Japanilaisten roolipelien terävin kärki Square Enix ja sen omistama Tri-Ace iskevät jälleen. Kaksikon suosittu roolipelisarja on edelleen voimissaan ja uusin Star Ocean: The Divine Force tarjoaa tuttuun tapaan kelvollisen roolipeliseikkailun. Aiempien Star Oceanien tyyliin tämäkin tuotos viskaa pelaajan jonnekin Star Trekin ja Hobitin välimaastoon yhdistelemällä sci-fiä ja fantasiaa. Vaikka kyseessä on sarjan kuudes osa, on peli kuitenkin aiemmista osista täysin erillinen. Tarina ei ole kytköksissä edellisiin osiin, joten uudetkin pelaajat pääsevät karusellin kyytiin vailla vaivaa tai valmistautumista.
Peli sijoittuu kehittymättömälle Aster IV -planeetalle. Siinä seurataan kahta päähahmoa, joista alussa valitaan toinen, jonka perspektiivistä kaikkea sitten seurataan. Molemmat hahmot ovat kuitenkin molemmissa tapauksissa pelaajan ohjattavissa, eikä valinta siis vaikuta tarinan kulkuun. Juoni on alkuun hivenen epäselvä molempien osapuolien jahdatessa omia tavoitteitaan. Edettäessä kaikki kietoutuu kuitenkin yhteen vallan mainiosti ja tarina syvenee. Juoni onkin hyvä, joskin paikoitellen sen eteneminen on huonosti kirjoitettua ja töksähtelevää.
Seikkailun edetessä ryhmä kohtaa useita muita toinen toistaan hullummilla kuteilla varustettua Aster IV:n asukkia, joista osan saa rekrytoitua omaan kokoonpanoon. Osa hahmoista on melko persoonattomia ja näihin samaistuminen ei tahdo onnistua, mutta mukaan mahtuu myös varsin pidettäviä tyyppejä. Englanninkielinen ääninäyttely on suurimmilta osin melko mitäänsanomatonta ja paikoin jopa karseaa kuunneltavaa. Puhutun kielen saa onneksi säädettyä myös alkuperäiseen japaniin, ja ääninäyttely onkin näin usean astronomisen yksikön verran englanniksi tehtyä käännöstä edellä.
Pääjuonen lisäksi vastaan tulee useita avun tarpeessa olevia tallaajia, joita pääsee halutessaan auttamaan pinnallisissa ja tylsissä sivutehtävissä. Näistä saatavat palkinnot eivät kuitenkaan suuremmin päätä huimaa, joten sivutehtävien suorittaminen on nimenomaan sitä suorittamista.
Itse pelin ulkoasu ei yllä hahmojen vaatetusten tasolle, vaan peli on graafisesti todella vanhentunut. Avaruusmatkustelusta, androideista ja sci-fi-teknologiasta huolimatta näyttää kuin ajassa olisi hypätty 15 vuotta taaksepäin. Animointi ja kenttäsuunnittelu tuntuvat hutiloiduilta ja se on sääli, sillä tuntemattomalta planeetalta olisi toivonut löytävänsä edes jotain ihastelemisen arvoista. Musiikki toimii ja ruokkii vallitsevaa tunnelmaa suurimman osan ajasta hyvin. Raitoja on laidasta laitaan, ja jokunen niistä onnistuu herättämään tunteen jos toisenkin. Mikään mestariteos ei ole kuitenkaan kyseessä tälläkään saralla, joten konserteissa ääniraitaa tuskin tullaan kuulemaan.
Taistelumekaniikka on pelin parasta antia, ja se korjaa paljon ääninäyttelyn ja ulkoasun aiheuttamasta vahingosta. Aiempien osien meininkiä on uudistettu, ja muutos on todella tervetullut. Taistelut ovat nopeatempoisia, reaaliaikaisia ja erittäin viihdyttäviä alusta loppuun. Pelaaja ohjaa yhtä hahmoa kerrallaan muiden toimiessa tekoälyn ohjaamina. Tekoälyn ohjaamien jäsenten taktiikoita ja käyttäytymistä voi säätää. Sen ohella ohjattavaa taistelijaa pystyy koska tahansa vaihtamaan. Taistelun voi lisäksi pysäyttää, jolloin taktikointi ja tavaroiden käyttäminen voidaan suorittaa suojassa kaoottisen konfliktin armottomalta tuiskeelta. Tutkimisesta taistelutilaan ja takaisin siirtyminen on ilahduttavan sujuvaa, eikä vihollisten myllyttäminen käy missään vaiheessa pitkästyttäväksi tai raskaaksi.
Hahmoja kehitetään taisteluista saaduilla kokemuspisteillä ja uusia taitoja voi vapaasti asettaa eri nappeihin. Näin on mahdollista luoda valtava määrä erilaisia yhdistelmiä ja räätälöidä hahmojen toimintaa taistelussa mielensä mukaan.
Liikkeiden ja toimintojen suorittaminen maksaa pisteitä, jotka palautuvat taistelun aikana jatkuvasti. Tiukoissa taisteluissa siis tarvitsee valita tarkasti peliliikkeensä, jottei tyhjennä pankkia ja jää kriittisellä hetkellä kyvyttömäksi.
Maailmassa tulee vastaan useita erilaisia alueita omine vihollisineen, ja alueiden rajojen sisällä liikutaan vapaasti. Tutkittavat alueet ovat melko suuria, mutteivat liian suuria, jotta harhailuun ja nurkkien nuuskimiseen kuluisi liikaa aikaa. Paikkojen tutkiminen onkin palkitsevaa puuhaa, sillä joka puolelle on piilotettu tavaroita, valuuttaa ja apurobotin (eli D.U.M.A:n) kehittämiseen tarvittavia kristalleja.
Seikkailu vie myös useisiin kaupunkeihin, joista saa ostettua varusteita ja muita tavaroita unohtamatta lepäämistä majatalossa ja Es'owa-nimisen taktisen korttipelin pelaamista. Korttien lätkiminen ja oman pakan kokoaminen onkin pienissä erissä varsin hauskaa hommaa ja hyvä tapa ansaita valuuttaa. Kaupungeissa pääsee lisäksi käymään keskustelua ryhmän jäsenten kesken. Sarjalle uskolliseen tapaan hahmoilla on keskinäiset suhteet, joita näillä yksityisillä juttutuokioilla ja niissä tehtävillä valinnoilla vaalitaan.
Mukana on myös tavaroiden ja varusteiden luontia, jossa kehitytään kyseistä asiaa tekemällä. Tämä on kuitenkin huonosti toteutettu ja jokaisen tavaran luomisen yhteydessä joutuu katsomaan saman turhauttavan animaatiopätkän ja kuuntelemaan samat lausahdukset. Tämän ohi pystyy onneksi loikkaamaan, mutta koituva turha vaiva käy silti ärsyttäväksi. Lisäksi luotujen tavaroiden myyminen vie älyttömästi aikaa, sillä kaupankäynnin valikko on niin ikään todella huonosti toteutettu.
Kaiken kaikkiaan Star Ocean: The Divine Force on laadukas ja viihdyttävä roolipeli hyvällä juonella ja vielä paremmalla taistelumekaniikalla. Tekemistä on juuri sopivan paljon, eikä juonen eteneminen tyssää liian suureen määrään ylimääräistä pikkupuuhaa. Vaikka ulkonäkö, ääninäyttely ja muutamat pikku kömmähdykset pisteitä laskevatkin, on kokonaisuus hyvä ja julkaisu roolipelien ystäville oivallinen lisä pelikirjastoon.