Sleeping Dogs: Definitive Edition

United Front Gamesin Sleeping Dogs lukeutui vuoden 2012 aliarvostetuimpiin julkaisuihin. Nyt tämä avoimen maailman poliisirymistely näkee päivänvalon kaikkine lisäosineen uuden sukupolven konsoleilla.

Sleeping Dogsin tarina keskittyy kolmikymppisen poliisi Wei Shen soluttautumiseen Hong Kongin järjestäytyneisiin rikollispiireihin eli triadeihin. Aikaa myöten hän kohoaa hierarkiassa joutuen jatkuvasti tekemään valintoja, jotka pakottavat hänet miettimään identiteettiään poliisina. Samalla matka rikollisuuden syövereihin muuttuu alati henkilökohtaisemmaksi. Tarinaa kuljetetaan pääasiassa runsaiden välivideoiden avulla, jotka onnistuvat vaihtelevasti tunnesiteen luomisessa henkilöhahmojen ja pelaajan välille. Juonenkäänteet eivät ehkä voita palkintoja omaperäisyydessä, mutta Hong Kong on ympäristönä riittävän tuore pitääkseen mielenkiintoa yllä. Pelillisesti Sleeping Dogs eroaa muista avoimen maailman rikospeleistä siten, että merkittävässä osassa taisteluita käytössä on vain nyrkit ja jalat. Räiskintä astuu kuvaan varsin myöhäisessä vaiheessa.

Päätarinan lisäksi levyllä on kolme tarinallista lisäosaa. Nightmare on North Point on kieli poskessa tehty kauhutarina kuolleesta gangsterista, joka hakee tuonpuoleisesta hyvitystä kokemilleen vääryyksille. Tunnin mittainen rykäisy on lähes yksinomaan nyrkkitappelusta toiseen siirtymistä eikä onnistu säväyttämään millään tavalla.

Year of The Snake on kolmikon mielenkiintoisin. Päätarinan jälkeen Wei Shen siirretään peitetehtävistä katupartioon. Eipä aikaakaan kun hän törmää maailmanloppua odottavaan uskonlahkoon. Uuden vuoden yö kuluukin sitten rattoisasti ympäri kaupunkia pommiuhkia torjuen ja mellakointia torjuen. Suoraviivainen lisäosa on ohi alle kahdessa tunnissa, mutta meno on sitäkin nautittavampaa.

Kolmas lisäys on Zodiac Tournament, joka aukeaa päätarinassa vajaan viiden pelitunnin jälkeen. Wei Shen matkustaa pienelle saarelle ottaakseen osaa taisteluturnaukseen. Esitystapa ja tyyli muistuttavat vahvasti Bruce Leen toimintaelokuvia, mikä on varmasti ollut tarkoituskin. Näihin kinkereihin ei kuitenkaan kannata ottaa osaa ennen kuin oman hahmon taistelukyvyt ovat riittävästi kehittyneet.

Tarinallisten lisäosien suorittaminen avaa varusteita käytettäväksi päätarinassa, joten suosittelen pelaamaan lisurit hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua. Saatu roina nimittäin monipuolistaa ja helpottaa pelaamista merkittävästi. Saman tekevät myös muut levylle laitetut lisävarusteet uusista asuista ja aseista aina sikamaisen komeisiin urheiluautoihin saakka.

Graafisesti Sleeping Dogsia on selvästi ehostettu. Piirtoetäisyys ei ole uuden sukupolven tasolla, mutta toisaalta kaupungin väriloisto hivelee silmää ja pienien yksityiskohtien määrä on huikea. Kasvomallinnus on edelleen harmillisen puisevaa, mutta muuten rosoinen Hong Kong tuntuu elävämmältä kuin aiemmin. Toinen valituksenikohde on tekstityksen pieni kirjasinkoko. Varsinkin karttaa tulkitessa on välillä pakko siirtyä lähemmäs ruutua ihan vain tekstiä lukeakseen. Tai sitten olen vain tulossa vanhaksi. Kuulossani ei sen sijaan ole moittimista ja toteankin äänimaailman säilyneen pitkälti ennallaan, mikä on hyvä asia.

Minuun Sleeping Dogs teki vaikutuksen jo alkuperäisessä julkaisussaan, ja pelasin sen mielelläni nyt uudestaan. Definitive Editionin visuaalinen kasvojenkohotus on silmin havaittava ja kaupunki tuntuu elävämmältä kuin koskaan. Se on ehdottoman suositeltava valinta varsinkin niille, jotka eivät syystä tai toisesta löytäneet Hong Kongin kaduille pari vuotta sitten.