Star Wars: The Acolyte (Disney+), jaksot 1-2, sitä isoa paljastusta odotellaan vielä

Star Wars -sarja The Acolyte on itse asiassa sarjamurhamysteeri, joka sijoittuu High Republicin aikaan vuosisadan verran ennen The Phantom Menace -elokuvaa. Meno on tummasävyisempi paitsi murhamysteerin osalta myös siksi, että Voiman pimeä puoli alkaa nousta.

Kahden jakson perusteella vaikuttaa siltä, että kauden loppuun pedataan jotain todella isoa yllätystä. Meno alkaa mystisesti, mutta sitten kuitenkin suurin osa selviää jo kahden ensimmäisen jakson aikana. Mitä vähemmän sarjasta tietää etukäteen, sen parempi: jo synopsiskuvaus paljastaa liikaa.

Jedi Orderin korkeimmilla tasoilla on koettu sarja murhia. Lee Jung-jaen Sun Master on johdossa, kun tehdään tutkimuksia CSI-sarjan malliin. Kahden ensimmäisen murhan "kuka" ja "miten" selviävät vauhdilla, mutta jäljelle jää vielä "miksi". Sarjan varsinainen pointti on, että jedit tekivät päähenkilölle jotain pahaa tämän ollessa lapsi, ja mitä sitten tapahtuikaan.

Varsinkin ensimmäisen jakson rytmitys on kohdallaan. Master Indara (Carrie-Anne Moss) on turhan paljon "Trinity valosapelin kanssa", vaikka juuri sitä tässä on haettu. Se on sanottava, että kamppailulajien osaaminen tulee edelleen hyvin ilmi. Suosikkini on kuitenkin Dafne Keenin Padawan Jecki Lon, joka on yhtä nuori kuin ovelakin. Charlie Barnettin Yord Fandar on sääntöihin hirttäytynyt jedi, joka tuo sarjaan sitä huumoria. Kokonaisuutena kahdessa jaksossa näyttelijät hoitavat työnsä hyvin, ja Amandla Stenbergilla on peräti kaksoisrooli.

The Acolyte on hyvin tehty. Maisemat, kuvaus, valaistus, koreografia ja The Matrixista lainattu itseään toistava musiikki ovat kaikki vakuuttavia. Mittakaava ei aina ihan toimi, ja muun muassa Coruscant on liiaksi tietokonetehoste.

Sarjassa esitellään heti aluksi paljon uusia asioita, ja ajoittain se tehdään kummallisesti. Vajaan tunnin aikana nähdään sellaisia paikkoja kuin Ueda, Olega, Brendok ja Khofar. Osa käytössä olevasta teknologiasta näyttää modernimmalta kuin se, mitä on lopulta käytössä sata vuotta myöhemmin.

Siitä Voiman pimeästä puolesta ei voi sanoa toistaiseksi mitään. Luvattuna on paljonkin, mutta vähän vasta nähty. Tärkeintä on kuitenkin se, että kaksi ensimmäistä jaksoa jättävät haluamaan lisää. Mikäli murhamysteeri vain kantaa loppuun asti, on luvassa hyvää.