Suomi
Gamereactor
artikkelit

Sonic the Hedgehogin tarina

Sonic täytti tänä vuonna kunnioitettavat 20 vuotta. Viktor Eriksson pureutuu sarjan historiaan juurta jaksaen ja käy läpi maailman nopeimman siilin suurimmat onnistumiset ja epäonnistumiset.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

On olemassa vain yksi ainoa Sonic. Segan sininen siili on nykypelien joukossa oma lukunsa, ja intohimoisempaa fanikuntaa saa hakea. Sopivia vertailukohtia löytyy ehkä vain musiikkibisneksestä, jolloin puhutaan Michael Jacksonin tai Morriseyn kaltaisten ikonien fanituksesta. Antaumus on niin kova, että se kantaa yhtä lailla läpi hyvien kuin vaikeidenkin aikojen ja saa fanit omistamaan valtaisat määrät aikaa ja rahaa suosikkinsa tukemiseen. Vaikka rahaa ja aikaa palaa varmasti monien muidenkin pelien tukemiseen, selviää Sonicille omistetuilta fanisivustoilta, että siilin ihailijat nostavat menon jo lähimain uskonnolliselle tasolle.

Jotkut viettävät päivät päästään keskustellen jokaisesta Sonicin maailman nyanssista, oli sitten kyse hahmojen silmien väristä, poliittisista suuntauksista jopa seksisuhteista. Äärimmilleen asiat menevät fanifiktiossa, jossa fanit jopa kirjoittavat itsensä tarinoihin. Löytyypä jopa sivusto, jolla jotkin (hulluimmat) fanit ovat menneet naimisiin Sonicin kanssa. Heikkoihin peliesityksiin kyllästyneet ovat puolestaan ottaneet asiat omiin käsiinsä ja luoneet omia kenttiä, musiikkikappaleita tai jopa kokonaisia Sonic-pelejä. Toiset vain kirjoittavat loppumattomia artikkeleja hahmon 20-vuotisen uran kunniaksi. Sonicin tarina on kertomus menestyksestä, noususta ja tuhosta, pettymyksistä sekä tietysti aina palavasta toivosta.

Sonic the Hedgehogin tarina
Sonic the Hedgehog -sarja on myynyt noin 80 miljoonaa peliä maailmanlaajuisesti.

Sonic the Hedgehogin historiaa on mahdotonta erottaa sen luoneen peliyhtiön Segan tarinasta. Sarja on olennainen osa yhtiön menestystä, mutta samalla myös epäonnistumisia. Siinä missä Nintendolla on Marion lisäksi aina ollut kokonainen kirjasto menestysnimikkeitä, joihin se on voinut nojata kriisien aikana, ei Segalla tilanne koskaan ole ollut näin ruusuinen. Sonic jos mikä kuvaa parhaiten Segan kulta-aikaa ja samalla sitä, kuinka kauas yhtiö on nyttemmin siitä pudonnut.

Tämä on mainos:

Sonicin taru alkoi runsaat 20 vuotta sitten Osakasta Japanista. Vuosi oli 1988 ja Nintendo dominoi konsolipelialaa. Nintendon valta-asemaa ei vielä tuolloin tuntunut uhkaavan yksikään haastaja, mutta Osakassa kaksi visionääristä nuorta koodaajaa olivat kohtaamassa. Yuji Naka oli ohjelmoija, joka rakasti vauhtia ja halusi myös tuoda sen esille televisioruuduilla. Naoto Ohshima puolestaan oli länsimaisen supersankarikulttuurin suuri fani. Liittyessään Segan riveihin he tuskin osasivat aavistaa, että yhdessä he tulisivat muuttamaan pelialaa kertarysäyksellä tietyn sinisen siilin avulla.

Sonic the Hedgehogin tarinaSonic the Hedgehogin tarina
Sonic oli ensimmäisiä pelejä, jotka sisälsivät interaktiivisia ympäristöjä. Kentissä oli pomppujousia, sprinttialustoja sekä tuhoutuvia osia.

Segalla tavoitteet olivat korkealla. Suorituskyvyltään Nintendo Entertainment Systemiä huomattavasti kovempi 16-bittinen Sega Mega Drive oli valmistumassa myyntiin, mutta pelivalikoiman suhteen kilpailuvaltit olivat vähissä. Lisäksi myös Nintendolta oli tulossa uusi 16-bittinen konsoli. Ennakkomarkkinointiin ja muun muassa laitteen "blast processing" -ominaisuuden mainostamiseen oli jo käytetty valtavat määrät rahaa, eivätkä näkymät tutkimusten mukaan siltikään näyttäneet lupaavilta. Jotain oli tehtävä.

Vuonna 1989 Alex Kidd sai väistyä Segan maskottina ja tilalle alettiin etsiä jotain, joka voisi kääntää katseet pois Nintendosta. Yhtiön sisällä uranälkäisiltä työntekijöiltä kertyi yli 200 ehdotusta uusista peleistä ja maskoteista. Finalistien joukossa oli muun muassa töröhampainen jänis, vyötiäinen, karjuva karhu sekä Theodore Rooseveltiltä näyttävä heppu pyjamassa.

Tämä on mainos:

Ylivoimaisesti iskevin finalisteista oli kuitenkin Naoto Ohshiman sininen siili. Hän kutsui luomustaan Mr. Needlemouseksi ja kuvaili hahmolla olevan asennetta ja kyky juosta todella nopeasti läpi kierteiden ja silmukoiden. Lähteitä hahmon muotoiluun Ohshima ammensi Michael Jacksonin Bad-albumin kansikuvasta, joulupukista sekä Bill Clintonista, joka oli niihin aikoihin pyrkimässä Yhdysvalloissa presidentiksi. Sininen väri oli tietysti lähtöisin Segan logosta.

Sonic the Hedgehogin tarinaSonic the Hedgehogin tarinaSonic the Hedgehogin tarina
Sonicin musiikkia on kiitelty paljon, mutta harva tietää, että kahden ensimmäisen pelin soundtrackit sävelsi popyhtye Dreams Come Truen basisti Masato Nakamura.

Segan johto näki projektissa potentiaalia. He myös tiesivät välittömästi oikean miehen pääsuunnittelijan paikalle: yhtiön suurimman vauhtifanaatikon Yuji Nakan, joka oli jo ansainnut kannuksensa Phantasy Starin parissa ja todistanut olevansa enemmän kuin pelkkä pätevä koodaaja. Naoto Ohshima vastatessa hahmosuunnittelusta ohjaajaksi sekä kenttäsuunnittelijaksi palkattiin Hirokazu Yasuhara. Näin vuonna 1990 oli kasassa ydintiimi, jolla toivottiin olevan eväät Nintendon lyömiseen. Ainoa, mitä tarvittiin, oli vielä nimi. Mr. Needlemouse vaihtui Soniciksi ja ikoninen pelihahmo oli syntynyt. Kaikki Sonicin ympärillä oli suunniteltu tekemään selvän pesäeron markkinoilla oleviin Super Mario Bros. -klooneihin. Vauhtiin ja itsevarmaan asenteeseen nojaavia tasoloikkia ei yksinkertaisesti ollut olemassa, ja kun eläimillä kidnappaava Dr. Ivo "Eggman" Robotnick keksittiin Sonicin viholliseksi, oli kokonaisuus kasassa. Yuji Naka kertoo:

"Olin tietysti pelannut Super Mario Brosit läpi monia kertoja, mutta halusin tehdä pelin, joka keskittyisi ennen kaikkea vauhtiin. Hauskinta Mariossa oli ehdottomasti tason viilettäminen läpi mahdollisimman nopeasti."

Sonic the Hedgehogin tarina
Harva pääsi pelaamaan Sonic CD:tä, koska se julkaistiin flopanneelle Mega-CD:lle. Ensi vuonna peli kuitenkin tekee paluun Playstation Networkissa ja Xbox Livessä.

Vauhdin takaamiseksi Sonic sai vielä "spin attack" -hyökkäyksen hyppyihinsä. Sen avulla siili kykeni käpertymään liikkeessä kerälle, kukistamaan vihollisia ja kulkemaan esteiden läpi. Vauhtia pyrittiin pitämään yllä mahdollisimman paljon, ja prototyyppivaiheessa peli kulkikin niin liukkaasti, että sitä jouduttiin hidastamaan. Yuji Naka on myöntänyt, että prototyyppiä hädin tuskin pystyi pelaamaan ennen kuin silmissä alkoi pyöriä ja matkasairaus iski. Toinen syy oli tietysti vaikeustaso, joka osoittautui liian korkeaksi. Kenttäsuunnittelija ja ohjaaja Yasuhara ilmaisi asian näin:

"Amerikkalainen yleisö vaati tuona aikana enemmän haastetta kuin japanilaiset pelaajat, jotka arvostivat enemmän helppoa lähestyttävyyttä. Tämä oli hyvin tiedossa ja meidän haasteenamme oli tehdä pelistä vetävä molemmille yleisöille."

Kehityksen aikana Ohshima lisäsi paljon elementtejä Sonicin taustatarinaan. Sonicista tuli oman rokkibändinsä laulaja, ja yhtye koostui kokonaisesta laumasta antropomorfisia eläimiä. Sonic sai myös terävät kulmahampaat sekä kurvikkaan ihmistyttöystävän nimeltään Madonna. Segan amerikkalainen haara Sega of America ei kuitenkaan ollut innoissaan uusista lisäyksistä ja oli huolissaan siitä, kuinka ne sopisivat paikallisen yleisön makuun.

Sonic the Hedgehogin tarinaSonic the Hedgehogin tarina
Sonic 3D Blast kokeili isometristä kuvakulmaa. Traveller's Talesin kehittämä peli ei saanut suurta suitsutusta osakseen.

Sega of American toimitusjohtaja Tom Kalinske, joka oli aikaisemmin johtanut Mattelia (yhtiö esimerkiksi Barbien ja Matchbox-autojen takana), päätti mennä niin pitkälle, että suunnitteli Sonicin uudestaan yksinkertaisempaan ja sarjakuvamaisempaan muotoon. Rokkitähteys, kulmahampaat ja tyttöystävä saivat lähteä ja tuloksena oli aika pitkälti se Sonic, jonka tunnemme tänä päivänä. Segan pääkonttorilla Japanissa oltiin raivoissaan. Sonic Team vihasi sitä, että heidän luovaan prosessiinsa puututtiin, jotta markkinointi olisi hieman helpompaa.

"Vihasin Sonicin uutta ulkoasua koko sydämestäni ja olin todella huolissani, kuinka kuluttajat ottaisivat hahmon vastaan. Jälkikäteen on kuitenkin tunnustettava, että voi olla juuri muutosten ansiota, että Sonicista tuli menestys", Yuji Naka tilitti.

Amerikkalaiset eivät perääntyneet, ja useiden tuimien tapaamisten jälkeen he saivat pitää päänsä. Kiire oli valtava ja seuraavat kuukaudet täyttyivät jopa 21-tuntisista työpäivistä Team Sonicin toimipisteessä. Mutta kun määräaika koitti, oli peli valmis, ja 23. kesäkuuta 1991 Sonic the Hedgehog ilmestyi kauppojen hyllyille.

Sininen siili pinkaisi markkinoille aggressiivisen markkinointikampanjan kera. Se käsitti kalliita TV-mainoksia sekä jättimäisen ostoskeskuskiertueen Yhdysvaltojen läpi. Konsolisota Segan ja Nintendon välillä puhkesi käyntiin, mutta Sega oli selkeä altavastaaja. Jokaista Segan mainosdollaria kohden Nintendo pumppasi omaan markkinointiinsa 15-kertaisen summan. Silti ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen Nintendon markkinaosuus kutistui, vaikkakin vain hieman.

Sonic the Hedgehogin tarina
Sonic 2:ssa esitelty sidekick Tails kykenee lentämään häntänsä avulla. Kuvassa kaksikko seikkailee bonuskentässä.

Pitkästä aikaa Segalla meni hyvin. Vuoden 1991 loppuun mennessä Sonicin odotettiin rikkovan miljoonan myydyn kappaleen rajan. Joulumyynti on kuitenkin ratkaisevaa aikaa, ja sitä varten Tom Kalinskella ja Sega Japanin varatoimitusjohtajalla Shinobu Toyotalla oli rohkea suunnitelma: he aikovat antaa Sonic the Hedgehogin, vuoden kuumimman pelin, Sega Mega Drive -konsolin kylkiäisenä. "Oletteko menettäneet järkenne? Tienaamme voittomme lähes yksinomaan pelimyynnistä, ja haluatte antaa parhaimman nimikkeemme pois ilmaiseksi", kertoi Toyota Segan ylimmän johdon raivonneen tapaamisessa. Kun amerikkalainen vaati lisäksi laitteen hinnan leikkaamista, sai Segan johto tarpeekseen ja ryntäsi ulos konferenssitilasta. Ennen uloskäyntiä Segan pääjohtaja Hayao Nakayama hengähti syvään, kääntyi ja sanoi: "jos uskotte, että tämä on oikea liike... tehkää se."

Ja niin siinä kävi. Nintendoa vähättelevät mainokset jatkuivat, hintaa pudotettiin neljännes ja Sonic korvasi Altered Beast -pelin Mega Driven kylkiäisenä kreivin aikaan joulun alla. Menestystä ei tarvinnut odottaa pitkään. Joulua edeltävinä kuukausina Mega Drive myi kaksi kertaa enemmän kuin Super Nintendo, ja kaikkiaan laitetta kaupattiin yli 15 miljoonaa kappaletta. Segan uhkarohkea strategia onnistui ja mahdoton oli tapahtunut: ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun alun pelialan romahduksen Nintendo menetti markkinajohtajuuden.

Sonic the Hedgehogin tarinaSonic the Hedgehogin tarina
Sonicin suosion vuoksi Sega julkaisi sarjasta erinäisiä versioita myös Mega Drivea vanhemmalle Master System -laitteelleen.

Ensimmäisen Sonicin valtaisan menestyksen jälkeen Sega kävi heti työstämään Sonic the Hedgehog 2:ta. Yhtiön johto tunnusti, että amerikkalaiset olivat suuresti olleet vastuussa Sonicin onnistumisesta, ja Sonic Team sai muuttaa Segan uuteen konttoriin Kaliforniaan. Sonic 2 tutustutti pelaajat uuteen apuriin, kaksihäntäiseen kettuun nimeltä Tails. Peli julkaistiin marraskuussa 1992, ja siitä syntyi jälleen niin myynti- kuin arvostelumenestys. Vielä nykyäänkin sitä pidetään pelinä, jossa Sonic Team sai kaikki palaset loksahtamaan samanaikaisesti kohdalleen. Seikkailussa oli enemmän sisältöä, ja tasapaino haasteen, vauhdin ja tutkimisen välillä hipoi täydellistä. Pelin julkaisun myötä mainonta alkoi lähestyä jo absurdeja mittasuhteita. The Blue Blur eli lempinimeltään Sininen Sumeus näkyi joka kadunkulmassa.

Sonicin pärstävärkki oli joka puolella - leluissa, TV-sarjassa, t-paidoissa, sarjakuvissa, lakanoissa, hampurilaisaterioissa, musiikkilevyissä, deodorantissa, suklaamuroissa ja jopa pastamakaronipakkauksessa. Sonic esiintyi myös esimerkiksi Simpsoneiden taustalla, Super Bowlin väliaikashow'ssa sekä New Yorkin kiitospäivän paraatissa suurimpana koskaan nähtynä pelihahmosta tehtynä ilmapallona. Sonic ei ollut vain maailman nopein, vaan myös maailman kuuluisin siili. Kun 1990-luvun puolessa välissä markkinatutkimukset mittasivat Sonicin tunnettavuutta lasten parissa, löi hahmo jopa Disneyn ikisuosikki Mikki Hiiren.

Sonic the Hedgehogin tarina
Sonic Jam niputti yhteen sarjan Mega Drivelle julkaistut pelit ja toi ne Sega Saturnille. Lisukkeena oli eräänlainen hubimaailma, kolmiulotteinen Sonic World.

Sonicin kulta-aika ei näyttänyt laantumisen merkkejä. Seuraavat jatko-osat olivat jo niin valtavan eeppinen tapaus, ettei siihen riittänyt enää vain yksi Mega Drive -kassetti. Vuonna 1994 julkaistiin ensin helmikuussa Sonic the Hedgehog 3 ja sitä seuraavana syksynä Sonic & Knuckles. Jälkimmäisen kasetti oli rakenteellisesti poikkeava; avaamalla luukun kasetin päältä, siihen pystyi liittämään toisen pelikasetin. Yhdessä Sonic 3:n kanssa molemmat saattoikin pelata putkeen, mikä loi pitemmän pelikokemuksen ja mahdollisti myös muutoin suljettujen alueiden ja hahmojen avaamisen. Kakkososassa pelattavaksi puolestaan sai kolmannessa osassa esitellyn punaisen ärripurrin Knuckles the Echidnan.

Tässä vaiheessa konsolisodan historiaa käytiin kuumia keskusteluja siitä, mikä on maailman paras pelihahmo. Marion ja Sonicin faneilla oli molemmilla hyviä syitä olla suosikkinsa puolella. Molemmat pelisarjat olivat mahtavia kokemuksia, joita tukivat erinomaiset myyntiluvut. Sonic oli viiden vuoden ajan viilettänyt menestyksestä toiseen, joten mikä voisi mennä vikaan? Paljon, voi niin paljon, kuuluu vastaus tuohon onnen hylkäämään kysymykseen.

Sonic the Hedgehogin tarina
Dreamcastin Sonic Adventurea on pidetty sarjan onnistuneimpana esiintymisenä 3D-ympäristössä.

Syitä Sonic-sarjan ongelmille tämän pisteen jälkeen on mietitty monen otteeseen, monesta näkökulmasta. Yleensä suurena syynä pidetään Segan ylimielisyyttä lypsää laitteilla, jotka eivät olisi ansainneet yhtiöltä muuta kuin nopean niskalaukauksen. Pidentääkseen Mega Driven elinikää alkoi Sega kehittää Sega CD -lisälaitetta ja sille uutta Sonic-peliä yksinkertaisesti Sonic CD:ksi nimettynä. Kun Sega CD ei ottanut tuulta alleen, yritti Sega itsepintaisesti vielä toista lisälaitetta Sega 32X:ää, joka sekin floppasi mukanaan Knucklesin spinoff-peli Knuckles Chaotix.

Kun yhtiön seuraava konsoli Sega Saturn julkaistiin, ei uutta Sonic-peliä ollutkaan näköpiirissä. Saturnin myyntiluvut olivat shokeeraavan huonoja, eikä ihme: surkea ajoitus, korkea hinta ja Sonic X-tremen jymähtäminen kehityshelvettiin takasivat, että konsolikisa kääntyi nopeasti Nintendo 64:n ja Sonyn uuden haastajan Playstationin väliseksi taisteluksi. Paniikissa Sega kääntyi englantilaisen Traveller's Tales -studion puoleen, mutta tuloksena oli vain kaksi aliarvoista peliä, Sonic 3D ja Sonic R. Kun Sonic X-tremen tie päättyi lopulta ennenaikaisesti, Sega ei voinut muuta kuin kateudesta sinisenä katsoa Super Mario 64:n porskuttavan uskomattomissa 11 miljoonan myyntimäärissä. Sonynkin tasoloikkasankarit kuten Crash Bandicoot myivät ylivoimaisesti paremmin kuin mikään uusista Sonic-peleistä. Siili oli jäänyt jyrän alle.

Sonic the Hedgehogin tarinaSonic the Hedgehogin tarina
Vuonna 2006 julkaistu Sonic the Hedgehog oli karmea floppi, eikä sitä seurannut Sonic Unleashedkaan ollut paljoa parempi.

Nintendon ja Sonyn kamppaillessa viidennen konsolisukupolven herruudesta viettivät Sega ja Sonic hiljaiseloa parempia aikoja odottaen. Tavoite paluusta seuraavan sukupolven laitteella oli selvä. Yuji Naka palasi mukaan Sonic Teamiin ensimmäisen kerran sitten alkuperäisen Mega Drive -trilogian. Tähtäimessä oli vihdoin se oikea kolmiulotteinen Sonic, ja se tultaisiin näkemään laitteella, jonka nimi kuvasti yhtiön unelmia paremmasta tulevaisuudesta. 9.9.1999 Sega lanseerasi Dreamcastin, ja mukana seurasi Sonic Adventure. Nykyään pelin ongelmat, lukuisat bugit ja pelisuunnittelun mokat ovat päivänselviä, mutta omana aikanaan kyseessä oli jokaisen Sonic-fanin toiveiden täyttymys. Sonic Team oli onnistunut tuomaan vauhdin huuman takaisin Soniciin himoitussa 3D-perspektiivissä.

Sonicin onnistunut paluu ei kuitenkaan riittänyt pelastamaan Dreamcastia. Pelikonsoli oli erinomainen laite ja monella tapaa aikaansa edellä. Se oli esimerkiksi ensimmäinen konsoli, joka tarjosi verkkopelejä, joskin nykyisin huvittavan hitaalla nopeudella. Pelikirjasto oli sekin kattava, mutta kilpailu Playstation 2:n kanssa oli yksikertaisesti liikaa. Dreamcastin valmistus lopetettiin vuonna 2001, ja Sega ilmoitti sen jäävän yhtiön viimeiseksi konsoliksi. Sonic oli koditon.

Sonic the Hedgehogin tarinaSonic the Hedgehogin tarina
Sonic Colours sekä Sonicin esiintymiset Marion kanssa leikkisissä olympiapeleissä ovat olleet sarjan nykytasoon nähden onnistuneita pelejä.

Dreamcastin kaatumisen jälkeen Sonic jäi vapaille markkinoille etsimään identiteettiään 3D-grafiikan jälkeisestä maailmasta. Etsintä ei ole nyt kymmenen vuotta myöhemminkään ohi. Viime vuosikymmen oli vaikea Sonicille. Ensimmäinen majapaikka Segan konsoleiden ulkopuolelta löytyi entiseltä verivihollisen Nintendon uudelta Gamecubelta. Sonic Adventure 2 sai kunnian olla laitteen yksi julkaisupeleistä, mutta vastaanotto oli tyrmäävä. Vain kahdeksan kuukautta aikaisemmin peliä kehuttiin Dreamcastin upeina jäähyväisinä, mutta nyt peli oli monien mielestä täyttä roskaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Sonic Adventure 2 oli oikeasti parempi Gamecubella, mutta yleisö näytti saaneen tarpeekseen sinisen siilin seikkailuista. Ikävä kyllä tätä seuranneet osat eivät olleet tarjoamassa mitään, mikä voisi asiaa muuttaa.

Sonic Teamin johtoon nousi Sonic Adventuren pääsuunnittelija Takashi Iizuka, joka alkoi pohtia pelisarjalle uutta suuntaa. Vapaus alustojen suhteen tarkoitti laajempaa yleisöä, ja Iizuka oli varma, että voisi tehdä Sonicista yhtä suositun kuin Pokémonista. Idea poiki useita pelejä eri lajityypeissä lyhyen ajan sisällä. Sonic Riders, Sonic Rivals ja Shadow the Hedgehog saivat aikaan kuitenkin lähinnä vastenmielisiä reaktioita faneissa. Myyntiluvut olivat silti kohtalaisia, joten touhun annettiin jatkua laadullisen tason ollessa täydellisessä syöksykierteessä. Pelattavuus fragmentoitui entisestään, ja uudet ideat tuntuivat aina vain väkinäisemmiltä kikkailuilta.

Sonic the Hedgehogin tarina
Sonicin paluuta juurilleen yritettiin episodisessa Sonic the Hedgehog 4:ssä. Peli on menestynyt melko hyvin, mutta ei alkuperäisten veroisesti.

Vuoden 2005 Tokyo Game Show'ssa Sega esitteli pelin, jonka oli tarkoitus olla seuraava suuri Sonic. Lisäksi se oli määrä julkaista kaikille uuden sukupolven konsoleille. Sonic the Hedgehog, joka tunnetaan nykyään yleensä Sonic 360:na tai Sonic 2006:na, oli kyseisen vuoden kuumimpia ja odotetuimpia pelejä Xbox 360:lla ja Playstation 3:lla. Sitä, mitä pelaajat, lehdistö ja fanit lopulta saivat eteensä, oli vaikea uskoa todeksi. Kyseessä oli ehkä kaikkien aikojen huonoin Sonic-peli, vaikka laskisi mukaan kaikki älyvapaat spinoffit flippereistä Mario Kart -kopioihin. Peli oli bugisen toteutuksen, jatkuvien lataustaukojen, epäreilun vaikeustason ja naurettavan huonon pelattavuuden takia lähes pelikelvoton. Joskus oli jopa parempi olla koskematta ohjaimeen lainkaan. Sonic pärjäsi kimpoillessaan ramppeja ja jousia pitkin yksinäänkin, mutta jos suuntaan yritti vaikuttaa, sai olla varma, että seuraava pysäkki oli pohjattomassa kuilussa. Kaiken kruunasi nettipalstojen epäilyttävien fanifiktioiden arvoinen juoni, jossa vihjailtiin voimakkaasti romanttisesta suhteesta Sonicin ja ihmistytön kesken.

Pohja oli saavutettu, mutta pohjamudissa löytyi Sonicille vielä tekemistä usean pelin edestä. Vuosikymmenen loppupuoliskolla Sonic vieraili Tuhannen ja yhden yön tarinoiden maailmassa Wiillä (Sonic and the Secret Rings), Kuningas Arthurin hovissa (Sonic and the Black Knight) ja muuttui kaiken kukkuraksi ihmissudeksi Sonic Unleashedissa. Kummallisen, joskaan ei totaalisen surkean, esiintyminen Sonic teki myös roolipeleistään tunnetun Biowaren kehittämässä Sonic Chronicles: The Dark Brotherhoodissa Nintendo DS:llä.

Sonic the Hedgehogin tarina
Monet fanit ovat yrittäneet toteuttaa oman visionsa siitä, mitä Sonicin pitäisi tätä nykyä olla. Sonic Fan Remix on yksi parhaimmista fanien kehittämistä peleistä, ja se sai tunnustuksen myös Sonicin luojalta Yuji Nakalta.

Sonicin käyttäytyminen viimeisen kymmenen vuoden aikana on aikaansaanut ilmiön, jota voi kutsua nimellä "The Sonic Cycle" - Sonicin kehä. Joka kerta, kun ensimmäiset kuvat uudesta Sonicista ilmaantuvat, heräävät pelimaailman toiveet. Vaikka sitä seuraavat kuvat paljastavat jälleen uuden tyhjänpäiväisen kikan ja samat vanhat ongelmat pelattavuudessa, haluavat fanit pitää kiinni toivonkipinästä niin pitkään kuin mahdollista. Ja sitten pelin flopatessa vannotaan, ettei koskaan enää olla näin sinisilmäisiä. Paitsi tietysti, kun se ensimmäinen kuva "oikeasta" uudesta Sonicista ilmestyy ja kehä alkaa alusta.

Nykypäivänä tuskin on yhtään pelisankaria, joka olisi yhtä tärkeä joillekin pelaajille, mutta absoluuttisen tyhjänpäiväinen kaikille muille. Monet argumentoivat, että Sonic elää vain ja ainoastaan alkuperäisen Mega Driven trilogian nostalgiassa. Toiset kuitenkin peräävät, että jotkin versioinnit kuten Sonic Advance ja Sonic Rush Gameboy Advancella ja Nintendo DS:llä - tai viime vuoden Sonic Colours Wiillä - ovat onnistuneet oikeasti herättämään jotain pelisarjan hengestä. Osaltaan nämä puolittaiset onnistumiset pitävät toivoa yllä huolimatta siitä, kuinka monta kuollutta ruumista Sonicin takakontista löytyy. Onko kyseessä itsepetosta vai kenties puhtainta rakkautta pelisarjaa kohtaan, mitä pelialalta löytyy? Sonic Generationsissa kehä on jälleen sulkeutumassa.



Ladataan seuraavaa sisältöä