Lovecraft Country (HBO Nordic)

Historiallisia 1950-luvun Jim Crow -aikakauden umpirasistisia teemoja ja yliluonnollisuutta sekoittava Matt Ruffin romaaniin perustuva ja Misha Greenin tuottama Lovecraft Country on nyt saatu päätökseen HBO Nordicin puolella. Jatkuvajuoninen, mutta ajoittain "viikon hirviö" -tyyliäkin käyttävä televisiosarja alkaa vahvasti, ja muutamaa hieman sekavaa jaksoa lukuun ottamatta tuottaa ruudulle monipuolisen hirviökavalkadin kauhisteltavaksi.

Atticus Freemanin (Johathan Majors) verenperintöä seuraava sarja ei epäröi esitellä teemojaan heti ensimmäisestä jaksosta alkaen. Atticus ja Jurnee Smollettin esittämä Leti joutuvat välittömästi pakenemaan niin rasistia poliiseja kuin paranormaaleja hirviöitäkin. Valtaosin tummaihoinen näyttelijäkaarti The Wirestä tutusta Michael K. Williamsista Wunmi Mosakun Rubyyn tekevät kukin vahvat suoritukset pääosakaksikon sukulaisina, joiden omat koettelemukset kietoutuvat ja selviävät pääjuonen edistyessä. Magia ja suuremmat mystiset kuviot alkavat vähitellen selvitä loppua kohden, ja ne saavat lopulta tyydyttävän loppuratkaisun, joka ei pyri petaamaan kakkoskautta ykköskauden juonikuvioiden kustannuksella.

Suuri osa ajasta käytetään ajankuvan ja henkilöiden välisen draaman puimisessa. Yhtenä hetkenä se muistuttaakin enemmän kipeää periodidraamaa kuin kauhua, toisena taas mennään erittäin syvään päähän ja K18-materiaalin pariin. Kun niiden aika koittaa, erikoisefekteissä ei ole säästelty, ja niin sanottu "kehokauhu / body horror" -tyyli on vahvasti läsnä verta estoitta läträävissä kohtauksissa.

Eniten sarja haparoi sinänsä mielenkiintoisissa, mutta monilta osin irrallisiksi jäävissä jaksoissa, joissa tapahtumat irtoavat pääjuonesta. Nämä "kummitustarinat" on sinänsä kyllä hyvin kerrottu, mutta niiden anti suuremman kokonaisuuden kannalta jää ohueksi. Ja kun jaksoja on "vain" 10 kappaletta, jokaisen toivoisi pitäytyvän sarjan vahvuuksissa mahdollisimman tehokkaasti. Tyylilaji pysyttelee joka tapauksessa vakavan draaman ja kauhun puolella, eikä muutamia keveämpiä tai humoristisempia kohtauksia heitellä sekaan puolihuolimattomasti jännitystä leikkaamaan.

Visuaalisesti Lovecraft Country on erinomaisesti toteutettu niin teemojen, puvustuksen, lavastuksen kuin musiikin kautta. Erikoisefektitkin ovat sen verran korkealla tasolla, että niiden näyttäminen suoraan kameralle ilman sumuja, pimeyttä tai muita keinoja ei satu silmään.

Lovecraft Country käsittelee monien kauhuelokuvien tapaan erittäin vakavia teemoja yliluonnollisessa kontekstissa. Sen teemat rasismista alkoholismiin, hylkäämiseen ja väkivaltaan muistuttavatkin esimerkiksi Romeron Kuolleiden aamunkoittoa (joka tunnetusti käsitteli zombien lisäksi kulutusyhteiskuntaa) ja uudempaan 28 päivää myöhemmin -elokuvaa ja sen yhteiskunta- ja instituutiokritiikkiä. Sarjan selkein viesti onkin, että pahin hirviö on yleensä ihminen itse.