Vuoden 1986 elokuva Stand By Me perustuu kirjailija Stephen Kingin novelliin The Body, eli suomeksi Ruumis. Tarina sisältyy suomennettuun kokoelmaan Kauhun vuodenajat. Siitä huolimatta Stand By Me ei missään tapauksessa ole kauhua. Kyseessä on neljän 12-vuotiaan pojan viimeinen lapsuudenkesä vuonna 1958. Aivan selvästi kirjailija King on sovittanut itsensä tarinan kertojaksi, kuten hänellä varsin usein tapana on.
Gordie, Chris, Teddy ja Vern viettävät puumajassa kesäänsä Yhdysvaltain Castle Rock -nimisessä pikkukaupungissa. Heidän ikätoverinsa on kadonnut, ja kuuleman mukaan kuollut tavarajunan töytäisemänä. Huhutulle kuolinpaikalle on matkaa, joten kaverukset päättävät lähteä makuupussiensa kanssa patikkamatkalle. Ja siinäpä se kehyskertomus sitten onkin. Varsinaista päämäärää tärkeämpi on poikien keskinäinen dynamiikka, ja heidän taustoihinsa tutustuminen.
Valitut lapsinäyttelijät eivät ole kovinkaan hyviä, ja sama pätee harmillisesti kaikkiin muihinkin näyttelijöihin. Ainoa selvästi asiansa osaava on nuori Kiefer Sutherland jo aikuistuneen toisen jengin johtohahmona. Näyttelijäntyön kankeus hankaloittaa tapahtumiin eläytymistä, ja ajoittain puhuttu dialogi kuulostaa sellaiselta, jota kyseiset henkilöhahmot eivät keskenään puhuisi. Loppuvaikutelmaksi siis jää eräänlainen puoliammattilaisten tekemän elokuvan tunne.
Paikallisia Yhdysvaltain maisemia kuvataan ansiokkaasti, ja samoissa ympäristöissä on varmasti kuvattu länkkäri jos toinenkin. Muutenkin juuri kuvaus on se paras anti koko elokuvassa. 4K-painos paljastaa ajoittain rakeisen kuvan, mutta onneksi äänenlaatu on kirkas kautta linjan.
Stand By Me on rauhallinen välähdys tietyn ajan ja paikan lapsien elämästä. Se on eräänlainen katsaus aikaan, jota ei enää ole. Katsomaansa jää miettimään, jos on itsekin lapsuuden jo taakseen jättänyt. Tämä on varmaankin ollut tekijöiden tarkoitus.