Sinners on juuri niin mahtava kuin sanotaan

"Sammy!"

Tuo ensimmäinen säikäytyshetki, se ensimmäinen posaus teatterissa teki vaikutuksen tavalla, johon harva elokuva on pystynyt pakottaen toteamaan, että on keskityttävä siihen, mitä silmien edessä tapahtuu. Kokeakseen Sinnersin, Ryan Cooglerin viimeisimmän lippuluukkumenestyksen.

Sinnersin katsottuani varsin myöhään sain vaihtoehtoisen näkökulman verrattuna sellaiseen, joka katsoi elokuvan heti avausviikonloppuna. Olin tietoinen suuresta määrästä hypeä elokuvan ympärillä, ja pelkäsin sen tukehduttavan työn alleen. Siis oikeasti, miten hyvä vampyyrielokuva voi olla? Michael B. Jordan tekemässä tom hardyt Legendissä kuulosti hyvältä, mutta olen aina skeptinen, kun ilmassa on liikaa hypeä sosiaalisen median ja puskaradion perusteella.

Sinnersissa hype on ansaittua. Ryan Cooglerin kauhu sijoittuu Jim Crow -ajan Mississippiin ja keskittyy joukkoon ihmisiä yrittämässä nauttia uuden paikan avajaisista, kun vampyyrit tekevät kaikkensa juhlatunnelman pilaamiseksi. Elokuva valuu makua, omalaatuisuutta ja jännitystä ensiruuduista alkaen. Elokuvassa on huolenpitoa ja luovuutta joka hetkessä, jokaisessa valinnassa, ja näin kutsutaan ajattelemaan nähtyä yhtä paljon kuin mitä Coogler itse on ajatellut. Elokuva ei epäröi antaa asioiden olla aloillaan, jolloin katsoja voi pohtia sitä, minkä Coogler on herättänyt eloon.

Kun esittelyn jälkeen on kerrottu, että kyllä, vampyyrit astuvat kuvaan jossain vaiheessa, esitellään katsojalle hyvä kattaus tapahtumapaikkaa. Katsojalle esitellään Sammy, joka on saarnaajan poika unelmoimassa bluesmuusikon urasta. Sitten tavataan Smokestack Twins eli Michael B. Jordanin henkilöhahmot. Kaksoset tuntuvat niin hyvin tehdyiltä, että on vaikea uskoa, ettei heistä ole jo aikaisemmin tehty elokuvaa. Et voi sanoa, ettet ole nähnyt heidän kaltaisiaan aiemmin. Vanhempi veli Smoke on hiljaisempi ja karskimpi kuin hurmaava veljensä Stack, mutta tapa, jolla Jordan vaivatta vaihtaa kahden kesken saa heidät tuntumaan veljeksiltä, ja pakotti minut muistamaan, että kyseessä on vain yksi näyttelijä molemmissa rooleissa. Jordan teki myös hyvää työtä saaden kaksikon tuntumaan veljeksiltä, jotka ovat eläneet monta elämää ennen elokuvan tapahtumia ja olleet kaiken aikaa yhteen sidottuja. Mukana on aidon rakkauden tuntua, mitä on hankala luoda ottaen huomioon, miten usein on tarvetta pitää veljekset erillään, jottei rahaa tehosteisiin kuluisi liikaa.

Muut suoritukset Sinnersissä ovat yhtä mahtavia. Miles Caton on nouseva tähti, ja pitää helposti puolensa raskaammassa sarjassa kuin Dominic Sessa The Holdoversissa. Hailee Steinfeld on erittäin hyvä Stackin rakastajana, mutta ehkä olisin halunnut nähdä häntä enemmän elokuvan alkuvaiheissa. Wunmi Mosaku on loistava maanläheinen persoona elokuvassa, joka on riittävän itsetietoinen vampyyreista, ettei katsojan tarvitse huutaa valkokankaalle käyttää valkosipulia ja hopeaa. Delroy Lindo on kohtauksien varastaja Delta Slimina, mutta se todellinen tähti Jordanin ohella on Jack O'Connell Remmickina eli se pääasiallinen vampyyriuhka, joka on yhtä uhkaava kuin hurmaavakin paikoin.

Ehkä elokuvan ensimmäinen puolisko, ennen kuin Remmick päättää pilata kaikkien illan, on se paras osuus, ja sitä olisi saanut olla lisääkin, mutta O'Connell on vain niin hyvä roolissaan, että elokuva tuntuisi tyhjältä ilman häntä. Kun Sinners jatkuu, ja toiminta alkaa niin käy selväksi, että Coogler on ehkä ottanut käsittelyyn enemmän kuin voi toteuttaa. Kaksosille annetaan gangsterinen taustatarina, ja he ovat varastaneet niin irlantilaiselta kuin italialaiseltakin mafialta johtaen kaksikon vaikeuksiin ennen yliluonnollisten hahmojen ilmaantumista, jotka koettavat imeä veret pois. KKK on niin ikään mukana lisäten kuvioon vielä yhden pahisryhmän. Lisäksi kummankin suhde rakkauden kohteeseensa kera jatkuvien viittauksien epätasa-arvoon Yhdysvalloissa kyseisenä aikakautena. Suurimman osan ajasta elokuva pallottelee kaikkea hyvin, mutta mukana on tunne, että Cooglerilla oli idea kahdelle tai jopa kolmelle elokuvalle, mutta sovitti ne kaikki yhdeksi.

Toiminnassaan Sinners on suurimmaksi osaksi vakuuttava, paitsi että yhdessä kohtauksessa sankarit kohtaavat vampyyrien uhkan, ja silloin vain Jordan tuntuu liikkuvan. Kaikki muut seisovat paikoillaan, ja välillä otetaan lähikuvaa heistä ampumassa kiväärillä ja haavoittaen vampyyria, jotta Jordan voi astua kuvaan viimeistelemään. Lopussa on mahtava kohtaus, joka onneksi paikkaa jo mainitun puutteen, mutta muutama toimintakohtaus tuntuu laiskalta.

Sinners on mahtavasti rytmitetty, loistavasti näytelty ja loistavasti kuvattu elokuva. Monenlaisia teemoja pallotellaan, eikä aina onnistuta pitämään kaikkea mukana samalla, kun esitellään mukaan uusiakin, mutta elokuvan ydin on niin mahtava, että on vaikea kävellä ulos teatterista muuta kuin hymy huulilla ja elokuvan musiikki mielessä. Loistava elokuvakokemus ja muistutus siitä, että Coogler on yksi jännittävimpiä nimiä nykyajan Hollywoodissa.