Sonic the Hedgehog 3 on yksi hauskimmista videopelielokuvista

Sonic the Hedgehogin matka elokuvasarjaksi osoittaa, miten videopelisovitukset ovat kasvaneet suosiossa varsin lyhyessä ajassa. Ensimmäinen elokuva saatiin helmikuussa 2020, ja siinä oli hurmaava animoitu Sonic, joskin elokuvalla oli hyvin vähän tekemistä SEGAn videopelien kanssa. Kala kuivalla maalla -tyyppinen tarina on malli, jota Hollywood on aina hyödyntänyt, jotta vanhemmat ja asialle vihkiytymättömät pääsevät kärryille homman nimestä.

Tuloksena oli riittävän hyvä seikkailuelokuva. Kohtuullinen mutta ennalta arvattava, ja pelasi liian varman päälle aiheuttaakseen liian suurta intoa Sonicin faneissa. Toinen elokuva lopultakin otti enemmän innoitusta peleistä kahdella uudella animaatiohahmolla Tails ja Knuckles, mutta silti he olivat ärsyttävä sivujuoni elokuvassa ihmisistä ottamassa osaa häihin.

Nyt Sonic the Hedgehog 3 rakentaa kahden aiemman elokuvan vahvalle perustalle, ja keskiössä ovat ne animoidut hahmot. Juoni liikkuu eteenpäin, ja ihmiset jätetään toissijaiseen rooliin enemmän kuin koskaan aiemmin. Yksi poikkeus tästä on: Jim Carreyn Robotnik on entistäkin pitelemättömämpi, ja kyseessä on Carreyn parhaita komediallisia suorituksia koskaan. Se ei vain sovi lainkaan Hollywoodin nykyiseen pirtaan... hyvällä tavalla.

Jim Carrey on 90-luvun ikoni, ja on tullut pois osittaiselta eläkkeeltään esittämään 90-luvun ikonista pahista. Voisi luulla, että kahden elokuvan jälkeen Carrey saattaisi vain ilmaantua paikalle, tehdä laiskan suorituksen ja poistua palkkansa kanssa. Varsinkin kun Paramount ei oikein pitänyt hänen palkkatoiveestaan, eikä Carrey ollut juuri mukana elokuvan markkinoinnissakaan. Mutta ei syytä huoleen: Carrey esittää peräti kahta eri versiota Robotnikista (toista vahvasti meikattuna ja vanhempana versiona). Carrey käyttää ison osan elokuvasta olemalla tekemisissä itsensä kanssa. Toisin sanoen kuvauksissa hänen edessään ei ollut ketään. Suoritus on melkoisen vaikuttava.

Hän tanssii, hän kiljuu, hän elehtii kuin ei olisi 62-vuotias. Se saattaa tuntua ärsyttävältä joistakin ihmisistä, sillä tällainen komedia on vanhentunutta. Viimeaikaiset Hollywood-elokuvat ja varsinkin supersankaroinnit ovat muovanneet yleisön odotuksia, ja tuloksena on postmodernia huumoria, mikä saattaa vaikuttaa kyyniseltä. Pilaa tehdään kaikista perinteistä, joskus nokkelasti, joskus naamioiden perinteiset komedian keinot laiskoiksi vitseiksi.

Sen sijaan Jim Carreyn esitys - ja kokonaisuutena Sonicin kolmas elokuva - tuntuu vilpittömältä ja huolettomalta. Vaikka ei sitä hauskana pitäisikään, sillä lopulta kyseessä on kuitenkin lasten elokuva, ja on lumoavaa nähdä Carrey antamassa kaikkensa niin kuin silloin vuosikymmeniä sitten. Ja mahdollisesti viimeisen kerran urallaan.

Sonic 3 on mahtava alusta loppuun. Se tuntuu kuin piirrossarjan jaksolta, jossa armoton juoni pomppii paikasta toiseen, kohtauksesta toiseen hukkaamatta lainkaan aikaa taustoitukseen (ja tästä on mukana loistava vitsikin) tai laimeisiin sivujuoniin ihmishahmoista pitkittääkseen elokuvaa tai säästääkseen digitaalitehosteissa. Itse asiassa elokuva olisi hyötynyt pidemmästä kestosta, sillä joidenkin henkilöhahmojen taustatarinat tuntuvat jääneen vajaiksi, ja joitakin lankoja jää punomatta.

Yksi henkilöhahmo, jolle olisi toivonut enemmän aikaa, on Keanu Reevesin esittämä Shadow. Tarinankaari on hyvin ennalta arvattava, mutta se ei tee katsomisesta vähemmän tyydyttävää. Elokuva lainaa isoimmat juonenkäänteet Sonic Adventure 2:lta, joten vuoden 2001 Dreamcastin pelin fanit tietävät, mitä on tulossa mukaan lukien traaginen taustatarina. Se on... itse asiassa hyvin tehty. Mutta koko elokuva tuntuu liian kiirehdityltä. Se ei ole kuin Super Marion elokuva, joka pelkäsi kuollakseen yli minuutin kestävää dialogia, mutta on silti sääli, että Sonic 3 ei anna itselleen enempää aikaa hengittää.

Sillä, toisin kuin aiemmat kaksi Sonic-elokuvaa, kaikki toimii erittäin hyvin: animoidut hahmot, ihmishahmot, juoni, toimintajaksot, huumori. Toimintajaksot ovat lyhyempiä verrattuna supersankarielokuvien 20 minuuttia kestäviin rytinöihin, mutta niitäkin on tarpeeksi, vaihtelevasti ja hyvin ripoteltuna koko elokuvan mitalle mukaan lukien myös postikorttikuvia Tokiosta ja Lontoosta.

Vaikka sanoin aiemmin, että loput ihmishahmot - pois lukien Carrey - ovat sivussa, se ei merkitse, että heidät olisi kokonaan hylätty. Suhde Sonicin ja Tom Wachowskin kesken, jota esittää James Marsden, oli ensimmäisen elokuvan keskiössä ja siten koko elokuvasarjan keskiössä, ja veljellinen suhde Sonicin, Tailsin ja Knucklesin kesken. Vaikka loput Wachowskin suvusta ovat lähinnä cameoroolin tasolla, ovat ne hauskoja ja hyvin tarinaan mukaan sopivia.

Fanien huomioimisen osalta ei ole huolta, sillä elokuvassa on paljon viittauksia entisiin Sonicin seikkailuihin, ja peräti kaksi kohtausta lopputekstien jälkeen, joten tulevaisuus on valoisa. Meno ei tule loppumaan kolmanteen elokuvaan. Ei varmasti...

Sonic 3 on lopultakin todellinen "Sonic-seikkailu". Sellainen, joka luottaa siihen, että kaikki katsojat aina SEGAn megafaneista lastensa kanssa katsomaan tulleisiin vanhempiin saakka hyväksyvät suuren budjetin amerikkalaisen elokuvan, joka tuntuu lauantaiaamun piirretyltä alusta loppuun saakka ilman, että se häpeäisi itseään. Ilman tarvetta laimistaa itseään ollakseen helpommin lähestyttävä suurelle yleisölle, tai siistimättä videopeleistä tuotuja osia ollakseen "maanläheisempi".

Kaiken takana on se ensimmäinen traileri vuonna 2019, jossa esiteltiin karmea "realistinen" Sonic. Näin elokuvasarja melkein kuoli jo ennen alkamistaan. Elokuvaa Sonic 3 ei olisi koskaan tehty, jos sillä konservatiivisella tavalla olisi jatkettu. Samalla ajatusmaailmalla saatiin Monster Hunter elokuvaksi, Borderlands sensuroiduksi teiniseikkailuksi koko perheelle, ja Uncharted kofeiinittoman Tom Hollandin voimin. Onneksi terve järki ja hauskuus voittivat sieluttoman rahastuksen ainakin kerran.

Sonic 3 on ehkä se puhtain videopelisovitus koskaan. Se ottaa ilon irti lähdemateriaalista, sisältää Jim Carreyn mahtavan suorituksen ja lisää mukaan muutamia hyvin ajateltuja lisäelementtejä. Lopuksi kaikki kääräistään "Hollywoodin maulla", jotta kokonaisuus tuntuu kovan luokan menestyselokuvalta. Yksi parhaista tänä vuonna.