Singstar Dance

Singstar Dance rakentuu jo varsin tutuksi tulleen karaokepelikonseptin päälle. Jo päävalikosta selviää, ettei runkoa ole kovin syvällisesti myllerretty, sillä kaikki toimii tismalleen samalla tavalla kuin sarjan muissakin osissa. Uutena ominaisuutena biisejä voi kuitenkin paitsi laulaa myös tanssia ammattimaisen koreografian mukana.

Tanssi on toteutettu tietysti PlayStation Move -liikeohjainta käyttäen. Ohjainta pidetään oikeassa kädessä pelin seuratessa liikkeiden suuntaa ja erityisesti ajoitusta. Tarkasti rytmin mukaan jammaileva kerää liikkeistään huippupisteitä, kun taas perässä laahaava tai vääriä liikkeitä tekevä joutuu katselemaan pelin nootteja aivan kuin laulupuolellakin.

Idea on sinänsä yksinkertainen ja toimiva, mutta pelin juuret paistavat tanssista liiankin selvästi. Tanssiminen paljastuu nopeasti päälle liimatuksi ominaisuudeksi, joka ei opasta eikä myöskään pakota pelaajaa tanssimaan oikein. Liikkeiden apuna on ainoastaan ruudun oikeassa reunassa esiintyvä ammattilaistanssija, jonka monimutkaisissa liikesarjoissa ja tiukassa rytmissä on aloittelevan miltei mahdoton pysyä. Koreografia ei ole niin robottimainen kuin monissa muissa tanssipeleissä, mutta vastapainoksi pelaaja ei voi ennakoida liikkeitä muuten kuin hieromalla samaa kappaletta niin kauan, että sen muistaa ulkoa.

Bilepelin kannalta on virhe jättää tanssiliikkeistä visuaaliset avut pois. Esimerkiksi käsien liikkeet voitaisiin osoittaa ruudulla visuaalisin juovin, joita Move-ohjaimella seurattaisiin. Se helpottaisi sekä liikkeiden opettelua että omien virheiden havaitsemista. Toisaalta harjoitustila ei anna mahdollisuutta tanssiosuuksien pätkimiseen osiksi tai liikkeiden tekemiseen ensin hidastetusti. Harjoittelu koostuu yksinkertaisesti vain tavallisesta kappaleesta ja koreografiasta, johon ei liity lainkaan pisteytystä. Arvioinnin puute jopa hankaloittaa opettelua.

Tanssin alkukantaista toteutusta alleviivaa se, että todellisuudessa vain ohjaimen liikkeillä on väliä. Onnistuin keräämään mahtavia arvosanoja liikkeistä, joissa liikutin vain oikeaa kättäni. Oikeaoppisilla askelluksilla tai kehonliikkeillä ei lopulta ole suurta merkitystä pisteytykseen, joka muutenkin tuntuu varsin anteeksiantavalta Singstarin lauluosuuksiin verrattuna. Kokonaisuutena tanssipuoli jääkin varsin pinnalliseksi esimerkiksi koko kehon tunnistavan Kinectin Dance Centraliin verrattuna.

Laulupelinä Singstar Dance on yhtä toimiva kuin sarjan muutkin osat. Se sisältää myös tutut nettitoiminnot ja mahdollisuuden omien huippuhetkien jakamiseen ystäville. Ehkä selkeimpänä erona moniin muihin osiin on rap-painotus. Kappalevalikoimaan on ilmeisesti pyritty hakemaan sekä laulettavia että jytäbiisejä, sillä 30 kipaleen lätyltä löytyy niin Lady Gagan Poker Facea kuin Gloria Gaynorin I Will Surviveakin.

Kevyempää - ja vanhempaa - tuotantoa edustavat Cyndi Lauperin Girls Just Wanna Have Fun, Blondien Heart of Glass, The Jackson 5:n I Want You Back ja The Supremesin Baby Love. Toisaalta mukana on myös Black Eyed Peasin Shut Up, Soulja Boyn Crank That, Shaggyn Boombastic, Pitbullin I Know You Want Me ja The Pussycat Dollsin Don't Cha. Näiden väliin mahtuu sekä Bäkkäreiden Everybody että Ricky Martinin Livin' La Vida Loca.

Kappalevalikoima onkin varsin monipuolinen ulottuen aina 1960-luvulta moderneihin klubibiiseihin. Väliin mahtuu monen monituista pop- ja hip hop -hittiä. Äänihuulia helisyttävä ja menojalkaa vipattava lisä on esimerkiksi Outkastin Hey Ya, joka leikittelee hauskasti monivivahteisen, funkahtavan rapin kanssa ja kuorruttaa kokonaisuuden Beatles-henkisellä musiikkivideolla. Näin laadukkaista biiseistä huolimatta Singstar Dancen kattauksesta puuttuu selkeä suunta.

Puhtaasti tanssipelin kannalta kaikki kappaleet eivät ehkä ole aivan sitä, mitä iltaa lämmittelevä kaveriporukka haluaisi veivaa-veivaa. Toisaalta Singstar-sarjasta löytyy selvästi parempia laulupelejä. Suurilukuiset rap-osuudet eivät edelleenkään ole sarjan parasta antia, sillä niiden rytmipohjainen pisteytys tuntuu jokseenkin epämääräiseltä äänenkorkeuteen pohjautuvien lauluosuuksien rinnalla. Supisuomalaisia karaokevelhoja saattaa myös hiertää kappaleiden englanninkielisyys. Varsinkin nopeiden räbäytysten jäsentäminen ja kunnollinen ääntäminen ilman aiempaa kokemusta voi olla turhan vaikeaa kevyen bilepelin raameissa.

On tietysti helppo sanoa, että taas se juippi saivartelee aivan turhasta; tarkoituksenahan on vääntää volyymit kaakkoon ja pitää hauskaa. Eikä Singstar Dance ponneton tapaus olekaan kaveriporukassa. Tanssi ja laulu toimivat tarvittaessa rinta rinnan, joten tanssimahdollisuus lisää sarjaan uuden ulottuvuuden myös niille, jotka eivät tavallisesti rohkene mikrofoniin tarttua. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että peli tuntuu nopeasti kokoon kyhätyltä spin-offilta. Kovimmat singstarat saanevat enemmän vastinetta rahalle panostamalla esimerkiksi Singstar Suomihitteihin, kun taas perusteellista tanssipeliä hakeville Singstar Dancen tanssiosuudet jäävät harmillisen puolivillaisiksi.

Pelkästään tanssiin keskittyvien jytäpakettien selättäminen vaatisi perusteellisempaa toteutusta, joka antaisi tanssille enemmän pelillistä painoa. Idea laulun ja tanssin yhdistämisestä on kaikesta huolimatta kiinnostava, ja mikäli suurpiirteinen tanssipuoli tai sujuvan englannin vaatimus eivät häiritse, on Singstar Dancessa kohtuullisen seurapelin ainekset. Hintakaan ei hirvitä.