Älä alistu! -kampanja on osoittanut sallitun keskustelun rajat."

Olen täsmälleen samaa mieltä ja faktat puhuvat asian puolesta.Enimmäkseen media vaikenee asioista jotka antavat liian positiivisen kuvan jostain sen negatiivisesti uutisoimasta tai saattaisivat kyseenalaistaa sen arvomaailman. Lisäksi asioiden irrottaminen asiayhteyksistä ja skandaalin mittasuhteisiin paisuttaminen (jos puhutaan suoraan: valehtelu) ovat suoranainen leipä mediassa. Miten tällaisessa maailmassa voi asiallisesti keskustella kun vakavasti esille ei saa tuoda kuin yhden vallitsevan mielipiteen. Totuudella on kuitenkin taipumus nostaa päänsä aina uudestaan. Pienestä määrästä huolimatta mediassa on myös asiallista uutisointia kuten mtv3 esittää: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/03/1299272/homok<wrap>ampanjan-taustavaikuttaja-kannattaisi-ensin-tutustua-kampanjan-y<wrap>timeen

Tässä mielenkiintoinen esimerkki jonka on suorittanut yksi kaikkein pahimmista skandaali lehdistämme:

"Sensaatiohakuisimman otsikon on tuottanut Iltalehti, joka väittää kampanjavideon rinnastavan homoseksuaalit murhaajiin"

Katsoin videon ja täytyy sanoa että vaatii kyllä mielikuvitusta kehittää tällainen päätelmä. Surullista kyllä, mielikuvituksen puute ei vaivaa lehden toimittajia. Koko muu sanoma videolla jäi täysin huomiotta joka kertoo vain siitä että toimittaja on kytännyt ainoastaan kohtaa mistä saisi repäistyä vaikka hieman "värittämällä" skandaali uutisen. Sillä sitten saisi mukavan bonuksen palkkapäivänä. Sitten ihmiset jotka lukevat iltalehteä kuin jumalan sanaa kammoksuvat uutista faktoista mitään tietämättä. Hyväuskoisuus. Siinä se syy.

Toinen tyrmistyttävä esimerkki on meidän oman kulttuuriministerimme kommentti kampanjaan liittyen: "Pidän tällaista kielenkäyttöä erittäin sopimattomana tällaisessa tilanteessa, jossa yritämme rakentaa suvaitsevaisuutta ja myöskin vahvistaa seksuaalivähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa, Wallin sanoo." Sekä "Hänestä kampanja on suorastaan ällöttävä."

Mutta missäs arvon Wallin on tutustunut kampanjaan ja sen tarkoitukseen? " Wallin kertoo tutustuneensa kampanjaan lehtitietojen kautta. " Aivan! On uskomatonta että oma kulttuuriministerimme nojaa mielipiteensä toisten sanomisiin eikä vaivaudu edes tarkastamaan faktoja ennen kommenttien laukomista.

Media mainitsee kuinka monet nuoretkin ovat olleet tyrmistyneitä videon tähden ja eroakirkosta.fi tarjoaa vain tilastotietoa ja tarkaan valittuja mehukkaita kommentteja: "Kirkon lanseeraama homovastainen kampanja, joka rinnastaa homot murhaajiin. En halua kuulua näin suvaitsemattomaan ja tekopyhään instituutioon." Kaveri ilmeisesti lukaisi iltalehden tai sanomat ja teki päätöksen sen perusteella. Herää väkisinkin ajatus, kuinka moni ajattelee enään oikeasti itse? Kuitenkin yli 55 000 nuorta on katsonut videon ja kampanja materiaalin luettuaan moni on kummaksunut alkanutta kohua. Minä kuulun heihin.

Kun on lukenut materiaalin saa väistämättä kuvan vaikuttavasta elämänkertomuksesta jonka nuori nainen on rohkeasti tuonut esille ja mikä pitäisi kaikkien korviin saada. Vastenmielinen ja rasistinen kuvaus on täysin taikauskoinen vallitsevan ajattelutavan ja median ryydittämä ruma satu.

"Kampanjan pääviesti on jäänyt sivuseikaksi. Moni ei ole ymmärtänyt, mihin ei pidä alistua. Kampanjan tarkoitus on rohkaista nuoria pohtimaan itsenäisesti asioita yleisestä mielipiteestä välittämättä. Kysymys ei ole jostain tietystä seksuaalisesta suuntautumisesta vaan siitä onko nuorella lupa elää ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kampanjan mediassa vaiettu totuus on tämä: Juuri sinä olet Jumalan kuva, ainutlaatuinen luomistyö ja äärettömän arvokas Luojallesi, kommentoi Älä alistu! -kampanjan puhemies Mika Falk."

Kerrataanpa vielä mitä kampanjan tarkoitus sisältää: - Rohkaista seksuaalisuutensa kanssa epävarmoja kristittyjä nuoria luottamaan Raamattuun. - Antaa ääni vähemmistöön jääneille nuorille, jotka kokevat Jumalan muuttaneen heidän seksuaalisuuttaan. - Rohkaista nuoria pohtimaan itsenäisesti asioita, yleisestä mielipiteestä huolimatta. - Kertoa, että jokainen ihminen on äärettömän arvokas Jumalan kuva, seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Entä mitä se ei yritä: - Painostaa ketään, vaan antaa välineitä pohtia oman elämänsä kipupisteitä. - Olla eheytymiskampanja, vaan tiedotuskampanja.

Totuus on tarua ihmeellisempää.

Jumala rakastaa meistä jokaista. Oli sitten hetero tai homoseksuaali. Kaikki ovat hänen eteensä tervetulleita. Kirjoituksessani keskityin pohtimaan kohua ja sen aiheuttajaa. Kirjoitukseni tarkoitus ei ole tehdä kenestäkään toista parempaa vaan selventää totuutta median sotkun takana! Erityisesti tahdon kannustaa juurikin näitä ihmisiä jotka kokevat olevansa kampanjan tilanteessa tai ovat yleisen paineen alla.

Nostan vielä hattua ja kehotan kaikkia kristittyjä rohkeasti olemaan oma itsensä ja ajattelemaan itse vaikka ympäröivä maailma tai yhteisö ei sitä suvaitsisi. Uskossa nimenomaan kyseessä on se että ajattelemme itse, me valitsemme itse ja elämme itse. Olemme itse valinneet uskomme Jeesukseen Kristukseen välittämättä yhteiskunnan pakanuutteen painostavasta suunnasta. Olkaamme rehellisiä itsellemme ja totuudelle mikä meille on annettu. Vaatii todellista asennetta ja rohkeutta olla kristitty nykypäivänä. Pitäkää lippu korkealla ja etenkin "Anni"! Metalheadeilla sanotaan olevan asennetta, mielestäni heidän asenteensa on kuin teletappilandiasta kun verrataan oikeaan Hardcore Kristillisyyteen. YEAH!

Ja tällä kertaa musiikin tarjoaa: The letter black - Invisible http://www.youtube.com/watch?v=upcp-tV9w9E

Tässä vielä linkki kampanjan sivuille: http://www.nuotta.com/kampanja

Lainaukset: Nuotta.com, Mtv3.fi sekä eroakirkosta.fi

Jeesus tahtoo pelastaa sinut!

"Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää." Hes. 33:11

Voit elää ilman Jeesusta. Voit siirtyä ajasta ikuisuuteen ilman Jeesusta --- ja seisoa viimeisellä tuomiolla ilman Puolustajaa. Se ei kuitenkaan ole Jumalan tarkoitus.

Jeesus odottaa sinua!

Missä vietät iäisyytesi?

Taivas on todellisuutta. Kadotus on todellisuutta. Ei ole sattuma kummalle puolelle joudut. Muista: se on sinun valintasi. Valitse Jeesus! Käänny Jumalan puoleen ja tee parannus, niin sinä pelastut. Raamattu todistaa: "Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Jes. 1:18

Ihmisen tärkein tarve on saada täällä syntinsä anteeksi sekä tulla Jumalan lapsiksi. Silloin hän oppii tuntemaan myös Kristuksen, kun hän ottaa Hänet vastaan omana Vapahtajana. Ihminen voi kokea pelastuksen täällä ajassa. Siihen on mahdollisuus, sillä Kristus Jeesus on kuollut syntisten puolesta.

Jumala on Kristuksessa valmistanut sinulle pelastuksen täysin valmiiksi; sinun tulee vain ottaa pelastus Jeesuksessa vastaan sekä hyljätä syntielämäsi. Jeesus sanoo: "Tehkää parannus ja uskokaa Evankeliumi." Ellei ihminen nöyrry synneistä parannukseen, hän Raamatun mukaan hukkuu iankaikkiseen kadotukseen, sillä Jumala itse sanoo Raamatussa: "Ellette tee parannusta, samoin te kaikki hukutte."

Raamatun mukaan parannus kuuluu kaikille ihmisille. Koska kaikki ovat tehneet syntiä, tulee myös kaikkien tehdä parannus synneistään sekä kääntyä takaisin elämään Jumalan yhteydessä. "Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus." Ap. t. 17:30

Parannus on mielenmuutos. Se on kääntymys synnistä Jumalan ja Kristuksen puoleen. Parannus on entisen syntielämän hylkäämistä niin, että Kristus saa puhdistaa ihmisen syntisen sydämen verellään puhtaaksi, antaa ihmiselle uudestisyntymisen kautta uuden elämän sekä synnyttää sanansa ja Pyhän Henkensä kautta ihmisessä uskon Kristukseen. Vain parannuksen kautta ihminen saa syntinsä anteeksi.

Luther sanookin, ettei syntien anteeksiantamusta voida edes ymmärtää ilman parannusta, kääntymystä ja mielenmuutosta. Moni ihminen kyllä eläisi kristittynä, jopa kantaisi uskovaisen nimeä, mutta miten on hänen kohdallaan parannuksen tekeminen?

Onko Jeesus saanut antaa sinulle kaikki syntisi anteeksi? Oletko tunnustanut Hänelle syntisi ja tehnyt niistä parannuksen, vai vieläkö kannat sydämelläsi salaisia tai julkisia syntejäsi?

Raamattu todistaa: "Ja tämä on se sanoma, jonka olemme Häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei Hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." 1. Joh. 1:5-7

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1. Joh. 1:8-9

HB-La Finlande de mon coeur http://www.youtube.com/watch?v=cRbwPKnd7vk&playnext=1&list=<wrap>PL4F14AC9747D578DE

HUOM!!! TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA Mass effect 2 pelistä!!!!

Conclusion...

Mietin usein olisiko liika kiintyminen vaarallista tällä matkalla. Lopullinen tehtävämme oli kuitenkin lähes itsemurha ja tulevaisuus sen vuoksi täysin epävarma. Olin jättänyt sitomatta turhaan liian voimakkaita siteitä jotta voisin toimia tehtävän ajan tehokkaasti turhia tunteilematta. Nyt se raja oli ylitetty, oli liian myöhäistä. Ajatus pelkästään Talin loukkaantumisesta kalvoi mieltäni. Mutta tunsin että olin tehnyt oikean ratkaisun. Kuitenkin mietin ajattelisiko hän samoin. Epätietoisuudessa päätin kätkeä tunteeni kunnes saisin tunnustuksen.

Eräänä matkamme hetkenä, Tali kertoi minulle ujosti että haluaisi keskustella kanssani henkilökohtaisia. Suostuin ja hän kertoi kuinka hänen elämälleen välttämätön puku hämmensi häntä ja kanssa eläjiään. Hän kertoi että ei ollut koskaan halunnut päästää ketään lähelleen koska ei voisi kuitenkaan edes koskettaa toista ilman pukuaan. Kuitenkin hän oli jo menneinä aikoina katsonut minun taitojani oikeudenmukaisena johtajana ja salaa ihaillut minua. Se myös mitä olin hänen vuokseen ollut valmis tekemään oli herättänyt hänessä tunteita jotka hän oli aiemmin aina kieltänyt. Kerroin hänelle myös että tunsin samoin ja hänen puheensa alkoi takerrella. Luulen että saatoin nähdä hänen usvaisen kypäränsä lasin läpi hänen poskiensa punastuvan, silmiensä hehkuessa kuin kaksi kaunista tähteä. Kun hän oli saanut äänensä selväksi hän kertoi huolestansa. Hän oli epätoivoinen sillä eihän hän voisi edes riisua maskiaan, ei edes haistaa ruusunkukkaa kuolematta sen siitinpölyyn immuunijärjestelmänsä takia. Kuinka hän voisi koskaan olla kanssani. Kuinka hän voisi ottaa maskinsa pois ja suudella minua. Otin hänet syleilyyni ja halasin häntä. Hän sanoi että aikoisi löytää keinon olla kanssani jos niin tahtoisin. Sanoin tahtovani mutta vain jos se ei vaarantaisi hänen henkeään. Hän sanoi löytävänsä keinon ja minä lupasin odottaa kunnes olisi aika. Sinä päivänä solmimme sydämiimme liiton.

Aika kului, taistelimme ja voitimme ja määränpää lähestyi.

Tehtävä alkoi lähestyä lopullista kliimaksiaan ja Talin ja minun suhteeni lähentyivät entisestään. Hän kertoi että oli löytänyt keinon, tosin se ei olisi riskitön. Hän voisi saada flunssan mikä oli pienin ongelmista tai saattaisi joutua vuoteen omaksi useaksi viikoksi. Eikä hän tahtonut vaarantaa tehtävää tunteidensa takia jos hänestä tulisikin toiminta kyvytön. Sanoin että hän ei voisi vaarantaa mitään ja lupasin huolehtia hänestä. Hän kysyi tahtoisinko todellakin hänet, sillä maailmassa olisi varmasti parempiakin vaihtoehtoja, hän oli vain eloonjäämispukuun jumittunut onneton haaveilija ja olihan aluksellakin kauniita naisia. Kuulin surun hänen uhrautuvassa äänessään ja sanoin että vain hän oli minulle se ainoa oikea. Hän jäi miettimään sanomaani.

Myöhemmin illalla hän saapui kutsumatta hyttiini. Huomasin pelon hänen äänessään, mutta hän oli päätöksensä tehnyt. Hän oli täydentänyt immuunijärjestelmäänsä hetkellisesti voimakkailla antibiooteilla ja muilla löytämillään lääkintä tavoilla mutta silti häntä hermostutti. Kun istuin hänen viereensä hän alkoi puhua holtittomasti. Hän sanoi että se oli tyhmä tapa, puolustus mekanismi koska hän oli niin hermona. Ymmärsin hänen hermostuneisuutensa ja päätin auttaa häntä riisumalla hänen kasvonsa peittävän suojalasin nähdäkseni muutakin kuin hänen kauniit hehkuvat silmänsä. Hän sepitti hermostuneesti mutta huomatessaan lasin olevan poissa ja katseidemme kohdatessa, hän alkoi suudella minua kiihkeästi.

Seuraavana päivänä olin kutsunut miehistön koolle. Meidän oli aika aloittaa viimeinen hyökkäys, hyökkäys joka saattaisi olla varma loppu meille kaikille.Miehistö nyökkäsi ilmoittaakseen olevansa valmiina. Suunitelma oli selvä mutta kohtasimme heti ensimmäisen ongelman, jonkun olisi ryömittävä kanavia pitkin avaamaan holvien ovet kun muut harhauttaisivat vihollisen. Hänen olisi mentävä yksin ja se saattaisi olla hengenvaarallista. Kaiken lisäksi henkilön pitäisi olla osaava teknikko joka voisi hakkeroida ovet, muuten kaikki olisi mennyttä. Tali oli ryhmämme paras teknikko ja sydäntäni vihlaisi edes ajatus jos hän ei selviäisi. Tiesin hänen tuntevan samoin mutta myös sen että hän oli valmis tehtäväänsä, me kaikki tiesimme riskit liittyessämme ja elämät joiden pelastuksesta taistelimme. Puristin nyrkkiäni ja olin juuri antamassa käskyn, kun kuulin että joukkoomme liittynyt droidi voisi myös hoitaa homman. Helpotus valtasi mieleni, sillä se saisi taatusti ovet auki koska tunsi järjestelmät. Käskyn jako oli suoritettu. Tali ja minä plus kaksi miehistön jäsentä tiimi numero 1 ja loput tiimi numero 2. Oli aika toteuttaa.

Kun olimme selvinneet vihollisen puolustuksen läpi heidän tukikohtaansa aloitimme hyökkäyksen, Me eli team1 varmistaisimme droidin matkan kulun kanavissa samalla kun taistelemme tiemme oville. Team2 seuraisi perässä toiselta puolen vetäen vihollisen hämilleen. Kohtasimme raakaa vastarintaa mutta selvisimme oville asti, droidi onnistui avaamaan ja sulkemaan ovet perässämme juuri ajoissa ja tehtävä eteni luvatusti. Mutta kaikki ei ollut niin yksinkertaista. Löysimme eloonjääneitä enkä voinut jättää heitä kuolemaan. Samaan aikaan vihollinen mursi kovalla tahdilla lukittua ovea eikä menisi kauan kun ne olisivat jo kimpussamme. Tiimin lähettäminen takaisin olisi mahdotonta tässä vaiheessa. Enään emme voisi perääntyä, se oli kaikki tai ei mitään. Määräsin team 2 puolustamaan selustaamme viimeiseen mieheen samalla kun yksi meistä saattaisi eloonjääneet takaisin alukselle muun team1 edetessä kohti kohdetta. Tali oli luotettavin tiimistäni ja ajattelin että hän saisi eloonjääneet ulos, hän olisi kuitenkin yksin ainoa aseistettu mikäli heidät väijytettäisiin. Mutta se oli vain ehkä kun taas edessä saattoi olla varma loppu. Raskain sydämin päätin päästää hänet lähtemään ja aloitimme matkan kohti tehtävän loppua.

Vastarinta oli äärimmäistä. Jouduimme taistelemaan kaikilla taidoillamme jokaisen metrin ja tiesimme että joka nurkan takana olisi uusi taistelu. Olimme uupuneita, eikä asiaa auttanut kun kuulin radiosta kuinka team2 moukaroitiin säälittä. Se ei ollut suurin murheeni sillä tiesin että heillä oli paremmat mahdollisuudet lukumääränsä takia. En voinut olla ajattelematta kuinka olin lähettänyt Talin ainoana aseitettuna takaisin alukselle. Enkä sitä jos he kohtaisivat vihollisen yhtä kovana kuin team2. Tiesin että Tali tekisin saman kuin minä, mikä olisi uhrautuminen, taistelu viimeiseen asti jotta eloonjääneet voisivat paeta. Syvä ahdistus valtasi mieleni kun menetimme radio yhteyden, puristin kiväärini kahvaa ja kielsin itseltäni ajatuksen että Talin olisi käynyt huonosti. En voisi perääntyä enään. Tappaisin jokaisen iljetyksen joka tulisi tielleni. Veisin tehtäväni loppuun asti ja palaisin tarkistamaan olisiko Tali kunnossa.

Taistelimme tiemme sinne missä voisimme tuhota tämän paikan. Olimme kaikki väsyneitä ja epätietoisuus toisista kalvoi mieltämme. Taistelu ei kuitenkaan ollut vielä loppu. Sillä kohtasimme hirvityksen mikä oli tämän murheen aiheuttaja, sen minkä olimme päättäneet tuhota. Reaper Larva. Tuhannet ja kenties sadat tuhannet olivat menettäneet elämänsä tämän hirviön elvyttämiseksi. Ja nyt se oli herännyt. Tämä oli se jonka takia lukemattomat kärsivät. Se jonka keinotekoinen elämä päättyisi täällä tänään. Taistelu oli hektisempää kuin koskaan ennen. Jokainen laukaus merkitsi ja niiden osuessa tiesin että olin lähempänä paluuta. Tiimi antoi kaikkensa. Lopulta seisoimme ainoina pystyssä ja hiljaisuus täytti huoneen. Aikaa ei ollut jäädä miettimään, toiset saattoivat tarvita apua ja pääni sisällä paloi ajatus siitä olisiko Tali kunnossa. Kytkin pommin tukikohdan pääytimeen ja aloitimme pikaisen poistumisen. Kuulimme helpotukseksi radiosta että eloonjääneet ja kaikki tiimiläiset olivat palanneet. Saimme uutta voimaa ja taistelimme tiemme läpi panikoituneen vihollisen ja onnistuimme paeta viimetipassa. Katselimme kaikki kuinka vihollisen tukikohta räjähti atomeiksi.

Aluksella nappasin Talin onnelliseen syleilyyni. Hän oli täysin kunnossa, mitä nyt pienen nuhan ja kuumeen saanut "hetkemme" takia mutta hän sanoi että se oli sen arvoista ja että hän toipuisi. Koko tiimi hurrasi yhdessä. Olimme tehneet mahdottoman ja selvinneet takaisin. Jokainen meistä. Nyt kun tehtävämme on suoritettu, olemme alkaneet valmistautua seuraavaan. Vanha uhka on edelleen olemassa ja kolmas erä alkamassa. Toivottavasti se on viimeinen.

Kirjoitin tämän koska tiedän että rakkaus kantoi minut läpi näiden haasteiden. Se sama jonka luulin sumentavan rationaalisen ajatteluni, mutta antoikin minulle voimaa kun tilanne vaikutti järjettömältä.

Meillä kaikilla on syymme taistella. Tämä on minun syyni.

Komentaja Quile Shepard Avaruuslaiva Normandy.

Täydennä 2011-01-09 01:19: Huom jostakin kumman syystä reactorin sivu ei kirjaa uusiin blogi merkintöihin etusivulle tarinan osaa numero 1...

Lukekaa se ensin ja sitten vasta tämä.

HUOM!!TEKSTI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA Mass Effect 2 pelistä!!!!!!

Avaruuslaiva Normandyn komentaja Quile Shepardin loki.

Olemme taistelleet avaruuden asukkaille jo toisen erän ja nyt on aika valmistautua tulevaan uhkaan. Sen tähden olen päättänyt kirjata ylös tehvämme aikana tapahtunutta. Olen päättänyt kirjoittaa muistiin tämän tarinan koska se on minulle tärkeä ja tulevaisuuden ollessa epävarma, tahdon näinkin uskomattomasta asiasta jäävän muiston. Aion kirjottaa asiasta joka antoi minulle voimaa epätoivoisimmilla hetkillä taisteluissa tätä tuntematonta uhkaa kohtaan. Aion kirjoittaa rakkaudesta.

Tarina varsinaisesti saa alkunsa kun olimme tutkimassa hyökkäystä Freedoms Progressin siirtokunnassa. Tässä täysin autioituneessa paikassa tapasimme ryhmän quarianeja joiden johtajana toimi vanha ystäväni Tali Zorah Vas Neema. Vaikka muistini olikin heikossa jamassa onnettomuuteni johdosta, tunsin hänet kyllä. Kuinka oikeastaan olisinkaan voinut unohtaa hänet, olihan hän ollut laivani parhaimpia insinöörejä. Lyhyen tehtävämme jälkeen hänen oli taas mentävä, kerroin hänelle halustani värvätä hänet tiimiini mutta hänellä oli velvollisuuksia hoidettavanaan. Sen jälkeen en nähnytkään häntä hetkeen.

Kun olimme lähes puolitiessä valmisteluissamme kohtaamaan tuntematon, otimme suunnan Haestorm planeetalle. Tällä vihamiehisellä kivellä ei olisi uskonut olevan elämää, polttihan läheinen tähti ohuen ilmakehän läpi käristäen lähes suojakentän kuin kentän. Varjoissa liikkuen etenimme kohti päämääräämme huomaten sen että emme olleetkaan yksin. Geth oli iskenyt kyntensä tähän planeettaan eivätkä ne olleet ainoat. Löysimme kiivaita taistelun jälkiä ja quarianien ruumiita. Muistin välittömästi vanhan ystäväni ja hänen "velvollisuutensa". Sisimmässäni ajattelin että kunpa häntä ei olisi kohdannut sama kohtalo. Kohdattuamme gethit saimme radioyhteyden Taliin ja jäljellä oleviin quarianeihin. He olivat joutuneet pulaan gethien väijytyksessä eivätkä kestäisi kauan. Tiimimme oli ehdittävä ajoissa muuten he kaikki kuolisivat ja minä olin päättänyt ehtiä ajoissa. Taistelimme raivokkaasti näiden droidien invaasio joukkoja vastaan, näimme myös kuinka droidit surutta tappoivat lähes kaikki jäljellä olevat quarianit. Löysimme kuitenkin Talin lisäksi vielä yhden elossa olevan quarianin, haavoittuneen mutta elossa olevan kuitenkin. Hänen mukaansa Tali oli jäänyt loukkuun ja ei menisi kauan kun gethit onnistuisivat tappamaan hänet. Lupasin tehdä parhaani ja tiimimme valmistautui nopeaan salamasotaan. Kun viimeinenkin geth oli vetäytynyt ja Talin viimeisen suojapaikan oven auetessa pidätin hengitystäni. Muutama Geth oli jo sisällä suojapaikassa, kuolleena tosin. Ilokseni sain huomata että Tali oli hengissä. Päätin kysyä häntä uudestaan tiimiimme ja tällä kertaa hän suostui. Jätimme planeetan, meidän suunnatessa Tali mukanamme takaisin Normandille ja Talin kumppanin palatessa kansansa pariin.

Tehtävämme edetessä ja uusien jäsenten kasaantuessa tiimiimme, tutustuimme myös toisiimme. Muistan ne monet kerrat kun keskustelin vanhan ystäväni kanssa menneistä hänen virkistäessä hieman vahingoittunutta muistiani. Quarianit olivat muualla galaxissa alempi arvoista kastia ja heitä pidettiin usein ongelmien aiheuttajina ja varkaina. Olin myös kerran vapauttanut yhden orjuudesta. Vaikka kohtasinkin monenlaisia ennakkoluuloja, tiesin että he eivät olleet mitään näistä.

Matkamme edetessä huomasin jumittuneeni hyvinkin usein keskustelemaan Talin kanssa. Hänen äänensä kuulosti niin vastustamattomalta ja olisin voinut kuunnella sitä loputtomiin. Hänen kiiluvat silmänsä olivat lähes ainoat mitkä saatoin nähdä hänen naamionsa takaa, mutta mitkä silmät ne olivatkaan. Hän oli erittäin herkkä luonne mutta tarpeen tullen äärimmäisen vahva ja oikeudenmukainen. Luonteen piirteet jotka koskettivat minua syvästi. Tunsin voimakasta ihastusta häneen.

Kun eräänä päivänä sain kuulla että häntä syytettiin petoksesta kansaansa kohtaan, en voinut uskoa korviani. Tali sanoi että se ei olisi totta ja tiesin voivani luottaa häneen. Luotinhan häneen enemmän kuin muuhun miehistööni. Aloitimme välittömästi matkan hänen kansansa laivastoa kohti jotka olivat jo kohta 300 vuotta asuneet avaruudessa poissa kodistaan josta gethit olivat heidät häätäneet. Minkä seurauksena heidän immuuni järjestelmänsä oli romahtanut täysin. Siksi he käyttivät kokovartalo suojapukuja ja kypäriä jotka estivät bakteerien ja tulehduksien tarttumisen. Laivastolla saimme kuulla syytteet jotka väittivät että hän olisi lähettänyt gethien osia, jotka olisivat olleet aktiivisia ja rakentaneet itsensä uudelleen vallaten ja tappaen kaikki heidän tiedealuksellaan. Mukaan lukien hänen isänsä. Tali ei voinut uskoa syytöksiä mutta vielä vähemmän sitä että hänen isänsä olisi kuollut, isänsä oli hänelle liian tärkeä.

Asetuin hänen puolustajakseen ja lähdimme selvittämään mitä aluksella oli tapahtunut. Tali ei voinut uskoa silmiään kun näki ruumiit ja rauniot. Olisiko hän sittenkin lähettänyt toimivia geth osia? Ei, se ei voinut olla vaihtoehto. Syvemmälle alukseen edeten gethit yksitellen tuhoten päätimme selvittää syyn tälle tuholle. Valitettavasti, olimme myöhässä ja löysimme Talin isän ruumiin ja siitä nauhoituksen, viimeiseksi viestiksi hänen tyttärelleen. Tali musertui täysin ja saatoin vain ottaa hänet syleilyyni ja luvata että kaikki selviäisi. Hän oli niin herkkä, niin viaton tähän kaikkeen. Viestissä oli ohjeet miten toimia ja jatkoimme matkaamme tiimimme valmiina kostamaan getheille ja selvittämään mysteeri. Kun viimeinenkin droidi kaatui, löysimme päätietokoneen joka kertoisi mitä oli tapahtunut. Niin kuin Talin isän kuolema ei olisi ollut liikaa, saimme selville että juuri hänen isänsä oli rakentanut uudelleen gethejä yrittäen ohjelmoida ne puolelleen jotta sota loppuisi ja he voisivat palata takaisin kotiinsa. Hinta oli kova ja yritys epäonnistunut. Tali oli vihainen mutta tiesi että isänsä oli vain ajatellut heidän parastaan, väärillä keinoilla tosin mutta kuitenkin. Hän pyysi että tämä jäisi vain tiimimme salaisuudeksi, sillä jos hänen kansansa kuulisi, hänen isänsä nimi asetettaisiin maanpetturien joukkoon ja kaikki hyvä mitä hän oli tehnyt olisi turhaa. Rehellisyys oli aina ollut valttini enkä tiennyt mitä tehdä. Lupasin hänelle tehdä kuten oikeaksi näen.

Palatessamme takaisin oli oikeus täydessä vauhdissa ja meidän aika kertoa mitä oli tapahtunut. Olin kahden vaiheilla, jos kertoisin mitä tapahtui, Tali vihaisi minua mutta häntä ei karkotettaisi kansansa parista, jos en, hän joutuisi lähtemään eikä koskaan voisi palata. Minut kutsuttiin eteen ja sinne astuessani Tali tarttui käteeni ja sanoi surullisesti "ole kiltti". Sydäntäni riipaisi, mitä tekisin? Valinta oli vaikea mutta päätin että Tali oli kärsinyt jo liiaksi ja tällä kertaa totuus saisi jäädä edes hetkeksi. Kerroin ettemme löytäneet mitään ja niin viaton oli tuomittu petoksesta ja hänen oli lähdettävä eikä saisi koskaan palata. Rohkeasti eteen astuen lupasin että hänellä olisi aina paikka miehistössäni ja että hän oli minulle enemmän kuin pelkkä miehistön jäsen. Niin hän sai nimen Tali Zorah Vas Normandy.

Aluksella Tali kiitti minua isänsä maineen pelastamisesta ja sanoi että vaikka se että hän ei voisi enään koskaan palata sattui, niin hänen oli hyvä olla Normandilla. Hyttiini palatessa, mietin pitkän tovin mitä olin tuntenut siellä aluksella, mikä sai minut valehtelemaan kun kerran en sitä ennenkään ollut tehnyt. Oliko se tilanne, valita pahasta pienempi paha? Kenties, mutta tiesin että enään en ollut ihastunut Tali Zorah Vas Normandy:n. Olin rakastunut.

End of pt1...

Tarkoituksenani olisi haastatella videopelimaailman äijintä äijää. Kovaa puhetta tiedossa joten omalla vastuulla jokainen lukekoon. 11 pitkää vuotta on kulunut hänen viime seikkailustaan. Häntä luultiin jo kuolleeksikin mutta täällä hän todistaa että on elävääkin elävämpi. Kukas muukaan kyseessä olisi kuin itse "herttua" Nukem.

Minä:Tervetuloa "herttua". DN: Sano poju vain Duke, tuollainen suomentelu saa vatsani kiertämään.

Minä:Krhm mitähän tarkoitatte? DN: Siis sitä että jollei se lopu, otan ja pyyhin perseeni tällä haastattelulla.

Minä: Okei, Duke. 11 vuotta on pitkä aika ja esittäisin muutamia kysymyksiä elämääsi liittyen. DN:Lauo pois vain poju...

Minä:11 vuotta hiljaiseloa, jopa kuolleeksi luultukin, tyhmä kysymys mutta miltä nyt tuntuu? DN:Totta tuo on tyhmä kysymys. Noh 11 vuoteen mahtuu paljon kaljaa ja naisia, treenausta sekä ampumaradalla oleskelua.

Minä:Eli kaikki on ollut kuin ennen? DN: No ei todellakaan!! 11 vuotta eikä minkäänlaista hommaa. Yksi (sensuroitu) peli jonka piti nostaa taas pinnalle ja se venyikin joksikin (sensuroitu) iät ja ajat kestäväksi projektiksi, (sensuroitu)!! Ei naisia, ei alkomahoolia ei BOOM BADA BOOM! Tajuatko??

Minä:Luulisin, Duke. DN:?e on hirveää, sitten luullaan vielä kuolleeksikin. Ei ole helppoa. Jotain (sensuroitu) psykiatria tässä tarvittaisiin. Ehkei sentään, minulle on tarpeeksi terapiaa kun saan ampua tieni läpi kyttäsikojen kohti kauneinta paikkaa maanpäällä, strippiluolaa. Heh heh heh....

Minä: Uudessa pelissä on varmaankin paljon räiskintää? DN:Jo vain poju. Lyijy tulee lentämään. Isommat ja rumemmat möröt vaativat isommat ja komeammat uroot ja aseet, heh heh, vai sanoisinko uroon.

Minä: Äijäilystä puheen ollen. GOW sarjan Kratosta on kehuttu äijimmäksi pelihahmoksi poissa ollessasi. Pitäisikö nyt sanoa että hänen sietää varoa? DN: HAH! Kratos... mikä sellainen nimi on? Kuulostaa ämmältä jo valmiiksi. Totta tosiaan poju, hän saa varoa sillä todellinen äijä on täällä taas. Nykyään pelikovikset ovat kaljupäisiä, munattomia, hiljaisia pikkuneitejä naurettavineen leikkikaluineen. Missä on kunnon tukka kuten tämä naisten kaataja, Yeah baby!!

Minä:No onhan heillä lihaksia... DN:Hiljaa poika, minä kuule otan tuon Kartoksen... Minä:Kratoksen. DN:Miten vain! Jos yrittää astua varpailleni tai koskea muijiini sanon hänelle vain tämän "I'm gonna rip off your head and shit down your neck".

Minä:Öh.. Ehkä seuraava kysymys,mitenkäs työelämä? DN:Tässähän se. Kun tuo ikuisuus projekti alkoi taas. Muuten ollut hiljaista. Eikä mitään ole tullut tehtyä. Minä:Eikö mitään? DN:No naisten kaatamista ja salilla huhkimista päivästä toiseen. Minä:Eihän tuo ole työtä? DN:HAH! Jatkuva vonkaamisen kuuntelu käy jo työstä, naisten pitäisi maksaa minulle siitä että edes saavat olla tällaisen uroon kanssa. Minä:Öh, se on laitonta. DN:Naiset vai? Minä:Ei vaan että ottaa "siitä" rahaa. DN:Näetkö? Ei ole minun syyni etten tienaa, kaikki on laitonta kyttäsikojen lahtaamista myöten.

Minä:?euraava. Mitenkäs harrastukset? DN: Olen väsäillyt prätkääni mutta minulla on ollut isompikin projekti, mutta sen saatte nähdä sitten pelissä. Myös putkipommeja olen vääntänyt. Minä:Tarkoitatko pelikuvissa nähtyä "monster truckia"? DN:MITÄ!! Kuka sen sinne vuosi, (sensuroitu) vasikka. Noh olkoon, sehän se on. Mutta odottakaas kun saatte kokea kuinka mahtava sillä on ajaa. Varokaa pahikset, on aika tehdä "possumuhennosta" ja Duken on nälkä.

Minä:-odotamme innolla. Sitten mitenkäs fyysinen kunto? Onko rapistuttu? DN:Minun käsissäni rauta ei paina mitään, katso näitä lihaksia. Kokeiles tuosta. Minä:E-ei kiitos. Olen kuullut että on huhuttu että käyttäisit krhm "lisäravinteita". DN:HAH! Kateellisten panettelua. Minä:Entäs "time to kill" pelissä nähty automaatti missä luki "steroids"?? DN:Äh,ummm.... Siinä oli pientä kulumaa, siinä luki oikeasti että "Asteroids". Ne pikkupurkat tiedäthän, tv:ssä mainostettu. Minä:En ole nähnyt. DN:Umm... Voi olla että julkaistiin vain keskiaasiassa, tai jossain... Mutta joka tapauksessa jos väität että on pilleri lihakset "im here to kick your ass"!

Minä:-okei okei.. en väitä. Seuraava, mitenkäs ihmissuhteet? Onko ollut tuttavuuksia muista pelisarjoista? DN: Itse asiassa on muutamia. Työn ohessa tullut tavattua moniakin kasvoja muun muassa Batman. Hänkin nousi suosioon pitkän tauon jälkeen. Minä:Ihanko totta? Mitäs hän?. DN: Noh, Battis on vähän kuin minä. Lihaksikas,vähemmän tietysti. Kova ja pitkään kaivattu pelisankari. Tosin en vieläkään tajua mitä se Kissanainen jätkässä näkee. Kaveri pukeutuu lentäväksi rotaksi. Huh huh missä tyylikkäät Duke lasit ja harrikka, siinä minun stailaus ehdotukseni. Yeah baby!!

Minä: Selvä, muita tuttavuuksia? DN: Kyllä vain. Olin näin lähellä etten saanut Bayonettaa jatkoille viimekuussa. Tyttö oli saanut tarpeekseen siitä kloppi Dantesta. Kuulemma liian viileä tyyppi hänenlaiselleen kuumalle pakkaukselle. Kun kuuma ja kylmä kohtaa niin myrskyhän siitä nousee. Siinä vasta oikea "kissanainen". Mutta hän lähtikin tylsän ja kaljun Matt Hazardin matkaan. Imaisin sikariani ja sanoin pimulle että "your loss, bitch". Minä:Aika kovaa. DN:Maailma on poju.

Minä:Duke, seksuaalisesta suuntautumisestasi on ollut puhetta. Olet kuulemma jotenkin "liiankin hetero". DN:MITÄ!! Väitätkö että olisin joku (sensuroitu) (sensuroitu). Minä:E-en minä. DN: Sano kuule sille joka väittää että miehekkäämpää miestä ei löydykkään ja ei ole naista joka ei Duken edessä lakoaisi. Mikä sen heterompaa kuin tiukat farkut ja punainen hihaton ammusvyön viimeistellessä lopun. Käske pelata peliäni, kunhan se ensin julkaistaan niin takaan että testosteronia ei puutu ja se haisee vielä näyttöpäätteen sulkemisen jälkeenkin niin että äitinne käskee teidät nassikat pesulle sen takia. Vai että ei hetero..MRrrr!

Minä:Haastatteluni taitaa olla tässä, olisiko loppusanaa? DN:Kyllä, Duke on täällä taas, kyttäsiat ja muukalaiset varokaa. Naiset punastukaa. Kun peli julkaistaan ei lyijyä, ruudinkatkua, moottorinpauhua, härskiä huumoria ja testosteronia puutu. Lets Rock!! Lopussa kuva sille joka väitti etten ole hetero. Minä:Kiitos.

http://www.youtube.com/watch?v=Gou0suCGl0U