SNES vs. Mega Drive: Pelit, jotka ratkaisivat konsolisodan

90-luvun alussa pelihistorian ensimmäinen todella suuri konsolisota riehui Mega Driven ja Super Nintendon ollessa rinnakkain. Kumpikin konsolivalmistaja tuotti hirviöklassikoita, kun taas kolmannen osapuolen kehittäjät loistivat. Moniformaattipelaaminen ei ollut vielä nykypäivän kaltainen asia, ja saman pelin Mega Drive- ja Super Nintendo -versioiden välillä oli usein valtavia eroja. Itse asiassa niiden ei edes tarvinnut olla sama peli, vaikka ne julkaistiin samaan aikaan ja niillä oli sama nimi.

Mega Drive johti pitkään, mutta Super Nintendo kuroi tasaisesti kiinni, ja lopulta jälkimmäisestä tuli myydyin formaatti, ja useimmat sanoisivat, että Nintendo voitti lopulta 16-bittisen sodan. Loppuun asti tuli kuitenkin pelejä, jotka auttoivat määrittelemään aikakauden, jossa joskus voittajina olivat Mega Drive ja Super Nintendo. Nyt riittää höpötys. Tässä ovat nimikkeet, jotka eivät ainoastaan myyneet konsoleita - vaan myös auttoivat voittamaan ensimmäisen suuren konsolisodan.

Maskottisota Mario (SNES) vastaan Sonic the Hedgehog (Mega Drive)
Maskotteja pidettiin tällä aikakaudella välttämättöminä, ja Sega oli kokeillut Alex Kiddin ja Wonder Bowin kaltaisia henkilöitä. Mutta Sonicin kohdalla kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Sonic the Hedgehog oli loistava, ja Sonic the Hedgehog 2 oli ehdoton mestariteos. Marion Super Nintendon aikakausi oli sen sijaan melko heikko. Toki Super Mario World päihittää suurimman osan, mutta All-Stars-remake ei aivan yltänyt siihen, ja Super Mario World 2: Yoshi's Island tuntui enemmänkin sivutuotannolta. Kun Sega kasasi lisäksi Sonic the Hedgehog 3:n ja täysin uniikin Sonic & Knucklesin, ei auttanut, että Nintendolla oli Mario Paint ja Super Mario Kart.

Voittaja: Sonic the Hedgehog (Mega Drive)

Toimintaseikkailusota The Legend of Zelda: A Link to the Past (SNES) vastaan Soleil (Mega Drive)
Nintendo latasi jo varhain The Legend of Zelda: A Link to the Pastin ja oikeastaan voimme päättää tämän kategorian tähän. Se on ehkä Zelda-sarjan paras yksittäinen peli, ja vaikka Sega lisäsi vielä surkeasti aliarvostetulla Soleililla (ja yhtä lailla aliarvostetulla Landstalkerilla), ei ole epäilystäkään siitä, kuka voitti tämän taistelun.

Voittaja: The Legend of Zelda: A Link to the Past (Super Nintendo)

Taistelusodat Street Fighter II (SNES) vastaan Mortal Kombat (Mega Drive)
Mega Driven mukana tuli ohjain, jossa oli sama määrä nappeja kuin NES:ssä (neljä), kun taas Super Nintendossa oli kahdeksan napin ohjain. Tämä antoi Nintendolle valtavan edun taisteluissa ja pakotti Segan myöhemmin julkaisemaan uuden ohjaimen, jossa oli enemmän nappeja. Capcom hyödynsi tämän, kun se julkaisi Street Fighter II:n Super Nintendolle, ja teki tappelulajeista yhdellä iskulla jättimäisiä. Segalla ei ollut kunnon vastausta ennen kuin Street Fighter II: Special Champion Edition julkaistiin (joka ei silti ollut yhtään parempi kuin Super Nintendo), mutta tunnetuin ja ylistetyin peli oli Mortal Kombat, joka sai pitää kaikki Fatality-hyökkäyksensä ja verensä, kun taas Super Nintendoa varten suurin osa siitä sensuroitiin. Mutta... taas yksinkertainen luokka.

Voittaja: Street Fighter II (Super Nintendo)

RPG-sota Final Fantasy VI (SNES) vastaan Phantasy Star IV (Mega Drive)
Roolipelifanit kerääntyivät Super Nintendolle, jossa Enix ja Square olivat kiireisiä Dragon Questin, Final Fantasyn, Chrono Triggerin ja Secret of Manan kanssa. Kaikista paras oli kuitenkin Final Fantasy VI (jota ei koskaan julkaistu Euroopassa, mutta jota pelattiin maahantuonnin ja piraattiratkaisujen kautta). Segalla oli kyllä Phantasy Star IV, yksi 16-bittisen aikakauden vahvimmista scifi-roolipeleistä, mutta valitettavasti se ei riittänyt.

Voittaja: Final Fantasy VI (Super Nintendo)

Arcade-kilpa-ajosota F-Zero (SNES) vastaan Road Rash II (Mega Drive)

F-Zero hurmasi meidät jo Super Nintendon ensi-illassa. Se oli todellakin yksi niistä peleistä, jotka osoittivat, että olimme juuri astuneet uuteen sukupolveen ja saimme siksi pelata jotain, mitä emme olleet koskaan ennen nähneet näyttävillä Mode 7 -efekteillä. Segalla oli kuitenkin Road Rash II, joka sekoitti kilpa-autoilun brutaaliin moottoripyöräväkivaltaan ja ääniraitaan, joka sai 90-luvun sydämet sykkimään nopeammin. F-Zero voittaa tietysti, mutta ei niin selvästi kuin luulisi.

Voittaja: F-Zero (Super Nintendo)

Ammuntasota UN Squadron (SNES) vastaan Thunder Force IV (Mega Drive)
Super Nintendoa vaivasi hitaampi prosessori, mikä tarkoitti, että hyvin kaoottiset pelit kärsivät usein valtavista hidastumisista. Puhumme täydellisestä ultrakäynnistymisestä. Shoot 'em upit ovat kaoottinen peligenre, ja UN Squadronin kaltaisista hienoista peleistä huolimatta Segalla oli tämä luokka hallussaan tieteen tasolla. Kaikista julkaistuista hienoista peleistä Thunder Force IV oli luultavasti kaikkein paras, joka loistavan pelattavuuden lisäksi oli niin hyvännäköinen, että ihmiset tuskin uskoivat silmiään.

Voittaja: Thunder Force IV (Mega Drive)

Urheilusota International Superstar Soccer (SNES) vastaan NHL 94 (Mega Drive)
Sega oli pitkään täysin hallitseva urheilupeleissä. Konsolin prosessori tarjosi sen ratkaisevan tärkeän virtauksen ja teki formaatin peleistä yksinkertaisesti parempia. Lisäksi Sega teki itse paljon pelejä, kun taas Nintendo teki vain muutamia, joten niitä oli myös enemmän. Paras oli kuitenkin NHL 94 Mega Drivelle, ja vaikka Super Nintendolla urheilupelit loppuivat Konamin loistavaan International Superstar Socceriin, Sega voitti tämän kategorian ja hurmasi urheilufanit.

Voittaja: NHL 94 (Mega Drive)

Lisenssipelisota Batman Returns (SNES) vastaan Aladdin (Mega Drive)
Elokuvalisenssipelit olivat aikanaan yleensä jotain, jolle ihmiset räkäisivät. Mutta ei silloin, kun mukana oli supersankareita ja Disney. Päinvastoin, oli monia hienoja pelejä, ja Sega itse teki monet parhaista Disney-peleistä. Super Nintendon paras lisenssipeli on Final Fight -henkinen Batman Returns, kun taas Mega Driven versio Aladdinista on täysin erilainen peli kuin Super Nintendolla ja niin hyvä, ettei sitä ole unohdettu tähän päiväänkään mennessä.

Voittaja: Aladdin (Mega Drive)

Pulmapelisota Lemmings (SNES) vastaan Dr. Robotnik's Mean Bean Machine (Mega Drive)
Tällä aikakaudella oletettiin lähes aina, että pulmapelit olivat kannettavia ja sisälsivät Tetris-klooneja. Mutta... näin ei tarvitse olla, ja Lemmingsin myötä saimme pelin, joka ehdottomasti kuului konsoleille ja tarjosi jotain todella uutta. Ohjaimen muotoilun ansiosta ohjaus oli hyvä, ja hidas prosessori auttoi itse asiassa painetilanteissa. Puyo-klooni Dr Robotnik's Mean Bean Machine on kieltämättä erittäin hyvä peli... mutta onnittelut Nintendolle.

Voittaja: Lemmings (Super Nintendo)

Hakkailusota Final Fight (SNES) vastaan Streets of Rage 2 (Mega Drive)
Capcom toimitti Super Nintendolle taistelupelien saralla suuruutta. Mutta saadakseen Final Fightin toimimaan heidän oli uhrattava asioita. Hahmo Guy potkaistiin pois, eikä yhteistyö ollut enää vaihtoehto. Mestarillinen peli silti, mutta kaikkea arcade-tyyppistä hallitsi enimmäkseen Sega, eivätkä beat 'em upit olleet sen kummempia. Streets of Rage 2 on yksi genren parhaista peleistä ikinä, ja se pisti tyhjän päälle kaiken mitä Super Nintendolla oli.

Voittaja: Streets of Rage 2 (Mega Drive)

3D-sota Star Wing (SNES) vastaan Virtua Racing (Mega Drive)
On helppo ajatella pannukakkulautapelejä, kun puhutaan elämästä 16-bittisenä, mutta tosiasia on, että sekä Nintendo että Sega julkaisivat 3D-siruja, jotka mahdollistivat uudenlaiset pelit. Nintendo oli johdonmukaisesti menestynein, ei vain pelien vaan myös Super FX -piirin markkinoinnin suhteen, jota pidettiin jonkinlaisena ihmeenä. Sen ansiosta saimme Star Wingin. Mega Drivelle oli tarjolla Sega Virtua Processor (SVP), mutta sitä käytettiin vain yhdessä pelissä, koska se oli hyvin kallis. Jälkimmäinen siru oli varsinainen peto, mutta vaikka Virtua Racingin näkeminen Mega Drivella on hienoa ja sen sujuvuus tekee vaikutuksen, se on huonompi peli kuin Star Wing, joka oli myös aivan uusi eikä pelihalliversio.

Voittaja: Star Wing (Super Nintendo)

Grafiikkasota Donkey Kong Country (SNES) vastaan Vectorman (Mega Drive)
Vuonna 1994 Rare ja Nintendo saivat meidät kaikki menettämään järkemme. Donkey Kong Country oli surrealistisen hyvännäköinen ja sai Mega Driven tuntumaan vanhentuneelta. Sega ei kuitenkaan aikonut hyväksyä tätä ja julkaisi seuraavana vuonna Vectormanin (kehittäjä BlueSky Software). Ja se osoittautui tekevän Mega Driven taas kuumaksi, ja se oli valtava menestys, mutta... se ei tietenkään ole mikään Donkey Kong Country.

Voittaja: Donkey Kong Country (Super Nintendo)

Super Metroid (SNES) vastaan Shinobi III: Ninjamestarin paluu (Mega Drive)</em>
Mikä tämä luokka on? No, tässä on kaksi peliä, joita minun on muuten vaikea sisällyttää, mutta jotka oli pakko sisällyttää, koska ne olivat niin tärkeitä. Super Metroidia pidetään edelleen yhtenä Samusin hienoimmista seikkailuista, ja se vaikutti suuresti metroidvania-käsitteen perustamiseen. Shinobi III: Return of the Ninja Master taas on juuri sellainen kovaotteinen toimintapeli, jossa Sega oli niin hyvä. Molemmat niistä myös näyttävät upeilta. Jälkimmäinen on yksi ehdottomista suosikeistani, mutta valitettavasti loistavassa kunnossa olevaa Samusta vastaan se ei riitä.

Voittaja: Super Metroid (Super Nintendo)

Lopputulos oli siis 8-5 Super Nintendon hyväksi, jonka voidaan sanoa voittaneen sukupolven. Oletko samaa mieltä johtopäätöksestä ja eri kategorioiden voittajasta?