Säätiö (Apple TV+), 3. kausi on laatuviihdettä

Apple TV+ tarjoilee joukon omia sarjoja, joihin mikään muu suoratoistopalvelu ei pysty vastaamaan. Tuotannot eivät ole niitä isoimpia tai suosituimpia - hyvin harva pystyisi kilpailemaan Netflixin Stranger Thingsin tai Amazon Prime Videon The Lord of the Rings: The Rings of Powerin kanssa - mutta ne ovat tyypillisesti paljon korkeampaa laatua. Ohjelmia, joiden katsomisen jälkeen on sekä viihtynyt että vaikuttunut. Joukossa ovat niin Severance, Ted Lasso, Slow Horses, Silo, The Morning Show ja lukemattomat muut, mutta kruununjalokivenä Applen kokoelmassa on ehdottomasti poikkeuksellisen hulppea, monimutkainen ja sukupolvinen tieteissarja Foundation (eli Säätiö).

Jos Foundation ei ole tuttu, on kyseessä alun perin massiivinen lista romaaneja kirjailija Isaac Asimovilta. Kokoelma tarinoita, joiden kanssa kilpailee oikeastaan vain Dyyni. Foundation kuvaa ihmiskunnan taistoa elää yhdessä galaksissa, joka on täynnä uhkia ja muuttuvia olosuhteita. Se on massiivisen monimutkainen aikajakso, jonka matemaatikko onnistui kuvaamaan ja ennustamaan. Hänen nimensä oli Hari Seldon. Hän on nero, joka päätteli, että ikuisen rauhan takaamiseksi ihmiskunnan on taisteltava läpi joukon merkittäviä hetkiä. Hetkiä, jotka ovat satojen vuosien päässä toisistaan johtaen sukupolvien sotaan Seldonin harhaoppisten pelastajien kanssa, jotka ovat Foundation, ja tyranninen Empire, joka pitää tällä hetkellä valtaa galaksissa.

Kun ajatus on niin mittava ja laaja, voi nousta huoli siitä, ettei Foundationilla ole voimia pysyä pystyssä painonsa alla, ja ajoittain siltä tuntuukin. Kun kerrotaan satojen vuosien mitalle ulottuvaa tarinaa (ja lopulta vuosituhannen), saattaa olla haastavaa pitää yllä tasapainoista hahmonkehitystä. Tätä ohjelma pyrkii hoitamaan laittamalla koko henkilöhahmokaartin uusiksi kausien välillä. Tietenkin joitakin näyttelijöitä nähdään moneen kertaan, ja tämä selitetään merkityksellisellä tavalla, mutta joka kerta kun uusi kausi saapuu, on jätettävä entinen kööri taakse, ja perehdyttävä uuteen. Se tarkoittaa, että jokaisella kaudella henkilöhahmojen kehitys nollautuu. Tämä on tärkeää huomioida, sillä Foundationissa on Game of Thronesin kaltainen poliittinen draama ja keskenään risteävät tarinalinjat eli siis monimutkainen kudelma tarinalinjoja, ja voi olla vaikeaa pysyä kaikesta selvillä parhaimmilla hetkillä puhumattakaan siitä, kun mukaan lisätään runsaasti tuoreita henkilöhahmoja kymmenen jakson välein. Käytännössä yritän sanoa sitä, että vaikka Foundation toimii hyvin erillisinä kausina, eri aikajaksojen yhteen liittyminen tiettyinä aikajaksoina muuttuu vähemmän ja vähemmän merkitykselliseksi kausien kuluessa. Lopulta moinen tarkoittaa, että ohjelman ydin - taisto täyttä tuhoa vastaan - jää taustalle pienten kilvoitteluiden ja palatsijuonittelujen varjoon.

Joten kyllä: tarinallinen ja dialogillinen rakenne Foundationissa voi olla joko hitti tai huti ajoittain, mutta sarjan luojat Josh Friedman ja David S. Goyer tekevät loistavaa työtä luoden merkityksellisen ja viihdyttävän hahmokaartin jokaiselle kaudelle. On erityisen vaikuttavaa, että mukana on vain kaksi hahmoa, jotka olivat samoja myös ensimmäisellä kaudella, ja kaikki muut ovat erilaisia tavalla tai toisella, on sitten kyse klooneista tai digitaalisista hologrammeista. Joten vaikka on tiedossa, mitä voi odottaa Lou Llobellin Gaal Dornickilta ja Laura Birnin jatkuvasti monimutkaisemmalta ja kohtauksen varastavalta Demerzelilta, on muu kaarti vaihdettava sen kanssa, miten toimitaan seuraavien kymmenen jakson ajan. Mahtava esimerkki kolmannella kaudella tästä on Lee Pace, joka oli kaikkien tyrannien tyranni Brother Day toisella kaudella, mutta nyt The Duden kaltainen versio Daystä tällä kaudella. Ja näin saadaan tuore katsaus siihen, mitä voi odottaa jopa ydinhahmoilta.

Huolimatta ketä katselee roolivalintojen puolesta, on se sitten palaavat tähdet kuten Jared Harris Seldonina, Cassian Bilton Brother Dawnina tai Terrence Mann Brother Duskina, tai uudet lisäykset kuten Pilou Asbaekin välittömästi vaikuttavana ja pelottavana pahiksena The Mule, ovat suoritukset huippua ja juhlan arvoisia.

Kun tähän laitetaan lisäksi huippuluokan lavasteet ja puvustus, kuvaustekniikat ja valaistuksen käyttö sekä eeppiset ja fyysiset tehosteet, jotka laittavat suurimman osan muista tuotannoista häpeämään (tämä siis on yksi kalleimmista TV-tuotannoista tällä hetkellä), Foundation on scifin kärkeä. Todellinen helmi, josta ei voi pitää silmiään erossa, vaikka välillä haarniskassa onkin säröjä.

Ja tätä mieltä olen edelleen Foundationista. Toisaalta on olemassa vain harvoja ohjelmia, jotka voivat kilpailla tuotannon laadussa ja mittakaavassa, ja suurimmaksi osaksi onnistuakin. Mutta toisaalta jaksojen kertyessä tulee tunne, että ohjelma menettää jotain siitä ytimestään. Jokainen kausi tuntuu unohtavan sen keskeisen sanoman, eli ratkaista muutamia, mutta tärkeitä, kriisejä, ja mieluummin tutkitaan ja paneudutaan vähäisempiin asioihin. Kyse on loistavasta televisioviihteestä, ehdottomasti, ja yhdestä parhaasta scifistä, mitä on tarjolla ottaen huomioon samanlaiset maailmat kuin Star Wars ja Star Trek. Mutta kuten oli laita Game of Thronesilla, missä tuntui kuin White Walkers ja Great Winter olivat toissijaisia, Foundation tuntuu kohtaavan samanlaisen haasteen nyt, kun kolme kautta on taputeltu.