SaGa Frontier Remastered

Alkuperäinen Saga Frontier ei koskaan nähnyt päivänvaloa Euroopassa, joten sen remasteroitu versio tarjosi oivan tilaisuuden nähdä, mistä olimme jääneet paitsi. Koska kyseessä on saman firman tuotos, joka julkaisi tuolloin muun muassa Final Fantasy 7:n, olivat odotukset korkealla tämän JRPG:n suhteen. Miten tuon ajan mekaniikat ovat kestäneet ajan hammasta, ja onko remasterointi onnistunut?

Saga Frontier Remastered on mielenkiintoinen tapaus sinänsä, sillä perinteistä poiketen siinä ei ole vain yhtä päähenkilöä tai yhtä tarinaa. Tarjolla on useita erilaisia päähenkilöitä, ja jokaisella on omanlaisensa tarina. Tämä nostaa uudelleenpeluuarvoa, mikäli mielii nähdä ja kokea kaikkien hahmojen kohtalot. Mukaan on myös lisätty yksi aivan uusi hahmo, joten jopa alkuperäisen pelin täysin läpikahlanneille mukana on jotain uutta.

Vaikka tarjolla onkin useita erilaisia tarinoita, eivät ne tarinankerronnaltaan ole kovinkaan laadukkaita. Juonenkuljetus on hyppivää ja dialogi on ajoittain aika karmaisevaa. Tämä on hyvin kaukana Squaren laadukkaimmista tuotoksista, mikä on sinänsä harmillista. Pelin kasaaminen monista erillisistä tarinoista olisi voinut tarjota hyviä mahdollisuuksia, mutta nyt ne on hukattu.

Pelimekaniikoiltaan Saga Frontier nojaa osittain perinteisiin japanilaisiin roolipeleihin. Tämä tarkoittaa sitä, että hahmot kehittyvät voimakkaammiksi ainoastaan taistelujen avulla. Nämä mätöt käydään vuoropohjaisesti, joissa jokaiselle hahmolle valitaan toiminnot vuorollaan. Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin, sillä pelissä on käytössä hyvin hämärä systeemi, jossa erilaisia taistelutaitoja opitaan erilaisia aseita käyttämällä, ja samalla taustalla pyörii jonkinlainen logiikka, joka seuraa sitä, kuinka monta taistelua on tullut voitettua.

Taitojen oppiminen aseita käyttämällä on järkevän kuuloinen ratkaisu. Tokihan miekkaa heiluttelemalla tulee paremmaksi miekkamieheksi, kun taas nyrkeillä paukuttamalla opitaan aseettoman lähitaistelun saloja. Käytännössä tämä toimii siten, että käyttämällä tiettyjä aseita ja tekniikoita jossain vaiheessa taisteluja hahmo saa "Heureka" -elämyksen ja oppii aivan uuden hyökkäyksen.

Taisteluiden vaikeus perustuu johonkin hämärään pelin taustalla pyörivään logiikkaan, jossa taisteluista tulee sitä vaikeampia, mitä enemmän niitä on voittanut. Tätä ei kerrota missään, mutta huomasin tämän käytännössä, kun tietyssä vaiheessa vastaan tulevat orvelöt iskivät hahmoni kertaheitolla hengiltä. Asiaa tutkiskeltuani löysin netistä selityksen tähän ja vinkkejä siihen, että peliä ei kannata lähestyä perinteisen JRPG:n tapaan, jossa hahmoja kannattaa useimmiten kehittää hakkaamalla samoja monsuja uudestaan ja uudestaan.

Tästä päästään sopivalla aasinsillalla yhteen pelin suurimmista miinuksista. Itsensä voi ajaa totaaliseen pattitilanteeseen. Huomasin tämän yhdellä pelikerroistani, sillä en enää voittanut pakollista taistelua, ja kaikki tallennukseni oli tehty yhden kriittisen pisteen jälkeen, josta en voinut enää palata takaisin. Sen myötä pelini oli pelattu ja minun piti aloittaa koko seikkailu uudestaan alusta. Tämä oli erittäin turhauttava kokemus, enkä näe mitään järkeä tällaisessa pelisuunnittelussa, jossa pelaajaa rangaistaan pelaamisesta.

Tämä järjettömyys ei ole pelin ainoa huono puoli, sillä samaa voidaan sanoa myös remasteroinnin tasosta. Voisi sanoa, että peli on puolittain uudistettu, sillä kaikki hahmomallit on piirretty uudestaan, mutta taustat on jätetty entiselleen. Hahmot ovatkin mukavan värikkäitä ja tarkkoja, mutta samaa ei voi sanoa taustoista. Koska kyseessä on ensimmäisen pleikkarin peli, ne ovat aika karuja nykypäivän standardeilla eivätkä uudelleen piirretyt hahmot sovi kunnolla niihin. Parempi olisi ollut piirtää myös kaikki taustat uudelleen: nykyisellään ero uuden ja vanhan välillä on liian suuri.

Kokonaisuutena Saga Frontier Remastered on minulle pienoinen pettymys. Sen suurimmiksi miinuksiksi nousevat heikko tarinankerronta, sekä mahdollisuus ajaa itsensä täysin nurkkaan. Ehkä tämä on vain aikansa tuote, jota pitää lähestyä lähinnä lukemalla ensin netistä oppaita, kuinka sitä tulisi pelata. Nykyisellään yrityksen ja erehdyksen kautta opettelu yhdistettynä pahimmillaan samojen tarinoiden pelaaminen alusta uudestaan ja uudestaan ei vain innosta. Todennäköisesti alkuperäisen pelin fanit saavat tästä enemmän irti, mutta muille voin sanoa, että tarjolla on myös parempia kyseisen aikakauden japanilaisia roolipelejä.