Sonic Superstars loistaa kaverin kanssa pelatessa

Sonic Superstars on uusi 2,5-ulotteinen sivuttain rullaava seikkailu, joka on paluu 90-luvun klassisten pelien tunnelmaan. Samalla se tuo mukaan asian, joka on valitettavasti muuten painunut unholaan: paikallisen saman sohvan moninpelin. En siis paneudu tässä ennakossa juurikaan neljän eri päähenkilön kykyihin ja keinoihin. Nyt paneudun pelattavaan demoon Gamescomissa, jossa olla kaksi uutta kenttää ja kaverin kanssa rinnakkain pelattavaa co-op-menoa.

Gamescomin humussa istahdin kaksin pelattavalle paikalle, ja jonkin ajan kuluttua minulle tuntematon kollega istahti viereeni. Sitten olikin aika aloittaa. Aloitusruudussa kollegani valitsi Sonicin, ja itse otin Amy Rosen. Käytettävissä oleva tuplahyppy ja vasara tekevät Amysta hyvän valinnan vähemmän taitaville pelaajille (kuten minulle). Tämän jälkeen edessä oli North Star Islands kentän valikkoruutu. Bridge Island ja Speed Jungle olivat pelattavissa, mutta mukana olivat myös Pinball Carnival Zone ja Cyber Station Zone. Aloittamamme Pinball Carnival näyttää huvipuistolta tai sirkukselta, jossa riittää loikkimista. Mukana on bonuskenttiäkin, mutta niihin pääseminen edellyttää yhteistyötä pelikaverin kanssa.

Pelaan yleensä yksin, ja moninpeli tuntuu tavallisesti kylmältä kokemukselta. Sonic Superstars kuitenkin vaatii toisen pelaajan joihinkin haasteisiin (enimmäismäärä on neljä pelaajaa samaan aikaan), mutta minulla oli jopa hauskaa seurassa. Kahta samaa henkilöhahmoa ei saa valituksi samaan peliin, ja tämä pakottaa hieman miettimään valintoja. Pelikaverini toi Sonicilla mukaan nopeutta, kun taas toimin varavoimana kiskoen häntä pois rotkoista. Co-opin hyvänä puolena on, että niin kauan kuin taskussa on renkaita ja ruudulla ainakin yksi pelihahmo, palautuu jälkeen jäänyt tai alas pudonnut toinen pelaaja takaisin karkeloihin.

Bonuskentissä on niin ikään mukana tärkeää muistaa yhteen pelaaminen, sillä kytkimillä muutetaan kentän asentoa, kun lopussa siintää suuri kerättävä kolikko. Kytkiminen napauttaminen väärällä hetkellä saattaa johtaa molempien epäonnistumiseen. Varovaisuus on paikallaan, sillä uusia yrityksiä ei ole tavallisen kentän tapaan.

Yrityksen jälkeen pääsimme pomovastuksen luo, jonka suoritimme ensimmäisellä yrityksellä. Sitten olikin aika kokeilla Cyber Station Zonea. Alue on kyllästetty neonvaloilla ja näyttää kuin elokuvasta Tron otetulta. Haaste oli selvästi kovempi. Tätä koitosta varten minä olin Tails, ja pelikaverini Knuckles. Tailsin ilmassa pysyttely kahden häntänsä avulla koitui pelastukseksi, sillä näin voi kuljettaa pelikaverinkin uusille alueille. Tässä kentässä pelihahmot ovat pikselöityneet. Lopulta eteen tulee alue, jossa perässä jahtaa suuri kala tuhoten edellään koko aiemmin suoritetun kentän. Läpäisy vaati peräti viisi yritystä.

35 minuutin pelaamisen jälkeen kaksi toisilleen täysin tuntematonta toimittajaa sai jo aikaan juttua kuin olisivat tunteneet toisensa vuosia. Tämä on Sonicin ja co-op-pelaamisen voima. Toki pelattavan demon grafiikka oli vaikuttava puhumattakaan sujuvasta ohjauksesta. Sain itselleni uuden ystävän Sonic Superstarsin ansiosta. Toivottavasti löydän vielä pari muuta kaveria mukaan ennen 17. lokakuuta.