Sand Land on sujuva ja hauska japanilainen roolipeli

Edesmenneen Akira Toriyaman manga Sand Land on nyt iso juttu. Anime on katsottavissa Disney+ -palvelussa, ja videopelissä pääsee kokemaan katastrofien jälkeisen maailmaan. Vihreä ja sininen planeetta on muuttunut ruskeaksi ja masentavaksi.

Sand Landin päähenkilö Beelzebub ei kuitenkaan ole masentava. Pinkki demoni on täynnä energiaa, ja etsinnässä on vettä janoon niin ihmisille kuin demoneille. Nämä kaksi ovatkin sotineet keskenään jo pitkään. Tarinan aloittaa Sheriff Rao, joka epäilee kuninkaansa pimittävän vettä omaksi hyödykseen, ja pitääkseen kansansa ruodussa. Matkalla mukana on Beelzebubin seuralainen Thief ja pian myös mekaaninen Ann. Ja näin käytössä on nelikko Beelzebub keskiössään. Ajokit ovat isossa osassa, ja pian alle annetaan yksinkertainen auto, ja sitten myös tankki, moottoripyörä, robotti ja paljon muutakin.

Pelin maailma on suuri, ja paljon on asioita löydettävänä. Harmillisesti vaivannäöstä harvemmin palkitaan asianmukaisesti. Sen vuoksi aloin seurata tarinaa eteenpäin paikkojen nuohoamisen sijasta. Toinen ongelma on, että pelin maailma on niin suuri, että paikasta toiseen siirtymisessä kestää liian kauan jopa pikamatkustustoiminnolla. Ja harvemmin matkustaminen on mielenkiintoista muutenkaan. Pelin maailma on siis kookas, mutta tuntuu tyhjältä ja autiolta. Matkalla uusiin paikkoihin pelaaja on suurimmaksi osaksi yksin.

Sand Land loistaa toiminnallaan, oli sitten kyse ralleista, pomotaistoista (joita on paljon ja ne ovat yleensä hyviä) tai isoista taisteluista. Omia aseitaan voi muokata vapaasti, ja jopa ajokkien ominaisuuksiin pääsee käsiksi. Oman ajokin ulkonäköäkin voi muuttaa niin halutessaan.

Onneksi Sand Land on värikäs, ja tuo hyvin esille Toriyaman taiteellisen tyylin. Teknisesti peli ei ole mitenkään ihmeellinen, vaikka sujuvasti rullaakin. Kaiken kaikkiaan peli näyttää hyvältä, ja välivideot voisivat olla vaikka animaatioelokuvan jaksoja.

Ajokeilla taistelemisen ohella on toki tapeltava myös jalkaisin. Koska tahansa voi loikata pois ajokista paikkoja katselemaan. Taistelumekaniikka on yksinkertainen mallia mäiske ja läiske, ja tavallisella vaikeustasolla pärjää suurimmaksi osaksi vain yhtä nappia painamalla. Ajan kanssa Beelzebubille avautuu uusia kykyjä, ja näin hyökkäykset käyvät tuhoisammiksi. Kokonaisuutena Beelzebub ei kuitenkaan merkittävästi kehity pelin aikana.

Matkakumppanit ottavat myös osaa taistoihin eri tavoilla, ja heillä on oma hahmonkehityksensä. Heille voi antaa niin sanottuja passiivisia kykyjä (kuten ansaita enemmän kolikoita tappeluista) tai aktiivisia kykyjä (ottavat aidosti osaa taistoon) apua tarjoten. Pelaaja voi helposti valita, mitä ominaisuuksia matkakumppanit käyttävät, ja kannattaa tietysti valita sellaiset, jotka istuvat siihen omaan pelityyliin.

Valikot tappeluiden aikana ovat hyvät, mutta sen sijaan päivitysvalikko ei niinkään. Aina ei ole selvää, miten paljon tehokkaampi päivitys lopulta on. Mukana on myös toiminto oman kaupungin rakentamiseksi ja päivittämiseksi. Näin pelaaminen saa ansaittua vaihtelua.

Tätä vaihtelua on muutenkin hyvässä määrin. Erilaiset ajokit, erilaiset ympäristöt, paljon pulmia ratkottavaksi, haastavat pomotaistot, hiiviskelyosuudet, rallit ja niin edelleen. Maailmassa vuorokausi vaihtuu, ja eteen tulee luolia, sotilastukikohtia, kaupunkeja ja viheralueita. Ajoittain pelaajan valinnoilla tuntuu olevan aidosti merkitystä, mikä saa tarinan tuntumaan omalta.

Aloitin pelaamaan englanniksi puhutulla ääniraidalla, mutta vaihdoin muutaman tunnin jälkeen japanilaiseen ääniraitaan. Ja japanilainen ääniraita on selvästi parempi. Suosittelen siis pelaamaan tekstityksen kanssa alkuperäisillä äänillä.

Sand Land on hauska pelata, mutta lopultakaan pelaaja ei tunne, että panokset olisivat erityisen korkeat. Roolipelien saralla tarjolla on paljonkin parempia japanilaisia pelejä. Kuitenkin yhdessä avoimen maailman, Toriyaman taiteellisen tyylin ja suoraviivaisen tarinan kanssa on pelaaminen hauskaa.