Serious Sam Collection

Kroatialaisen Croteamin luoma Serious Sam -räiskintäsarja on tullut kuuluisaksi koruttoman komeasta toiminnastaan ja itseironisesta teknisestä jälkijättöisyydestään, ja Sam on seikkaillut harvakseltaan ilmestyvien pääpelien välissä jos jonkinmoisissa sivu- ja lisäosissa. Sarja sai kuitenkin kuluneena syksynä vihdoin jatkoa, kun ytimekkäästi nimetty Serious Sam 4 paukutteli tiensä pelikauppoihin. Uuden seikkailun kunniaksi kolme ensimmäistä Serious Samia kääräistiin marraskuun puolivälissä nykylaitteille yhteiskokoelmana, jossa on komea kattaus suhteellisen menevää pelattavaa Switch-version teknisistä ongelmista huolimatta.

Serious Sam: The First Encounter (2001) ja Serious Sam: The Second Encounter (2002) on veistetty siinä määrin samasta puusta, että osat tarjoavat hyvin identtistä toimintaa niin teknisesti kuin pelisuunnittelullisestikin - kumpikin osa on kuitenkin saanut pintaansa teräväpiirtopakkeloinnin, jonka myötä vanhat pelit näyttävät ajoittain sangen edustavilta lähinnä isoissa ulkoilmamiljöissä. Ykkösosan alussa äijistä äijin Serious Sam passitetaan menneisyyteen hakemaan muinaiseen Egyptiin jemmattua artefaktia, jolla inhottavien alieneiden hyökkäys pitäisi saada pysäytettyä. Kakkososassa puolestaan jahdataan Graalin maljaa hivenen monipuolisemmissa maisemakattauksissa, joiden myötä Sam kylvää tuhoa muun muassa inkakulttuurin raunioissa, keskieurooppalaisissa kaupungeissa ja kauniisti kimaltavissa talvimaisemissa.

Kaksi ensimmäistä Serious Samia tarjoavat kumpainenkin vauhdikkaan, noin viisituntisen räiskintäseikkailun yllättävän monimutkaisissa luolastoissa, jotka saavat salahuoneineen pelaajan suuntavaiston äkkiä sekaisin - olisin ainakin itse kaivannut jonkinlaista karttaa oikean suunnan hahmottamiseen. Toisaalta lineaariset ympäristöt vievät kyllä pelaajaa eteenpäin ennemmin tai myöhemmin; pelaaja osaa suunnistaa vähän matkan päässä möykkäävien vihollisten luokse. Ykkösosassa taistelut unohtuvat turhan usein paukkumaan rajattuihin sisätiloihin, mutta kakkosessa vuorottelu sisätiloissa tapahtuvan pyssyhipan ja kokonaisia laaksoja nielevien vihollisvyörytysten välillä pelittää huomattavasti monipuolisemmin ja luontevammin. Kakkososa lyö tiskiin myös uusia aseita liekinheittimen ja kiikarikiväärin muodossa, ja jälkimmäisellä tuliluikulla kelpaa napsia lenteleviä vihollisia korkeuksista entistä luontevammin. Kakkososaan on livahtanut mukaan myös Serious Sam -pommi, jolla voi tappaa kerralla kaikki Samin kimpussa häärivät viholliset. Tiukemmilla vaikeustasoilla pelastavan pamauksen merkitystä ei voi liioitella, sillä pommin avulla pelaaja saa itselleen hetken hengähdystauon ennen seuraavaa vihollisaaltoa.

Taistelut eivät ole turhaan muodostuneet Serious Sam -sarjan tähtihetkiksi - erityisesti laajat ulkoilmamittelöt päälle vyöryviä vihollisarmeijoita vastaan saavat hien otsalle, vaikka ammuksia ja uusia aseita paiskataan päin näköä säännöllisin väliajoin ilman realismin hiventäkään. Singolla kelpaa ampua sarjatulta, haulikko tekee tarkkaa tuhoa huomattavien etäisyyksien päähän ja niin edelleen. Tykinruoka juoksee kovin tekoälyttömän mutta näyttävän näköisesti suoraan Samia päin; päättömät mutta täyttä kurkkua huutavat (!) paidattomat itsemurhapommittajat sekä Doom-henkiset koneen ja elävän olennon groteskit risteymät eivät ole saaneet pintaansa uusia animaatioita, vaan ovat ysärihenkisyydessään vähän huvittaviakin ilmestyksiä. Sekä ensimmäinen että toinen Serious Sam sisältävät käytännössä saman viholliskatalogin, ja kerran opittuja selviytymistaktiikoita voi soveltaa myös toisessa pelissä. Kakkososan lisäosa Legend of The Beast (2012) lämmittelee egyptiläismaisemia täysin samoilla vihollisilla, eikä yhden illan riemu iske uusia makuja pöytään millään tasolla.

Kahteen ensimmäiseen Serious Samiin on eksynyt myös varsin yksinkertaisina pysytteleviä aivopähkinöitä, jotka luovat kieltämättä kaivattuja mutta vähän ennalta-arvattavia hengähdystaukoja toiminnan lomaan. Pulmiin voi hakea apua pelin valikoihin kertyvistä lokimerkinnöistä, joita Samin taustatiimi tuottaa sankarin avuksi - taustatyön suurin ongelma on kuitenkin se, että pelaajan pitäisi malttaa keskeyttää toiminta lukutauon ajaksi. Valikoiden fontit ovat naurettavan pienet televisioruudulta tiirailtaviksi, ja jopa Switchin omalla näytöllä tiiviin kirjasintyypin kanssa saa ajoittain tuskailla. Vähäisenkin juonenkuljetuksen ahdistaminen sivuvalikkoon tekee kahdesta Serious Samista hivenen persoonattomia pelikokemuksia, jotka nojaavat pääosin ansaitusti tunnelmallisen toiminnan varaan. Switch-version ruudunpäivitys pysyy hyvin tasaisena toiminnankin keskellä Handheld-tilassakin, mutta kakkososalla on hivenen häiritsevä tapa latailla uuteen huoneeseen tai laajemmalle ulkoilma-alueelle siirryttäessä. Toisen Serious Samin latausruutuja saa myös tuijotella tovin jos toisenkin.

Serious Sam 3: BFE (2011) alkaa epätoivoisesta tilanteesta Kairossa - avaruusalienit hyökyvät maahan säälimättömästi, ja edelleen alienien hätyyttelyyn tähtäävää teknologiaa jahtaava Sam tömähtää keskelle kairolaista kaupunkisodankäyntiä. Sam onnistuu taustatiimeineen saamaan vihiä maan alla majailevista salaisuuksista, joihin käsiksi päästäkseen päähenkilön täytyy tarjota lyijymyrkytykset valloittajaporukalle.

Kolmas Serious Sam tuntuu kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna jopa hämmentävän modernilta peliltä alkupuolen tiukkoine toimintajaksoineen ja jopa dialogilla höystettyine välinäytöksineen. Tiiviissä putkessa kaduilla ja maanalaisissa kellareissa etenevä toimintaseikkailu ei kuitenkaan tarjoile alkutuimaan tuttuja Serious Sam -säväreitä isojen taisteluiden poissaolon takia - alien-kasvillisuuden valtaamassa museossa taskulampun varassa paukuttelu vie ajatukset pikemminkin The Last of Usin maisemiin. Aavikkoisiin rauniomaisemiin siirryttäessä homma kuitenkin avartuu tutun eeppiselle tasolle, ja komeat tehosteet tekevät kieltämättä vaikutuksen. Räjähdykset ja luodit nostattavat ilmaan aavikkopölyä, jonka seassa lentävät veriset viholliskappaleet näyttävät varsin muikeilta.

Serious Sam 3: BFE hämmentää soppaa suhteellisen laajoiksi avartuvien tasojensa lisäksi uudella pelimekaniikallisella keksinnöllä eli oikeaa tattia pohjaan painamalla käynnistyvällä lyönnillä, jonka päätteeksi Samille saattaa jäädä käteen vihollisen silmämuna tai kallo. Tätä saalista voi sitten viskellä muiden vihujen suuntaan, mutta hitaasti lähtevä heitto ei ole kauhean käytännöllinen hyökkäyskeino nopeiden taistojen keskellä. Pelin konekivääri osoittautuu huomattavan dominoivan tehokkaaksi aseeksi, mutta sinko puolustaa paikkaansa tuhovoimaisuudessaan ja näyttävyydessään. Raketit kiitävät vihollisia kohti hienojen valotehosteiden saattelemina ja varsinainen räjäytys lennättää verisiä ruumiskimpaleita pitkin seiniä, mutta itse hurme-efektit jättävät toivomisen varaa aneemisine purskahduksineen. Switch-version tekninen viimeistelemättömyys nostaa päätään myös kolmososan välianimaatioissa äänten ja kuvan katkeilemisen muodossa. Tämä on harmi, sillä kornia huumoria ja pölhöä dialogia pursuavat välinäytökset ovat leikkauksineen tietoisen toimintaelokuvamaista katseltavaa näyttävine kuvakulmineen ja vauhdikkaine tapahtumineen. Komea soundtrack viimeistelee kokonaisuuden mainiolla tavalla. Kolmos-Samin lisäosa Jewel of the Nile (2012) ei keksi pyörää turhaan uudestaan, mutta viihdyttää kyllä tuttuun tapaan.

Kakkos- ja kolmososan teknisistä pulmista huolimatta Switch-painos pelittää parhaimmillaan varsin mukavasti. Switchin Sleep Mode -tilan myötä sovellusta ei tarvitse sammuttaa, vaan Serious Samin seuraan voi liittyvä vaivattomasti lyhyiksikin pelituokioiksi - vauhdikas mutta itseään armottomasti toistava toiminta maistuu makoisimmin maksimissaan parin tason mittaisissa pelisessioissa. Miinusnapin taakse on piilotettu pikatallennus-komento, joka toki sujuvoittaa toimintaan tarttumista entisestään.

Jos päättyneen pelivuoden Doom Eternalit sun muut räiskintähipat eivät ole saaneet verenhimoa sammumaan, alkanutta vuotta sopii lähteä tietyin varauksin rikkomaan tällä kolminkertaisella Serious Sam -pläjäyksellä. Varsinkin sarjaan aiemmin tutustumattomille kyseessä on kohtuullisen kannattava diili, jossa piisaa kaoottista pelattavaa pitkäksi toviksi Deathmatch-moninpelitiloja unohtamatta.