Silent Hill: Townfall Resident Evil Requiem Esikatselu: Onko Screen Burnilla ehdokas vuoden 2026 parhaaksi selviytymiskauhuksi?

Mielestäni Silent Hill on ollut viime vuosina hieman epätavallisessa tilanteessa. Vaikka Bloober Teamin toteuttama Silent Hill 2:n uusintaversio oli monella mittarilla mitattuna erinomainen kokemus, sarjan muut teokset ovat olleet laadultaan hyvin vaihtelevia. Olemme nähneet unohdettavia interaktiivisia sarjoja, kuten Silent Hill: Ascension, ja jopa pienimuotoisia seikkailuja, jotka eivät jättäneet erityisen vaikuttavaa jälkeä, kuten oli laita Silent Hill: The Short Messagen kohdalla. Sitten tuli vuonna 2025 julkaistu Silent Hill f, projekti, jonka lähtökohta oli kiehtova, mutta josta mielestäni puuttui se viimeistely ja särmä, jotka olisivat antaneet sille paikan selviytymiskauhun genren jättiläisten joukossa. Tunnen myös hyvin monien rakastaman Silent Hill f:n, mutta minusta peli oli askel taaksepäin verrattuna Bloober Teamin loistavaan uusintaversioon.

Nyt olemme jälleen kerran aivan uuden Silent Hill -projektin kynnyksellä; tällä kertaa sen takana on kehittäjä Screen Burn, joka aikoo hieman muuttaa Silent Hillin kaavaa ottamalla käyttöön ensimmäisen persoonan näkökulman. Pelin nimi on * Silent Hill: Townfall*, ja sen perusteella, mitä olen nähnyt tämän vuoden Gamescomissa esitellystä esikatseluversiosta, tämä on peli, joka ei toista *Silent Hill f:n* virheitä ja saa sinut jälleen kerran ymmärtämään, miksi kauhugenre on parempi, kun Silent Hill on säännöllisesti mukana kilpailussa.

Tapahtumapaikkana on St. Amelia, viehättävä skotlantilainen rannikkokaupunki, jossa on kaikki ne tunnusmerkit ja muotoiluelementit, joita odottaisit, jos satut tuntemaan alueen. Odotettavissa on merenrantaa kohti avautuvia rivitaloja, kapeita kujia, jotka erottavat eri kadut toisistaan, sekä pieniä kauppoja, jotka tarjoavat lähiasukkaille välttämättömiä ja keskeisiä tarvikkeita. Makrotasolla Screen Burn on maalannut varsin viehättävän kuvan, joka kuitenkin romahtaa pian Silent Hillin tasolle, kun huomaat, että kadut ovat autioita ja tyhjiä, paksu sumu pitää aluetta otteessaan ja kauheita olentoja vaeltaa kaduilla.

Silti Silent Hill -kuva, jos niin haluaa sanoa, ei tule heti mieleen pelissä Silent Hill: Townfall. Se voi tuntua oudolta, mutta pelin alku, ehkä juuri ensimmäisen persoonan näkökulman vuoksi, tuntuu hieman enemmän modernilta Resident Evililtä. Visuaalinen ilme ja grafiikka ovat erinomaisia, päähenkilö Simon tuntuu aidolta, laajempi St. Amelia -alue on todellinen nautinto tutkittavaksi, ja pelissä on toteutettu interaktiivisuutta, jota Silent Hill f:stä muuten puuttui. Olipa kyse sitten pelin tallentamisesta soittamalla numero puhelinkopista tai jopa siitä, että joudut olemaan aktiivisempi ja kriittisempi pulmien ratkaisemisessa voittaaksesi tielläsi olevat haasteet; saatat toisinaan unohtaa, että pelaat Silent Hill -peliä.

Tätä korostaa vielä CRTV:n käyttöönotto – se on pieni kädessä pidettävä televisio, jolla voi virittää radiosignaaleja saadakseen vihjeitä pelin taustalla olevasta mysteeristä ja jopa havaita vaaroja seinien läpi. Sitä käytetään yksinkertaisesti vetämällä CRTV ylös Simonin kasvojen eteen, liu'uttamalla liukusäädintä liipaisimilla signaalien kohdalle ja vaihtelemalla sitten niiden välillä hyödyntääksesi ”viritettyä” signaalia. CRTV on ainutlaatuinen ominaisuus, joka vahvistaa tätä peliä huomattavasti, mutta juuri tässä vaiheessa alkaa myös huomata Silent Hill -tyylisiä yksityiskohtia.

Ensinnäkin, kun viholliset ilmestyvät, ei voi erehtyä: tämä on Silent Hill -peli. Puhumme olentoista, joissa on ihmismäisiä piirteitä yhdistettynä muihin epätavallisiin esineisiin ja osiin, mikä luo vääristyneen biomassan, joka on suoraan painajaisistasi repäisty. Ne muistuttavat ulkonäöltään hirviöitä, joita olemme nähneet lukemattomissa aiemmissa Silent Hill -peleissä, ja vaikka Simonillakin on muutamia keinoja torjua niitä puulevyillä ja muilla lähitaisteluvälineillä, tämän pelin päätavoitteena on välttää näitä vihollisia hinnalla millä hyvänsä hyödyntämällä salamyhkäisyyttä ja CRTV:tä.

Toinen seikka, joka saa sinut huomaamaan Townfallin Silent Hill -henkisyyden, liittyy ydintarinaan ja siihen, kuinka seuraamme Simonia hänen yrittäessään selvittää mysteeriä siitä, miten hän on päätynyt St. Amelian rannoille, miksi siellä ei ole muita asukkaita ja miten hänen kumppaninsa liittyy kaikkeen tähän. Aivan kuten James Sunderland, joka seurasi hajanaisia tietoja yrittäessään löytää Marya, Simon matkustaa ympäri kaupunkia etsien pääasiassa Zoea, vaikka lisätietojen saaminen hänen tiputuspussistaan ja sairaalarannekkeestaan ovatkin keskeisiä tarinan juonilankoja.

On syytä mainita, että demo keskittyi pääosin Silent Hill: Townfall-pelin alkuvaiheisiin, erityisesti siihen osaan peliä, jossa Simon huuhtoutuu St. Amelian laiturille ja aloittaa seikkailunsa. Tämän vuoksi en voi kommentoida, miten taisteluista tulee merkittävämpi osa laajempaa kokonaisuutta, tai edes sitä, tuodaanko peliin uusia mekaniikoita ja työkaluja seikkailun kehittymisen tueksi. Voin kuitenkin kertoa, että ensimmäisen persoonan näkökulma ja HUD:n puuttuminen vahvistavat erinomaisesti pelin pelottavuutta ja immersiivisyyttä, St. Amelian tasosuunnittelu on huippuluokkaa ja pelin yleinen esitystapa on suorastaan ensiluokkaista. Olemme saaneet nauttia poikkeuksellisesta selviytymiskauhupelistä aiemmin tänä vuonna Resident Evil Requiemin muodossa, ja sen perusteella, mitä olen tähän mennessä nähnyt Silent Hill: Townfall:sta, tuntuu todellakin siltä, että Konami, Annapurna ja Screen Burn ovat valmistautumassa tuomaan markkinoille pätevän ja mieleenpainuvan kilpailijan.

Vuosi sitten lähdin Gamescom 2025:stä ylistäen Resident Evil Requiemia, kun olin vihdoin päässyt kokeilemaan sitä, vaikkakin vain lyhyesti. Tänään Konami on varastanut huomioni, sillä Silent Hill: Townfall näyttää olevan jotain erityistä, todellinen arvokas lisä survival horror -genreen. Jos pidät tämän tyyppisistä peleistä, kehotan sinua seuraamaan tätä projektia, sillä näkemäni perusteella siitä on tulossa jotain todella viihdyttävää.