Shadow, tuo Sonic-siilin kulmikkaampi versio, sai ensimmäisen oman pelinsä vuonna 2005, mutta ei ollut valitettavasti kovin onnistunut teos. Vaikka peli muistutti monella tavalla tummasävyisempää versiota Sonic Adventure -peleistä, synkkäsiilin käteen lyödyt aseet, kehno kenttäsuunnittelu ja lukuisat bugit pilasivat kokonaisuudesta paljon.
Ensi alkuun ajattelinkin Shadow Generationsin olevan uudelleen masteroitu versio tästä pelistä. Kyseessä on kuitenkin kokonaan uusi seikkailu, joka onneksi on huomattavasti parempi teos. Seikkailu on julkaistu otsikon mukaisesti mainion Sonic Generationsin uudelleenmasteroinnin sivupelinä, hieman parin vuoden takaisen Nintendon Bowser's Furyn tapaan.
Yhtäläisyyksiä Bowser's Furyyn on muitakin kuin julkaisutapa. Alun jälkeen Shadow Generationsin maailma aukeaa vapaammin tutkittavaksi ja nurkat ovat täynnä piilotettuja salaisuuksia. Myös pelin kesto on varsin lyhyt ja seikkailu on nähty vain noin kolmessa tunnissa.
Lyhyys on harmi, sillä Shadow Generations on yllättävänkin hyvä peli ja osoittaa Sonic Teamin kehittyneen nyt jo klassiseksi muodostuneen Sonicin 3D-haaran suhteen todella paljon männävuosista. Pelin viisi maailmaa on jaettu aluksi kahteen eri kenttään, joista toinen edustaa kolmessa ulottuvuudessa suihkimista ja toinen hieman perinteisempää 2D-toimintaa.
3D-osuudet ovat tuttua vauhdikasta rampista, vihollisesta ja esteestä toiseen loikkimista, mutta viimein todella hyvällä ohjauksella. Siinä missä aiemmin sankarin sujahtelu tyhjyyteen milloin epäselvän kameran ja milloin epätarkan ohjauksen vuoksi oli arkipäivää, nyt homma luistaa kuin ajatus.
Haittapuolena nämä osuudet ovatkin sitten hieman liian helppoja. Vuoristoratamainen kokonaisuus vaatii lähinnä nopeita refleksejä ja hyökkäysten rytmitystä, joten kunhan nämä ovat miten kuten hallussa, kentät sujahtavat nopeasti ohi. Toisaalta tämä haittaa yllättävän vähän, sillä viihdearvoa kentillä on rutkasti.
Kaksiulotteiset osat toimivat nekin hienosti ja vaativat hieman erilaista lähestymistapaa kenttiin. Aivan nappisuoritusta näissäkään ei tosin tehdä, sillä hitaassa vauhdissa Shadow ohjautuu huomattavasti kankeammin kuin vauhdissa. Silti kenttien tutkiminen ja rauhallisempi eteneminen rytmittävät peliä erinomaisen hyvin.
Niinpä Shadow Generationsista ei olekaan kuin pääsääntöisesti hyvää sanottavaa, mutta ei mukana tuleva remasterointi Sonic Generationsistakaan jää pätkääkään jälkeen. Alkuperäinen peli nyt kuitenkin oli likipitäen parasta, mitä Sonicilla oli tarjota, eikä pelin viehätys ole vuosien saatossa vähentynyt pätkääkään.
Kaiken huipuksi ainakin tuoreimmilla konsoleilla ja PC:llä peli pyörii todella sujuvasti 60 ruutua sekunnissa pätkimättä lainkaan, ja molemmat pelit myös näyttävät ja kuulostavat todella miellyttäviltä.
Niinpä peleille on helppo antaa ostosuositus ja vielä enemmän, mikäli Sonic Generations jäi aikanaan pelaamatta. Lyhyys ja helppous ovat nykyään jo melkeinpä ominaisuuksia Sonic-peleissä, joten niitäkin osasi jo odottaa. Mainio ja viihdyttävä paketti!