Scary Movie 6

Aloitetaanpa hieman taustatiedoista. Ensinnäkin: uskokaa tai älkää, minulla ei ole periaatteessa minkäänlaista yhteyttä Scary Movie -sarjaan. En ole koskaan, en edes silloin, kun olin murrosikäinen teini ja ensimmäinen elokuva julkaistiin, pitänyt niitä hauskoina. Mutta katsoin Ghettoblasterin (tai Don't Be a Menace to South Central While Drinking Your Juice in the Hood, kuten alkuperäinen nimi kuuluu), kun olin 10 tai 11-vuotias. Siinä oli kohtauksia, jotka olivat hauskoja, vaikka en ollut tuossa iässä nähnyt edes puolta niistä elokuvista, joita se parodioi.

Joka tapauksessa odotukseni uutta Scary Moviea kohtaan olivat jo alusta alkaen alhaiset, mutta (koska aina on olemassa mutta) tunsin silti pienen, mikroskooppisen pienen toivon pilkahduksen. Naiivissa mielessäni oli ajatus siitä, että eihän franchising-sarjaa kaivettaisi esiin ja käynnistettäisi uudelleen 26 vuotta ensimmäisen elokuvan julkaisun jälkeen, ellei sillä olisi oikeasti hyvää ideaa tai ellei se olisi oppinut jotain matkan varrella? Aioin kirjoittaa jotain "kypsyneestä", mutta pidättäydyn siitä.

Joka tapauksessa. Juoni, niille, joita kiinnostaa :

"26 vuotta Ghostfacen pakenemisen jälkeen alkuperäiset 'Neljä' ovat jälleen kerran tappajan kohteena, eikä mikään kauhuelokuvasarja ole turvassa. Marlon Wayans ("Shorty"), Shawn Wayans ("Ray"), Anna Faris ("Cindy") ja Regina Hall ("Brenda") palaavat jälleen yhteen, ja heidän rinnallaan on palanneita suosikkeja ja uusia kasvoja, jotka käyvät läpi rebootteja, remakeja, remake-uudelleenfilmatisointeja, esiosia, jatko-osia, spin-offeja, arthouse-kauhua, alkuperäistarinoita, kaikkea ikoniseksi katsottua, ja jokaista "viimeistä lukua", joka ei olekaan viimeinen.

"Mikään ei ole pyhää. Mikään kerronnan keino ei ole turvallinen. Kaikki rajat ylitetään. Wayansin veljekset ovat palanneet kumoamaan kulttuurin."

Keskitytään siihen. "Mikään ei ole pyhää. Kaikki rajat ylitetään." Todellako? No, aika moni on, rehellisesti sanottuna...

Oikeastaan ei edes tunnu siltä, että he yrittäisivät. Esimerkiksi eräs hahmo leikittelee sukupuolidysforialla ja transfobialla, josta olisi voinut tehdä sekä provosoivan että hauskan. Valitettavasti käsikirjoittajilta puuttuu sen toteuttamiseen tarvittava hienous tai koominen ote. Sama pätee valitettavasti muuhun elokuvaan ja jokaiseen huumoriyritykseen. Rasistisia ennakkoluuloja käsitteleviä vitsejä kasataan, ja siinä on aivan sama, sillä se olisi voinut olla sekä tehokasta että hauskaa, mutta se menee täysin hukkaan.

Kuulostanko tätä arvostelua kirjoittaessani maailman kuivimmalta ja huumorintajuttomimmalta paskiaiselta? Itse asiassa pidän komedioista, mutta odotan jonkinlaista laatua. Pidän jopa parodioiden ideasta, vaikka vain harvat onnistuvat siinä kunnolla. Tässä tapauksessa hymyilin kahdesti koko elokuvan aikana... Ensimmäinen kerta oli alussa, jossa Ghostface hyökkää Teyana Taylorin (joka esittää itseään) kimppuun New Yorkin kujalla. Hän päästää huudon, ja katu kuhisee gangstereita, jotka tulevat juosten, hyppäävät autoista, laskeutuvat köysillä helikopterista, ja lopulta paikalle ilmestyy myöhästyjä sähköskootterilla. Silloin minä todella hymyilin.

En odota mitään koomista loistoa, päinvastoin. Odotan nuorisokomediaa, joka leikittelee rasismilla, seksillä ja vessahuumorilla. Se on ihan hyvä, varsinkin kun parodioitavana on koko joukko loistavia kauhuelokuvia, kuten Get Out, Sinners, M3GAN ja Terrifier, vain muutamia mainitakseni. Se, että kokoaa kokonaisen käsikirjoittajista, ohjaajista, tuottajista ja näyttelijöistä koostuvan tiimin ja onnistuu luomaan 90-minuuttisen komedian, joka tuskin saa edes nauramaan, on jo sinänsä kiehtovaa. Lisäksi suuri osa huumorista koostuu siitä, että näyttelijät vetävät naamaa tai ääntelevät hölmösti. Vain harvat näyttelijät pystyvät tällaiseen huumoriin, eivätkä Marlon Wayans ja kumppanit kuulu heihin.

Voin toki olla nirso katsoja, mutta rakastan syyllisiä nautintoja, myös hölmöjä elokuvia, elokuvia, jotka ovat niin huonoja, että ne ovat hyviä. Olisin halunnut, että Scary Movie olisi päätynyt juuri siihen, koska sen peruslähtökohta on niin yksinkertainen ja siitä voisi tehdä jotain pirun hauskaa. Se on lapsellinen, mutta väärällä tavalla, kovaääninen, mutta enemmänkin nolo kuin mikään muu, ja melkein häpeää näyttelijöiden puolesta ja melkein haluaisi kerätä rahaa lapioihin, jotta he voisivat haudata uransa. Niin huono? Kyllä, niin huono se on. Saamme komedian, joka ei ole oikeastaan lainkaan hauska.

Mutta tiedättekö mitä? Minulla on Scary Moviesta kaksi positiivista asiaa sanottavana. Ensimmäinen on se, että se loppuu. Toinen on se, että se hyväksyy kriitikoiden murskaavat arvostelut päivitetyissä kansissa. Valitettavasti se on loputtomasti viihdyttävämpää kuin itse sisältö. Tehkää itsellenne palvelus ja käyttäkää aikanne jonkin muun oikeasti hauskan katsomiseen.