Splitgate 2 on hyvä, ei epäilystäkään

Ensimmäinen Splitgate on niitä pelialan tarinoita, joissa ensikertalainen pelinkehittäjä lähti tyhjästä, ja pääsi tähtiin kiitos intohimon, kunnianhimon ja innon. Stanfordin opiskelijat ja kämppikset Ian Proulx ja Nicholas Bagamian valitsivat kehittää opinnäytteenä pelin, ja kuuden kuukauden säätämisen jälkeen he olivat onnistuneet yhdistämään suosikkipelinsä Portalin ja Halon saaden aikaan kokonaisuuden, jota oli hauska pelata. Splitgate ei ollut yhden päivän sensaatio, kuten niin monet indiehitit. Pelaajilla kesti aikansa havaita, että portaalien asettelu ja scifitoiminta - yhdessä tulivoiman ja jatkuvan liikkeen kanssa - oli erittäin vetoavaa.

Splitgate 2 julkaistiin noin 28 kuukauden kehityksen jälkeen, ja sen teki Unreal Engine 5:lle vähän yli 180 ihmistä, ja näin kyseessä on suuren budjetin peli varsinkin verrattuna indie-edeltäjään ja sen olemattomaan minibudjettiin. Ian Proulx ja Nicholas Bagamian ovat nyt pomoja 1047 Gamesilla, ja hype julkaisulle on ollut suurta. Olen käyttänyt aikaani ilmaantuen portaaleista ja hyppien niihin koettaen kiertää vastustajieni selustaan, ja se on ollut hauskaa.

Suurin yksittäinen ero on aiempaa pienempi keskittyminen portaaleihin. Ensimmäisessä pelissä portaaliloikat olivat ehkä 60% pelaamisesta, ja 1047 Games on tehnyt selväksi, ettei jatko-osassa enää näin ole. Jos haluaa voittaa paljon otteluita ja olla vastustajia parempi, ovat portaalit edelleen erittäin hyödyllisiä ja tehokkaita, mutta painopiste on muuttunut, ja peli tuntuu enemmän Halolta, ja tarkemmin sanoen Halo 4:ltä. Toinen iso muutos on, että Splitgate 2:ssa on ryhmittymiä, hahmoluokkia ja niitä on kolme. Aeros on se pelin nopein hahmoluokka liikkuen nopeasti paikasta toiseen, ja heidän erikoiskykynsä Rush latautuu nopeammin, ja on useammin käytettävissä kuin muilla. Kuitenkin he ovat (tietenkin) hauraampia osana pelin tasapainoa. Meridian on mestari energiapohjaisissa aseissa (hyvin samanlaista kuin prometheanin aseet Halo 4:ssä) ja voivat parantaa kanssapelaajiaan, kun taas Sabrask ovat pelin "tankkeja". Hitaita puolustajia, joilla on enemmän terveyttä ja vahvemmat kilvet.

Yksi hyvä asia, jonka 1047 Games on tehnyt huolimatta siitä, että peli on jaettu erilaisiin hahmoluokkiin, on se, että eroja luokkien kesken on paljon vähemmän kuin monissa muissa saman lajityypin peleissä. Koskaan mukana ei ole niin sanotun Hero Shooterin tuntumaa, eikä pelaajan koskaan tarvitse muuttaa pelityyliään riippuen hahmoluokasta. Tätä pelkäsin etukäteen. Sen sijaan jako eri hahmoluokkien kesken auttaa kanssapelaajia. Esimerkiksi Sabraskin uudelleensyntyminen (eli "respawn") automaattisesti täyttää joukkueen ammusvarastot, kun Meridianin uudelleensyntyminen merkitsee nopeampaa parantumista. Tämä on älykäs tapa luoda vaihtelua ja syvyyttä jättämättä ulkopuolelle uusia pelaajia, jotka eivät vielä tunne itse hahmoluokkia, ja siksi jäävät automaattisesti jälkeen, kuten käy Valorantissa ja Apex Legendsissä.

Kolmas iso asia on tällä kertaa, että kartoissa on aiempaa vähemmän korkeuseroja ja ne ovat leveämpiä ja tasaisempia. Perusarkkitehtuuri kartoissa on enemmän Call of Dutya ja vähemmän Haloa, mikä innoittui kehittäjien halusta tehdä pelistään ystävällisempi aloittelijoille. Ymmärrän ehdottomasti ajatuksen, mutta samalla en voi olla huomaamatta, että alkuperäisestä tekivät erilaisen toimintapelin juuri korkeat eri kerrokset ja tilavat kartat. Monet uusista kartoista (joita on 15 kappaletta) tuntuvat hieman mielikuvituksettomilta, ja portaalien ampuminen ainoastaan "vain" eteenpäin loikkaamiseksi tasaisella matalakattoisella käytävällä ei ole niin kiinnostavaa kuin hypätä kerroksien välillä sadan metrin korkeudessa.

Pelin paras tuntuma on se, kun ampuu ja loikkii/liukuu lattialla. 1047 Games on seurannut Jason Jonesin vanhaa tunnuslausetta, joka oli ammuskelun suunnittelun keskiössä Halo: Combat Evolvedissa, ja hionut aseiden tuntuman, tulitusnopeuden versus liikkumisen nopeuden ja sen palkitsevan mahtavan Starsiege Tribes -hypyn niin paljon, että olen valmis kutsumaan pelin tuntumaa parhaaksi tällä hetkellä. Jokainen ase tuntuu raskaalta, voimakkaalta ja siinä on juuri tarpeeksi rekyyliä, että se pakottaa keskittymään, mutta ei koskaan niin paljoa, että kyse olisi vain savusta ja paukkeesta niin kuin Insurgency: Sandstormissa. Liikkuminen ja juokseminen on säädetty täydellisiksi, ja vastakohta aseiden väkivaltaisuuden kanssa ja se, miten rauhoittava tahti juoksussa on, on tietenkin erittäin hyvä tuntuen erittäin Halolta.

Ulkoisesti kaikki on kunnossa, kuten oli edeltäjässäkin. Portaalit ja niiden ulkoasu (yksi on oranssi, toinen vaaleansininen) on viety suoraan Valven Portal-pelistä, kun taas muu muistuttaa vahvasti Haloa. Itse asiassa rynnäkkökiväärin malli ja yksi tarkkuuskivääreistä ovat suoria kopioita Halon UNSC-aseista, mikä on enemmän kunnianosoitus kuin varkaus, ja helppo Halon palvojille, kuten minulle, arvostaa. Kartat ovat värikkäitä ja tyylikkäitä, ja niissä on riittävästi oikeanlaista tieteistuntua. Ulkoisesti tässä on 85% Halo 4:ää ja 15% Apexia, eikä se ole huono asia. Teknisesti Splitgate 2 ei ole niin vaikuttava, ja suurimmaksi osaksi peli näyttää edellisen sukupolven grafiikkaa ei vähiten tekstuuripintojen ja tehosteiden osalta voimakkaissa aseissa. Äänimaailma on sitten parempaa. Tehosteet ovat musikaalisesti vahvoja, ja suunnattu ääni toimii hyvin, joskin ajoittain ei, sillä kehittäjät ovat lisänneet yleisöä hurraamaan joihinkin karttoihin, mikä pilaa tunnelman, eikä silloin kuule, mistä suunnasta askeleet kantautuvat. Toivottavasti 1047 korjaa asian.

Splitgate 2 on hyvä, siitä ei ole epäilystäkään. Ensimmäinen peli sekoitti keskenään Halo 3 ja Portal, ja toinen sekoittaa keskenään Halo 4 (mukaan lukien niin Ordinants kuin Perks) ja Portal laittaen mukaan vähän Apexia loppua kohti. Pelattavuus ja aseiden tuntuma on melkein täydellistä, mukana on runsaasti vaihtelua ja paljon sisältöä ottaen huomioon, että peli on ilmainen. En pidä Battle Royalen pelimuodosta, sillä muuttuvat maailmat ja se, miten myrsky vain alkaa äkkiä ja arvaamatta. Moinen vain sekoittaa jo valmiiksi täyden ruudun toiminnan. Se tuntuu hukatulta tilaisuudelta. 1047:n olisi pitänyt vain rakentaa myrsky, kaunis kartta ja laittaa sata ihmistä sisään sen sijaan, että he yrittivät tehdä jotain uutta sellaisessa asiassa, joka ei kaipaa mitään uutta tällä hetkellä.

Jatkan ehdottomasti pelaamista vastakin ja toivon, että järkyttävän hintaiset paketit tulevat alas hinnoissa, ja että uudet kartat lisäävät taas mukaan vähän korkeuseroja. Muuten ja huolimatta turhasta Battle Royalesta on helppo havaita, että Splitgate 2 on onnistunut löytämään oman juttunsa huolimatta siitä, että se on lähinnä vain vienyt muiden pelien tunnettuja osia omaan käyttöönsä.