Suomi
Gamereactor
arviot
Starfield

Starfield alkaa aivan liian hitaasti

Vuosia odotettu avaruusseikkailu avaa massiivista sisältöään hitaasti, mutta riittääkö tahti pitämään mielenkiintoa yllä monipuolisesta tekemisestä huolimatta?

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Bethesdan uutta roolipeliä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Muun muassa Skyrimista (2011) ja Fallout 4:stä (2015) tunnetun puljun uusi peli Starfield on aika kovassa seurassa, ja odotukset ovat luonnollisesti sen mukaiset. Scifi on aina itselleni mieleeni, joten seuraavaa Mass Effectiä odotellessa itsekin kuuluin Starfieldin innokkaisiin odottajiin. Nyt tämä, jopa kymmeniä vuosia tekeillä ollut tähtipelto, on ollut kynnettävissä jo toista viikkoa, ja todellinen mielipide maailmalla alkaa muodostua.

Avaruusduunari löytämässä sattumalta mystistä avaruusolioteknologiaa ei tunnu kovin omaperäiseltä lähtökohdalta pelille. Pelaajan tavoite etsiä galaksista lisää näitä mystisiä metallinpalasia antaa pohjan tekemiselle. Toisaalta käy ilmi, että näistä artefakteista on oltu jo tietoisia aiemmin. Näin ollen tehtävä ei tunnu kovin eksoottiselta. Lisäksi kukaan ei tiedä, mitä nämä avaruusesineet oikeastaan tekevät. Se luo tietynlaista mielenkiinnottomuutta koko tehtävää kohtaan. Verrattuna vaikka Mass Effectin mahtipontisiin haasteisiin, jossa pelaaja pääsee esimerkiksi heti osaksi arvostettua intergalaktista ryhmää (tai maapallo on vaarassa tuhoutua), Starfieldin tavoitteet ainakin aluksi ovat hyvin arkipäiväisiä ja epämääräisiä. Starfield tuntuu ihan kivalta mutta huomaan, ettei minulla ole mitään polttavaa halua palata pelin pariin tai saada selville sen tarjoamia epämääräisiä mysteerejä. Puheet netissä siitä, että pelin 12 ensimmäistä tuntia ovat tylsimmät, kertovat kuitenkin enemmän pelistä kuin pelaajasta. Täytyy kuitenkin myöntää, että mitä pidemmälle tarinaa jatkaa, ottaa se kokoajan paremman otteen.

Starfieldin epäonnistuminen vetovoimaisessa tarinassa saa hyvää vastapainoa monipuolisesta pelimaailmasta. Pelaajalle avautuu mahdollisuudet tutkia massiivista määrää planeettoja, kaupunkeja, luontoa, avaruutta ja aluksia täysin vapaasti. Joka paikka pursuaa erilaisia sivutehtäviä tavaran etsimisestä hahmojen pelastamiseen ja haasteita palkkionmetsästäjien karistamisesta pakettien toimittamiseen. Kaikki tämä tekeminen tulee välillä jopa häiritsevästi sotkemaan päätehtävässä etenemistä muun muassa sekoilevan tehtäväkompassin muodossa. Monipuoliseen tekemiseen tulee hyvää persoonallista otetta muun muassa käytävistä keskusteluista, joissa lopputulokseen voi vaikuttaa oman pelihahmon taidoilla. Esimerkiksi suostuttelulla onnistuin välttämään useita ammuskeluja, kun sain käännettyä vastustajan mielen uhkauksista peloksi.

Tämä on mainos:

Starfieldiä voi pelata joko ensimmäisen tai kolmannen persoonan näkökulmasta. Liikkumisen ohella vakiotoimintoihin kuuluu hyppiminen, kyyristyminen ja juokseminen. Aseina on suunnaton määrä erilaisia ampuma- ja lyöntiaseita heitettäviä räjähteitä unohtamatta. Pelimekaniikat taipuvat yllättävän hyvin intensiivisestä räiskinnästä myös avaruusaluksella lentelyyn. Pelin toiminnan monimuotoisuus tulee hyvin esiin yksityiskohdissa. Hyvänä esimerkkinä mieleen jäi vihollisavaruusaluksen rampauttaminen moottoreita ampumalla, jonka jälkeen tuuliajolla olevaan alukseen voi astua sisään ja puhdistaa sen miehistöstä käsiasein.

Ampumisen ohella Starfieldin seikkailussa isossa osassa on tavarankeruu ja sen hyödyntäminen osana sujuvampaa etenemistä. Peli oikein pursuaa tavaraa pesuainepurkeista perunoihin, joita voi kerätä mukaansa. Osa on hyödyllisempää ja osan voi käyttää rakennusmateriaalina johonkin hyödyllisempään, mutta jos ei mitään muuta, kaiken haalimansa voi aina myydä rahaa vastaan. Näin iso määrä kaiken maailman haalittavaa rikastuttaa pelimaailmaa, mutta samalla se tukahduttaa pelikokemusta. Pelaajan kantokyky on nimittäin rajallinen ja kun rajat tulevat vastaan, alkaa hamstraajareppanan liikkuminen kärsimään. Tämä taas johtaa siihen, että liian usein - jopa kesken toiminnan - huomaan selaavani tavaravalikkoa ja punnitsevani, mikä tavara on tarpeeksi oleellinen ja minkä voin heittää pois, jotta kantakyky palaisi vihreälle. Olen tietoinen, ettei kaikkea tarvitse kerätä, mutta monipuolisen tarjonnan edessä haluan myös varmistaa, että saan mukaan kaiken oleellisen siitäkin maailmankolkasta, jossa juuri sillä hetkellä seikkailen. Hulppean roinamäärän edessä pelin valikkojärjestelmä on vain kohtuullinen, sillä läheskään aina peli ei tavaraa tarkastellessa vielä ilmoita, kuinka kyseinen tavara vertautuu jo olemassa oleviin tavaroihini (eli kannattaako se ottaa mukaan). Pientä apua tavarapaljouteen tarjoaa mukana tuleva kumppani, jonka kantokykyä voi täyttää myös löydetyillä tavaroilla. Tämä on kuitenkin vain pieni apu isossa ongelmassa, sillä tämäkin vaatii valikoissa pyörimistä ja tavaroiden ominaisuuksien vertailua, mikä on kaikki pois sujuvasta menosta.

Starfieldissä tavarankeruun mukaisesti myös tavaroiden askartelu ja taitojen kehittäminen ovat isossa roolissa. Peli alkaakin hahmon luomisella, johon itselläni kului aikaa päälle tunti. Ulkonäön säätämisen lisäksi pelaaja voi valita hahmoluokan ja muutamat erikoisominaisuudet, jotka vaikuttavan menneisyyteen ja toimintoihin. Pelaaja voi tehostaa niin aseita kuin vaatetustaan, jolloin näiden ominaisuudet paranevat ja tehostuvat. Kerätystä tavarasta voi myös kyhäillä monenlaista uutta käyttötavaraa. Avaruusaluksen osia voi parannella, mutta hauskana lisäyksenä osien paikkaa voi muutella ja näin tehdä täysin omannäköisensä ja omiin tarpeisiinsa sopivan aluksen. Tavaran hyötykäytön ohella pelaajalle kertyy kokemuspisteitä, joita voi hyödyntää osana pelaajan monipuolisia taitoja aina neuvottelutaidoista parempaan tuuriin. Soppaan on lisätty myös yliluonnollisia voimia, joita kertyy pelin edetessä.

Varsinkin ottaessa huomioon kuinka mielettömän laaja ja vapaa Starfield on, grafiikka on vaikuttavaa. Yksityiskohtien määrä niin planeetoilla kuin avaruusaluksilla on todella runsas tehden maailmasta uskottavan ja aidon tuntuisen. Hahmomallinnus on laadukasta ja tekstuurit terävät. Peli myös käyttää onnistuneesti erilaisia tehosteita saamaan eloa maailmaan. Erilliset välivideot avaruusaluksen laskusta ja noususta tai kiinnityksestä avaruusasemaan näyttävät erityisen hienoilta ja antavat hyvää elokuvamaista tuntua menoon erityisesti Dolby Vision -tehosteiden tukemana. Hieman oudosti keskustelut käydään aina erillisinä kuvina, jossa hahmo on laitettu seisomaan jäykkänä keskelle ruutua, vaikka oikeasti tilanteessa tämä elehtisi huomattavasti rennommin. Xbox Series X jaksaa pyörittää tähtipellon kyntämistä suurimman osan ajasta ongelmitta, mutta hieman laajemmilla planeettanäkymillä huomasin töksähtelyä aika ajoin. Lataustauot pysyvät kuitenkin miellyttävän lyhyinä.

Tämä on mainos:

Starfieldin äänissä erityisesti huomiotani herätti robottiapurin ääneen puhuma hahmonimeni, jonka voi siis itse kirjoittaa. Pieni mutta nokkela lisä vahvistaa immersion tunnetta kummasti. Ääninäyttely muutenkin on laadukasta, tosin hieman jäykähköä hahmojen seisomisanimaatioiden mukaisesti ja hahmot itsessään ovat jotenkin tasapaksuja ja neutraaleja. Äänitehosteisiin on laitettu paljon ajatusta aina muhkeista aseiden äänistä avaruusalusten moottoreiden repivään jälkipolttoon. Musiikki on todella laadukkaan kuuloista, mutta omiin mieltymyksiini liian klassista ja taustamusiikkimaista ilman mukaansa tempaavia koukkuja. Olen kuulevinani innoitusta upeasta Skyrimin ääniraidasta, mutta Starfieldin musiikki ei oikeastaan missään vaiheessa tee lähellekään samanlaista vaikutusta.

Starfieldin massiivinen maailma monipuolisine tehtävineen pitää pelaajan ääressään kuukausitolkulla ja ihmisten mielessä vielä vuosia. Pelimekaniikat muokkautuvat taidokkaasti toiminnasta toiseen, visuaalinen ilme on näyttävä ja väkerrettävää riittää enemmän kuin kylliksi. Vaikka en haluaisi, on pakko myöntää, että olen kuitenkin pettynyt peliin kokonaisuutena. Arkipäiväinen tekeminen laimean mystiikan varjolla ei oikein jaksa innostaa tai ainakaan luoda intohimoa tekemistä kohtaan. Tavaravalikot ja tavaroiden pyörittely tuntuvat autuaasti liian vanhalta ja jäykältä, eikä vastaan tulevissa henkilöhahmoissa ole kauheasti mielenkiintoa herättävää energiaa. En sano, että peli olisi missään nimessä huono, ja tunti toisensa jälkeen se on hieman parantunut. Totuus kuitenkin on, ettei Starfield ole kokonaisuutena kaiken odotuksen arvoinen, ja ihan kivalla menolla ei pitkälle pärjää nykypäivän pelitarjonnassa.

StarfieldStarfieldStarfieldStarfield
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Huikeasti tekemistä, yksityiskohtainen, massiivinen ja vapaasti koluttava maailma, monipuoliset ja toimivat mekaniikat, robotti puhuu hahmon vapaasti luoman nimen
-
Perinteinen tarina, mielenkiinnoton tavoite, seikkailulla kestää liian pitkään käynnistyä kunnolla, vanha tavarajärjestelmä keskeyttää menoa
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Starfield alkaa aivan liian hitaastiScore

Starfield alkaa aivan liian hitaasti

ARVIO. Kirjoittaja Ossi Mykkänen

Vuosia odotettu avaruusseikkailu avaa massiivista sisältöään hitaasti, mutta riittääkö tahti pitämään mielenkiintoa yllä monipuolisesta tekemisestä huolimatta?



Ladataan seuraavaa sisältöä