Signs (4K) on esimerkki ammattimaisesta elokuvanteosta

Noustuaan suosioon The Sixth Sense -elokuvallaan (1999) ohjaaja M. Night Shyamalania ei tuntunut pysäyttävän mikään. Jokainen hänen seuraavista elokuvistaan herätti mielenkiintoa kiehtovan mystisellä aiheellaan ja tavaramerkiksi tulleella lopun yllätyskäänteellä. Signs (2002) oli jo kolmas hitti ohjaajalta putkeen, ja nyt on aika jännittää sen parissa kotisohvalla 4K-tarkkuudella.

Aluksi pelkältä käytännön pilalta vaikuttanut tihutyö amerikkalaisella maissipellolla kasvaa globaaliksi ilmiöksi, jonka myötä historiankirjat kirjoitetaan uusiksi ja ihmiskunta on suuressa vaarassa. Vaimonsa kuoleman myötä uskonsa menettänyt Graham Hess (Mel Gibson) tekee kaikkensa pitääkseen surevan perheensä kasassa kriisin aikana, joka koettelee niin uskon kuin realistisuuden rajoja.

Signs yhdistelee nokkelasti yliluonnollisia asioita tavalliseen arkeen luoden elokuvakokemuksesta helposti lähestyttävän mutta myös kiehtovan mystisen. Mestarillisella ohjauksella onnistutaan rakentamaan elokuvaan useita kutkuttavan jännittäviä tilanteita minimalistisella tyylittelyllä ja perinteisillä kamerakikoilla ilman ylenpalttista efektihekumaa. Maanläheinen lähestyminen kerrontaan vahvistaa myös teemojen käsittelyä uskon menetyksestä, tapahtumien merkityksestä ja menettämisen pelosta. Kaksi ensimmäistä näytöstä etenee päättäväisesti nitoen kiehtovia tapahtumia, nokkelia istutuksia, palkitsevia lunastuksia ja yllättäviä säikytyksiä laatuviihteeksi. Vaikka viimeinen näytös ei missään nimessä ole huono, tuntuu siltä, etteivät tekijät ole olleet aivan varmoja, kuinka viedä rakentamansa tarina päätökseen. Kohtuullisen iso skaala supistetaan yksittäiseksi kahakaksi ja lopputeksteihin edetään venytetyn tilanteen myötä vauhdilla. Lähinnä tulee mieleen, että M. Night Shyamalan on joutunut oman yllättävän loppukäänteensä uhriksi ja joutuu sellaisen kyhäämään väkisin jokaiseen elokuvaansa, koska sellaista häneltä odotetaan. Signsin loppu on mielenkiintoinen ja selkeästi siihen on ajatusta laitettu, mutta itselleni se kuitenkin tuntuu enemmän konkreettiselta ja rautalangasta väännetyltä kuin ohjaajan aikaisemmissa elokuvissa.

Näyttelijävalinnat ovat elokuvassa onnistuneita. Lähinnä toimintaelokuvista ja spektaakkeleista tunnettu Mel Gibson käyttää näyttelijäntaitonsa laajaa skaalaa vakuuttavasti surevana perheenisänä, jonka kamppailu uskonsa parissa ja yliluonnollisten asioiden hyväksymisessä tuntuu uskottavasti riipaisevalta katsojalle. Joaquin Phoenix onnistuu luomaan suuntaansa etsivän nuoren miehen roolista tyylilleen ominaisen hiljaisen ja asteen verran omalaatuisen suorituksen, mikä maustaa sopivasti tarinaa ja tukee Mel Gibsonin hahmoa. Elokuvan lapsinäyttelijät Rory Culkin ja Abigail Breslin onnistuvat olemaan kameran edessä harvinaisen luonnollisia reagoiden monimuotoisiin tilanteisiin uskottavasti. Lasten nokkelan sanailun ja heittäytymisen kautta elokuvan jännitteitä saadaankin purettua luonnollisen oloisella tilannekomiikalla.

Signs on mainio esimerkki taitavasta tarinankerronnasta ilman turhia efektejä. Shyamalanilla on hieno taito keskittyä yksittäisiin tilanteisiin vangiten katsojan hetkeen ja keskittämään huomion yksityiskohtiin. Ammattimaisella kuvauksella normaalin oloisista tapahtumista kehkeytyy kutkuttavan jännittäviä tilanteita, joiden hyppysäikäytykset eivät pelkästään ole yllättäviä mutta myös omaperäisyydessään hyväksyttävän nokkelia. Elokuva pyörii pitkälti yhden talon ja maissipellon ympärillä ja osaa hyödyntää sitä harvinaisen monipuolisesti eikä elokuva tunnu millään muotoa pieneltä tai halvalta. Säveltäjä James Newton Howardin oiva yhdistelmä klassista elokuvamusiikkia ja omaperäistä sointua tehostavat elokuvan mystiikkaa ja jännitteitä nostaen tunnelmaa hienosti.

Natiivi 4K-kuva on terävä pienintä yksityiskohtaa myöten ja kohinat on siivottu ammattitaidolla saaden elokuvan ilmeen näyttämään puhtaalta mutta silti orgaaniselta. HDR-tehosteet syventävät tehokkaasti elokuvan väripalettia antaen kuvalle tyylikkään ja eloisan ilmeen. Valovoimaisuutta ei kuitenkaan ole juuri vahvistettu kovinkaan tehokkaasti niitä kaipaaviin kohtiin.

Vaikka Signs ei aivan yllä suosikkielokuvieni tasolle M. Night Shyamalanilta, on siitä silti huomattavissa ammattimainen ote elokuvan tekemiseen. Tilanteita rakennetaan huolella ja kokonaisuus tuntuu pitkälti ehjältä ennen lopun pientä epävarmuutta. Elokuva rullaa moitteetta nokkelien ratkaisujen ja kutkuttavien yllätysten parissa eikä päästä otteestaan ennen lopputekstejä. Onkin harmi, ettei laadukasta kuvaa lukuun ottamatta 4K-julkaisu sisällä lisämateriaaleina kuin interaktiiviset valikot, ja nekin on tarjoiltu nolosti sivusuunnassa venytetyn 4:3-julistekuvan päällä, mikä ei jätä kovin ammattimaista kuvaa julkaisijasta, tai tee kunniaa elokuvalle.